Heippa hei! Heinsberg, 10.8.69

Kuuma kesä jatkuu, näin kaunista ja lämmintä ei kai ollut vuosiin. Ihanaa nousta aamuisin ylös, aina paistaa aurinko. Me olimme iloisia, että Jürgenin loma sattui kauniiseen aikaan, mutta nyt jatkuu samaa poutaa edelleen. Monena päivinä on varjoissa yli 30 astetta, lapset käyvät uimassa ja Reinhard lekottelee ulkona ilman vaatteita aamusta iltaan. Toisinaan tuon hänet sisään, kun ulkona on liian kuuma. Minulla riittää puuhaa ja niin tämä kirjoittelu jää kovin vähiin, vaikka ajatuksissa usein olenkin luonanne. Mitenkähän äidin astma suhtautuu tähän säähän? Jürgen kärsii nimenomaan kuumasta ja kuivasta. Toivottavasti sinun laitasi ei ole samoin. Kirjoittamista olisi paljonkin varsinkin matkasta, joka oli minulle koko elämys. Ainahan sitä jonnekin haluaa päästä, minua halutti päästä Pariisin. Jürgenillä oli säästössä aika paljon kesälomaa viime vuodesta, niinpä hän vietti 5 viikkoa yhtä päätä, kaksi on vielä jäljellä, mutta ne kai täytyy jättää ensi vuoteen. Ensimmäisen viikon hän oli anopin luona Hampurissa. Lapsilla oli vielä koulua, joten me olimme täällä, sitä paitsi anopilla oli veljensä Gotthard vaimoineen Amerikasta vieraisilla. Jürgen järjesteli vielä isänsä jälkeenjääneitä papereita ja toi sitten anopin tullessaan Heinsbergiin, jotta me pääsimme lapsitta matkalle.
Aikaisin aamulla sää näytti kyllä sateiselta, lähdimme ajamaan Hollannin kautta Belgiaan. Gent oli ensimmäinen kohteemme ja ajoimme sinne suoraan Antwerpenin kautta pysähtymättä välillä minnekään. Hiukan sateli matkalla mutta perillä oli hyvä ilma, ja me kiersimme nähtävyydeltä toiselle, koukkailimme sinne tänne, sillä kartta oli epämääräinen, jag Gent aika mutkikas. Mutta eipä sillä väliä, sillä meillä oli aikaa ja Gent samoin kuin Bryggekin, joka oli seuraavan päivän kohde, ovat kaupunkeja, joissa porvaristo jo varhain keskiajalla nousi valtaan ja rikkauteen, ja käytti varansa kauniiden talojen rakentamiseen. Gent on tosin nykyäänkin tekstiiliteollisuuden keskus, ja kaupunki ei ole pelkästään historiallinen nähtävyys vaan vilkas paikka. Gentin suurin kalleus on Van Eyckin veljesten maalaamaan alttaritaulu Saint Bavo kirkon kappelissa. Minusta se oli koko matkan kaunein ja taidokkain teos, Mona Lisa Louvressa kalpenee sen rinnalla, minun mielestäni ihan tavalliseksi tauluksi. Gentin alttari on moniosainen, oikeastaan se on kaksi taulua päällekkäin, sillä kun alttarikaapin ovet ovat suljettuina on ovessa toinen taulu. Sen kuvaaminen on hyödytöntä, sillä vaikutelmaa ei koskaan voi antaa sellaisena edelleen kuin sen on itse nähnyt. Se oli yksinkertaisesti suurenmoinen ja mä matkustaisin mielelläni vielä sinne uudestaan. Brygge on lähellä Gentiä, mutta here mutkittelee kaikenlaisten pikkupaikkojen läpi ja matkailijoita Bryggeen on paljon. Se aivan vilisi turisteja ja kunnon Bryggeläisen pääelinkeino on nykyään matkailijoiden nylkeminen, joka ainut nähtävyys kevensi kukkaroa, itse ainutlaatuista katukuvaa lukuun ottamatta.

