Koulun jälkeen oli pieni lomajakso Skotlannissa eri perheiden vieraina. Eniten tästä matkasta jäi jotenkin junamatka Oostendelle koska samalla kuuden hengen osastolla istui sirkustaiteilija siis käärmeenkesyttäjä, Amerikkalainen liikemies ja veturinkuljettaja joka oli tavallisesti tämän juna vuoron ohjaamossa, mutta nyt oli lomamatkalla Belgiaan. Jokainen kertoi oman elämän tarinansa, ja minua tietysti kiinnosti eniten käärmeidenkesyttäjän värikkäät elämänvaiheet. Oli tosiaan mieleenkiintoista kun veturinkuljettaja osasi kertoa silloin kuin valot hetkeksi sammuivat, että tässä kohdassa juna kulkee omalla vauhdilla vaan eteenpäin ilman sähköä, koska siinä kohdassa sähköverkk vaihtui maiden rajoilla, esimerkiksi Saksan ja Belgian välissä. Pääsin lautalla englantilaisen kanavan yli (Townsend Thoresen), näin valkoiset kalliorannat ja junalla Lontooseen. Lontoossa ehdin juuri katsoa Victoria stationin ympäristöä. Lähinnä pistin mieleen että siellä oli vielä puomia laiturien edessä, siis ihmisiä ei päästetty laiturille ennen aikaa. Jouduin siis odottamaan mutta pääsin vihdoin illalla eteenpäin yöjunalla Glasgowiin. Aamulla heräsin Glasgowissa, sieltä sitten Metrolla sovittuun asemaan ja eteenpäin kohtaamispaikalle. Siinä asuin pari päivää jonkun urheiluliikeen omistajan luona, komeassa mutta kovin yksinäisessä talossa ja myöhemmin koulun rehtorin omakotitalossa Glasgowissa ja sen jälkeen koko ryhmä kokoontui vielä Pitlochry turistikohteen lähellä olevaan kartanoon.
Olimme kaikki siinä muutamia päiviä yhdessä, ja kun kartano oli sellainen kummitustalo, istuimme keskiyöllä pöydän äärellä yritämässä siirtää pöydän keskellä olevaa tyhjää vesilasia pelkästään ajatuksiemme voimalla. Ei lasi kyllä liikkunut pätkääkän. Joku sanoi, että riittää jos pelkästään yksi pöydän ringistä ei usko riittävän vahvasti, kokeilu epäonnistuisi. Se oli varmasti kiinni minusta, koska en ole koskaan ollut kovinkaan taikauskoinen, mutta olihan se ilmapiiri vähän aavemainen.
Ostinhan minä tästä kylästä villaisen "Tweed" kaulaliinan, ja se oli hyvin kestävä ja laadukas. Sain lahjaksi myös sellaisen krakan vihreällä "Campbell" patternilla. Paljon myöhemmin kohtalo vei minut työmatkalle Glasgowiin. Niin kuin työmatkoilla aina, silloin ei ole aikaa romantiikalle, mutta pääsin sitten illanistujaisille tyypilliseen Skotlantilaiseen kapakkaan, missä asiakkaat katsoivan yhdessä futismatsia telkkarissa. Hyvinkin samanlaista kuin Suomessa. Työmatkan tarkoitus oli nosturin luovutus asiakkaalle joka tuli Ätiopiasta, Näissä nostureissa oli niin sanottu Master-Slave ohjaus kahden nosturin välissä. Se oli toteutettu pelkästään relee-tekniikalla, ja sen sähköpiirustukset oli minusta todella nerokkuuden huipentumia, virtakaavio joka kulki master ja slavenosturin välissä oli minusta tavalla tai toisella kovajohdotettu tietokoneohjelma. Silti skotlantilainen sähkömies osasi löytää niistä loogisen virheen. Mutkikas se on sen takia koska jos kaksi nosturia ajaa vasempaa päätyseinää kohti, pitää vasemman nosturin rajakatkaisijan signaali ensin mennä oikeaanpuoleiseen master-nosturiin jonka ohjaus sitten ensin hidastaa ja sitten sen jälkeen pysäyttää molemmat nosturit. Koska ne oli napavaihtokäyttöiset nosturit, signaali kulkee erikoisen napavaihto-ohjausyksikön kautta. Hidastussignaali kulkee sitten pistokerasian kautta takaisin vasemmanpuoleisen nosturin sillan moottoreille. Kuitenkin tilanteessa kun molemmat nosturit kulkevat itsenäisesti, pistokkeet ovat erityisessä koti - pistorasiassa. Ja sen pistokekaapelin sisällä kulkee erillinen tunnistinjohto, josta kumpikin nosturi tietää, että nyt ei ole yhteis- tandem käyttö päällä, mutta nosturin pitää käyttää oman rajakatkaisijan signaalia sillansiirtojen ohjauksessa. Ja silloin on tietysti myös nosturien välinen törmäyksenesto taas päällä. Erikoinen tässä oli myös monorail apunostimien ohjaus, jossa ei ollut nostomoottorien yhteiskäyttö toisin kuin päänostoissa.