Se on ihmeelliseen hyvin säilynyt ja yhtenäinen keskiaikainen kaupunki, joka tätä nykyään todella myy vain itseään ja nyplättyjä pitsejä matkailijoille. Me kävelimme suurin piirtein koko päivän, kävimme museoissa, kirkoissa, ja kaikissa muissa Turistinähtävyyksissä, söimme katukahviloissa belgialaiseen tapaan oikein hyvin. Belgialaiset syövät neljä ruokalajia ateriakseen: keiton, eturuoan, varsinaisen ruoan ja jälkiruoat. Meiltä meni kahdestaan melkein 100 DM päivässä, varsinkin Pariisi oli kallis paikka, nythän ne sitten devalvoivatkin, hiukan liian myöhään meille. Bryggestä ajelimme Ranskaan puolelle ja pitkin kanaalin rannikkoa aina Boulogneen asti, jossa yövyimme. Jürgen kävi uimassa, mutta muuten siellä ei ollut mitään erikoista. Minä odotin jännittyneenä ensimmäistä ranskalaisen keittiön elämystä. Elämys olikin, mutta ihan erilainen kuin olin odottanut. Ensiksi ei ravintolaa tahtonut löytyä mistään. Pikkukapakoita oli kyllä vaikka millä mitalla, mutta ne tarjoilevat vain jJanoisille. Sitten me löysimme sellaisen meriravintolan, hinnat hyvät, mutta ruokaa! ensiksi saimme eteemme Lautasellisenpikku rapuja kuorineen päivineen. Minä yritin veitsellä ja haarukalla. Jürgen tarttui sormineen, molemmat saamalla tuloksella otuksia ei saanut ulos kuorestaan, ja sen ruokalajin saimme lähettää takaisin keittiöön. Sitten seurasi raaka pihvi, sitkeä kuin 30-vuotias lehmä. Jälkiruokaa ei ollut sen ihmeellisempi: jäätelöpakkaus suoran jääkaapista, senkun avaat paperin ja syöt. Kulinaarista nautintoa ei syntynyt. illalla kurnivat suoleemme uudestaaan, pitkään etsinnän jälkeen löysimme paremman paikan. Tilasimme pizzan italialaiseen tapaan ja tiputimme varovasti kastikketta sen pinnalle, hyvännäköinen, mutta suu paloi sen hirvittävän kastikkeen tulisesta voimasta. Sen suurempia eivät olleet kaikki seuraavatkaan ranskalaisen keittiön antimet, voi on kamalan makuista, parasta olivat leivonnaiset. Meistä näytti siltä, että raaka pihvi ja ranskalaiset perunat ovat sitä pääasiallisintä ruokaa. Pariisissa oli niin kuuma, että me elimme suurin piirtein juomilla, Coca-colaa ja olutta, vettä suoraan hanasta ja appelsiinimehua. Parin sadan metrin jälkeen oli taas jano. Ranskalaiset kahvikupit ovat valtavan suuria, keskinkertaisen makuista juoma, mutta parempaa kuin Belgiassa.

Seuraavana päivänä ajelimme Amiens:iin nähdäksemme kuuluisan goottilaisen tuomiokirkkon ja picardie museoon. Yhtä ja toista muutakin nähtävää kaupungissa oli, sääkin parani oltuaan Boulogne:ssa pilvineen. Illalla kohtasi varsinainen yllätys: matkailukoti, jossa löysimme yösijan oli sirkuksen vieressä, katu oli kaikkineen kovaäänisen musiikin, pauheen, kovaäänisten ja autojen pauheen täyttämänä. Meteliä jatkui puoli yöhön asti ja unta ei saanut sittenkään, sillä joku soitti radiotaan niin kovaa naapurissa, että mun hermoni meinasivat pettää. Seuraava aamu oli sunnuntai. Me ajoimme jatkaa matkaa aamulla varhain, mutta se oli vähällä jäädä vain aikeeksi sillä ilmeni, että hotellin henkilökunta ei ollut olemassakaan, tai jos oli, niin se nukkui niin sitkeästi, ettei herännyt. Naapurien välityksellä saimme jotenkuten laskumme maksetuksi ja suunnistaa kohti Pariisia ... Tässä välissä täytyy minun vielä näin jälkikäteen ihmetellä ja ihailla miten hyvin Jürgen pärjäsi kouluranskallaan, niistä ajoista, kun on sentään kanssa aika kauan, kun hän sitä oppii. Ja ajo sujui ilman pienintäkään naarmua autossa. Eipä edes vaarallisia tilanteita sattunut, ja me oltiin sentään Pariisissa! Kerran me sentään hikoiltiin, kun ajoimme kahden juhlapäivän jälkeen yhteen esikaupunkiin ja kaduilla oli todellinen liikennekaaos.

Kukaan ei välittänyt enää liikennevaloista mitään ja vain varovaisen ajamisen jälkeen pääsimme sinne, minne ajoimmekin. Oikeastaan me tulimme ihan väärään aikaan Pariisin. Emme olleet tulleet ajatelleeksi, että 14 heinäkuuta on paitsi isän syntymäpäivä, myös Ranskan kansallispäivä, jolloin tietenkin museot ja laitokset ynnä muuta kaupat ovat kiinni. Sitä paitsi emme olleet tutkineet edes matkaopastamme niin tarkkaan, että olisimme saaneet hoksanneet, että tiistaisin ovat kaikki museot suljettuina, koska ne muuten ovat joka päivää auki. Oli siis vähällä, että emme päässeet nähtävyyksien lähellekään ja niin lyhensimme matkaa sen toisesta päästä ja päätimme jäädä vielä keskiviikoksi Pariisin. Uhrasimme Luxemburgin, jonka jo olen nähnyt. Käydäksemme Louvre:ssa, jonka Jürgen jo tunsi, jotta emme turhaan vaarantaisi paluumatkaa, ajelimme Pariisissa melkein vallan metrolla, jonka pysäkkejä on miltei kaikkialla. Systeemi on hyvin yksinkertainen ja sillä pääsee todella kaikkialle. Sunnuntai-iltapäivällä kuljeskelimme ensin vain ympäriinsä. Ensin kävimme Notre Dame kirkossa ja päädyimme sitten Louvre:seen, jossa oli todellinen kansainvaellus, sunnuntaisin on pääsy vapaa. Oli kuuma ja kaunista pariisilainen katukuva on hyvin kirjava, melkein joka askeleella tapaa eri kansallisuuksien edustajia varsinkin nekereitä on tavattoman paljon. Kansallispäivän johdosta kaikki julkiset rakennukset oli koristettu lipuin ja niitä oli tuhlailevan paljon, 3–5 lippua joka ikkunan edessä. Se oli näky, jota ei unohda ja tuntemattoman sotilaan haudalla riemukaaren alla todellinen jättiläis- trikolori. Me näimme osittain paraatin, joka tosin oli vähemmän vaikuttava, mutta silti mielenkiintoinen. Jürgenin ällistykseksi sotilaat lauloivat marssiessaan natsilauluja, no ehkä natsit olivat ensin oppineet ne ranskalaisilta. Kävelimme Champs Elyseen päästä päähän, marssimme sieltä Eiffelin tornin, joka onneksi oli auki. Ihailimme Pariisia ilmasta ja kävelimme sitten lopun päivää katsomassa kaupunkia, ensin Napoleonin haudalla. (suomalaista graniittia kuten esittelijä myös mainitsi) hyvin vaikuttava. Valtava sarkophagi pyöreässä 'kirkossa'. Napoleonin haudan ympärillä on hänen kenraaliensä ja veljensä ynnä muut huomattavien sotilaiden hautoja. Vieressä on sotamuseo, joka myös oli auki. Jürgen tutkii innolla kaikki uniformut yksityiskohtia myöten, minä istuin sillä väliin tylsästi eteeni tuijottaen takanani kolmen tunnin marssi ja edessäni toiset samanmoiset, sotaasiat eivät jaksaneet kiinnostaa siinä vaiheessa.

Tiistaina ajoimme Versailles:iin kuninkaan palatsiin, se on noin 11 km päässä Pariisista, suuren puiston ympäröimä ja niin loistelias kuin sen vain on voinut kuvitellakin olevan. Vallankumousten ja sotien jälkeen sitä on pantu kuntoon Rockefeller:eiden varoilla Tietenkään eivät läheskään kaikki huoneet ole museona, mutta joukon saleja näimme ja tulimme siihen juurin vakuuttuneiksi siitä, että Ranskan kuninkailta aikanaan puuttunut loistosta mitään. Puistosta oli vain osa kuuluisaa ranskalaista tyyliä pyramidiksi leikattuine pensaineen ja geometrisine kukkaistutuksineen, suurin osa oli 'luonnonpuistoa'. Sitä halkovine leveine käytävineen suihkukaivoineen ja patsaineen. Muuten tyypillistä, että kaikki vanhat puistot myös Pariisissa ovat aidattuja. Varsinaisella kansalla ei niihin ennen tietenkään ollut menemistä, eikä niitä ole sitten minkään poistettu. Meikäläinenkin havaitsi kuuluvansa tavalliseen kansaan saapuessaan illalla takaisin. Primitiivisen hotelliin siivoton ja epäviihtyisä paikka, mutta eipähän tuo ollut sitten niin järin kallis oli. Vessa oli 2 hiukan lattiasta kohoavia jalansijaa ja niiden välissä reikää. Kävin siellä vain kerran. Keskiviikko, viimeinen päivä, oli yhtä aurinkoinen ja kuuma kuin edellisetkin päivät. Louvressa sitä onneksi juuri huomannut mutta eräissä toisessa galleriassa oli kuuma kuin sauna. Taide-elämystä siinä riitti sitten todella. Satamäärin me vaelsimme aika uskollisesti taululta taululle. Toiset juoksivat esittelijän perässä ja näkivät suunnilleen 1/50 osaan kokoelmista. Mona Lisa:n ympärillä kansa seisoi ja ihmetteli.

Jos he olisivat uskaltaneet vilkaista sivulleen, niin he olisivat nähneet 5-6 muutakin Leonardo da Vincin maalausta muun muualta kuuluisan Luola madonna, mutta niin paljon kiinnostusta ei näkynyt olevan. Mona Lisa hymyili punansamettisiltä raamiltaan niin ylen vakuuttava se hymy ei edes ollut ja taulun värit menivät sen loistavan punaisen taustan takia ihan pilalle. Kyllä siellä oli valtavasti nähtävää, kaikki uudemmat taidesuunnat ovat eri rakennuksissa. Impressionistit Tuilerie puiston toisessa päässä ja modernin taide Orangerie galleriassa, jonne emme enää jaksaneet emmekä oikein ehtineet, vain impressionistit sulatimme yhdessä päivällisen kanssa iltapäivällä. En ole eläissäni nähnyt yhtä paljon kuuluisia tauluja yhdessä päivässä. Taiteen sivuvaikutuksena tunsin itseni hyvin litteäksi kaikkien perinteisten alastomien mallien jälkeen. Kolmessa ja puolessa päivässä näimme Pariisista melko paljon, lasten kanssa sinne ei kyllä ole menemistä. Jürgen huokasi helpotuksesta löydettyään oikean tien seuraavana aamuna ja tulimme Reims:iin, samppanjan ja goottilasien katedraaliin kaupunkiin, löysimme mukavan hotellin. Pariisin jälkeen se oli siisti ja viihtyisä oikeine vessoineen. Reims:issa kruunattiin aikaisemmin Ranskaan kuninkaat ja sen goottilaista katedraalia pidetään lajinsa tyylikkäimpänä luomuksena. Siihen tulokseen mekin tulimme nähtyämme nyt yhtä kyytiä Amiensin, Bonais’in, Abbeville, ja Pariisin Notre Dame ja sen goottilaiset kirkot. Kyllähän ne kaikkikin olivat vaikuttavia korkeineen lasimaalauksineen valtavine mittasuhteineen ja lukemattomine veistoksineen. Matkasuunnitelmamme oli siten laadittu, että näimme mahdollisimman montaa nimenomaan goottilaista kirkkoa, Reims:issä oli myös romaaninen kirkko. Henkilökohtaisesti pidän enemmän romaanista kirkoista. Ne ovat yksinkertaisempia ja Suomen kivikirkot ovat enemmän sitä tyyliä. Täällä meidän lähellämme varsinkin Hollannissa on useita romanialaisia kirkkoja. Eilen löysimme sattumalta vielä yhden pienen hyvin kauniin, joissa on maalattuja seiniä samantapaisesti kuin Perniössä. Näissä goottilaisissa kirkoissa ei ollut seinämaalauksia, vaan kuvakudoksia Goblinejä. Ihmettelen aina itseni sitä valtava vaivannäköä, joka niiden valmistamisessa on ollut. Valitettavasti monilta on värit jokseenkin haalistuneet vaikka materiaali vuosi sadoista huolimatta muuten on ensiluokkaisessa kunnossa.

Kirkon jälkeen pistäydyimme oikeassa samppanjakellarissa. Maailman ensimmäinen ja paras samppanja on nimeltään veuve (leski) cliquot. Reims on Champagne maakunnan keskus ja siellä on hyvän joukon toistakymmentä eri kellaria, jotka tuottavat yksinomaan samppanja. Leski cliquot (Se on todella maan alla suurimmaksi osaksi) on roomalaisten kallioon hakkaamassa luolassa. Sitä on lesken toimesta kovasti suurennettu, jotta muutama miljoona pulloa mahtuu kerrallaan sen hyllyille. Pullo lepää kellarissa kuutisen vuotta ennen kauppaan tuloaan. Aina se ei tosin lepää vaan valmistusprosessiin kuuluu, että sitä välillä heilutetaan ja pullotetaan uudestaan. Lopuksi tarjottiin maistiaisiksi lasillisen tuosta helmeilevää juomaa itse kullekin ja Jürgen osti pullon tuliaisiksi äidilleen ja sedälleen. Onkel Gotthardt tuli nimittäin meille heti meidän palattuamme Heinsbergiin. Reimsissä ostimme myös artisokkeja maistellaksemme niitä yhdessä vieraan kanssa. Artisokat ovat herkkua, josta minä en sitten erikoisemmin välitä. Tämän koesyönnin perusteella niiden syöminen on lähinnä nuoleskelua, josta ei tule yhtään sen kylläisemmäksi. Makukaan ei ole tottumattoman herkkua, mutta kertoakseni vielä matkasta, sen loppu oli kotimatka, kulki Ardennes:in poikki, Maas joen rantoja pitkin ja lopuksi veen ylängön halki. Luonto oli vaihtelevaa, kaunista metsäistä. Ja Maasin rannat hyvin kauniita. Neljän ja puolen tunnin ja sitten olimmekin kotona, missä kaikki oli mitä parhaassa kunnossa, kiitos anopin huolenpidon. Seuraavana päivänä tulikin sitten Onkel Gotthardt pariksi päiväksi ja mulle tuli kiire panna tarjoilu pyörimään. Mutti jäi vielä viikoksi, sillä Hampurissa hän tunsi olonsa yksinäiseksi Aggien perheen ollessa lomalla Alpeilla. Minun piti ryhtyä säilöntäpuuhin, Viinimarjat olivat ylikypsiä Jürgenin ollessa Hampurissa ennen matkaamme. Olen tosin jo säilönyt joka päivää, mutta viinimarjasato oli tänä vuonna kaksinkertainen kuten vähän kaikkikin Lehnhartin puutarhan takia. Viinimarjojen edellä olivat mansikat ja vadelmat. Molempia tuli paljon ja makeita. Sää oli niin lämmin. Viinimarjojen jälkeen ovat nyt mustavatukat ja omenat edessä Lehnhart:in puutarhassa on eri satoisa valkea kuulas. Me syömme omenia kuin porsaat perunoita.

Jürgen sai vahvistuksen ensimmäiseksi kemistiksi heinäkuun alusta, mutta vasta nyt tulee puutarhuri. Ruoho ei onneksi kuivan sään ole juuri ollenkaan kasvanut niin ettei sitä ole tarvinnut leikatakaan. Kaksi päivää on nyt tosin satanut (Nyt on nimittäin viikko siitä, kun aloitin kirjeen), mutta nyt saa sitten joo sataakin. Puutarhuri tulee vain muutamaksi tunniksi kerran viikossa, näin syksyllä ei tosin ole paljon muuta kuin korjaamista ja sitä he eivät saa edes tehdä. Alakerrassa oli väkeä aamusta asuntoa katsomassa. Todennäköisesti saamme uusia naapureita. Minä kyllä koetin pelästyttää heitä meidän neljällä muksullamme, mutta jos se ei ole tehonnut niin kärsiköön sitten kolinan ja melun.

Reinhard huusi kuin tilauksesta just ikkunan alla. Poika on ihan ruskea ja terveen näköinen. Hän olikin kauniina päivinä aamusta iltaan ulkona. 7 kuukautisena hän painoi 8925 gr. Kyllä hän nyt osaa hyvin kääntyä vatsalleen ja yrittää vetää itseään häkkikehään pinnoista ylös, mutta ei se vielä käy. Tukka on vaalea. Ja juuri poikamaisen lyhyt, kaikki sanovat vain, että hän on ihan pojan näköinen. Rouva Urlass toi hänelle lahjakortin ensimmäisiä kenkiä varten. Silja ja Mirja pääsivät ylös vinttiin asumaan he ovat siellä hyvin tyytyväisiä ja väittävät, ettei meillä ole siellä heille mitään sanomista. Kyllä se heitä itsenäisemmäksi kasvattaa, sillä he joutuvat sen itse siivoamaan ja sänkynsä kunnostamaan. Mutta yhtään ei muutto auttanut siihen, että he aamulla nukkuisivat kauemmin. Päinvastoin näin loma-aikaankin tulevat jo kuudelta aamulla alas. Anja on nyt vielä ennemmin yksin, hän leikkii yksikseen omia mielikuvitusleikkejä, laulaa ja nauraa eikä näytä siitä kärsivän. Lastentarha on hänelle todellinen pelastus. Tällä viikolla oli kaikilla kolmella taas sellainen oksennusta vatsa häiriö. Anjalle sain vaihtaa yhtenä yönä kahdet uudet lakanat. Silja ja Mirja osaavat olla paremmin sairaina.
Tulihan tässä taas kirjeelle pituutta. Paljon terveisiä kaikille ja Tuulikille.
Kiitos kirjeistä, sydämellisin terveisin Liisa

Heippa Hei!

Sydämelliset kiitokset pitkästä kirjeestä. Lopultahan sain sitten sieltäkin päin taas uutisia. Välillä on todella kuolla ikävään, kun ei kukaan kirjoita. Sitten tulee taas itse hiukan pidettyä kirjoitusloma, joten ei ole kukaan vastausvuorossakaan. Meillä on yhä vieläkin tavattoman kaunis ja lämmin. Puutarhassa kukkivat pelargoniat ja verenpisarat, muut kukat on puutarhuri jo leikannut tai kiskonut irti. Kaalit ovat pystyissä, hapankaalin sato oli hyvä ja laadultaan paljon parempi kuin viime vuonna, jolloin satoi liika kaaleillekin. Täällä ei ole kai pariin kuukauteen satanut. Aurinko säteilee kirkkaalta syystaivaalta, vielä viime viikolla näin (kuten luulen) pääskysiä, vaikka suurin osa niistä on jo mennyt tiehensä. Kärpäsiä kyllä riittäisi, niitä on väliin satamäärin lämpöisellä seinällä. Ja koko rappu on pilkullinen mustankirjava. Lehdet varisevat kyllä hiljakseen alas, mutta kun ei ole ollut pakkasta, on koivuissa vielä paljon vihreitä ja kellertäviä lehtiä jäljellä. Meillä on ollut vaihtelevaa.

Jürgen on toista kertaa kahden viikon kursseilla Düsseldorfissa ja tulee vain viikonlopuiksi kotiin. Silja oli pari viikko sairaalassa, häneltä leikattiin se umpisuoli, joka häntä on aina silloin tällöin enemmin tai vähemmin vaivannut. Reinhardilla oli kuumetta, korvasärkyä ja angiina, mutta saimme sen lääkkeiden avulla onneksi paranemaan. Sitten hän sai kaksi hammasta yhdellä kertaa ja oli hiukan ärhäkkä. Tällä hetkellä ovat kaikki kunnossa. Paitsi että havaitsin juuri Mirjan hampaissa 2 reikää, jotka on heti korjattava. Silja nautti kovasti sairaalassa olosta. Me Jürgenin kanssa hiukan pelkäsimme, että hän kertoili jo satuja vatsakivusta päästääkseen kerran kokeilemaan sairaalassa olon autuutta. Anjan nielurisojen aikaan hän kai rupesi se sellaista kuulemaan. Herääminen nukutuksen jälkeen oli hänelle kyllä tuskallinen, mutta parin ensimmäisen päivän jälkeen hän näytti nauttivan täysin siemauksin ihanasta lukurauha, jollaista ei kotona koskaan suoda. Lääkäri kyllä todisti, että umpisuoli oli todella tulehtunut eikä vain kuviteltu, kuten pelkäsimme. Siljan seurana samassa huoneessa oli nuorehko rouva, joka joutui olemaan kolme viikkoa sairaalassa ja toimitti huoneeseen television. Siljahan ei ole mikään liikunnallinen tyyppi, hän ei ollenkaan kärsinyt vuoteeseen sidottuna olemisesta, ja sängyssä hän pysyi aina siihen minuuttiin asti, jolloin minä kävin hänet kotiin hakemassa. Hän oli oikein vihainen kun täytyi noustaa ylös ja lähteä kotiin. Onneksi oli pari luokkakaveria tullut häntä toivottamaan kotiin tervetulleeksi ja niinhän sitä sitten taas on totuttu töihin. Silja joutui tekemään koulutyönä sokerijuurikasta siirappia. Oikein oli vihkoon kirjoitettu resepti. Sokeria siitä oikeastaan olisi pitänyt saada, mutta ei edes Jürgenin konsteilla kiteytynyt pahana. Minulle tulivat omat siirapinkeitomme elävästi mieleen, kun avustin sokerijuurikaiden pesussa ja paloittelussa.

Mutti muutti viikko sitten uuteen asuntoon aivan entisen lähellä. Hän halusi modernia pientä, ja sai vanhan ja suuren, eipä sitten tarvinnut yhdellä kertaa luopua kaikesta vanhasta tavarastaan. Aggie perheineen muuttaa nyt heidän entiseen asuntoonsa, joten paluu menneisyyteen on vielä aina silloin tällöin mahdollinen. Uutta huoneistoa on Hampurissa melkein mahdoton saada, ellei ole melkoisen varakas, ja uudesta saa maksaa suhteellisen paljon enemmän. Vuokraa on kuin vanhasta, vaikkei niissä ole sen enempää mukavuuksia. Korkeat huoneet ja ikkunat olivat Muttista vaarallisia. Nyt hänellä on kuulemma vielä korkeammat. Tosin ne ovat alimmassa kerroksessa, niin että kolmet raput jäävät edes vähemmälle. Kyllä hän sentään tuntuu tyytyväiseltä ja sehän on pääasia. Näin hän saa Aggien lähelleen, ja kai heistä on hyötyä toinen toisilleen. (Jürgen ei mistään hinnasta tahtoisi asuu äitinsä lähellä, äidin komento on hänelle kauhistus) Me olimme edellisviikolla Aachenissa konsertissa. Saimme liput ilmaiseksi, ja tirehtööri Ensslin itse ajoi meidät autollaan edes ja takaisin. Siitä on vuosia kun viimeksi olimme konsertissa, ja minä olin niin jännittynyt, että vieläkin nielaisin väärään kurkkuun keskellä konserttia, ja olin tukehtua yskään, jota yritin estää tulemasta. Vielä seuraavana päivänäkin oli kurkkuni kipeänä. Turun konserttisali on kyllä melkoisesti upeampi. Aachenissa oli niin ahdasta, että muiden paikkojen puutteessa yleisöä saa istua konserttissa korokkeella kuin näytteillä. Meidän paikkaamme olivat aivan edessä, ei tuiki sisintä onneksi.

Minua on seurannut aika lailla epäonni viime viikolla. Tölväilin autolla, niin että lokasuoja meni lommoille. Ja täytyi uusia 90 DM siitä ilosta. Tällä viikolla puhkesi kuminen letku pesukoneesta. Onneksi juuri kylpyammeen kohdalla, joten ei tullut vesivahinkoja. Samassa erässä heittelin Jürgenin sinistä sukkaa valkopyykin seassa. Joo sain sinistä pyykkiä. Onneksi ei ollut mitään arvopyykkiä mukana, ja vaipoille on yhdentekevä, vaikka olisivat vaaleansinisiäkin. Parhaat tavarat keitin värinpoistoaineella taas yhtä valkeiksi kuin ennenkin. Kellarissa oli lievää vedenpaisumus, eivät onneksi hiilet kastuneet, ja nyt emme saa lämmintä vettä, ennen kuin on tuotu uusi lämminvesikattila. Toivottavasti sarja loppuu pian, ennen kuin mitään pahempaa sattuu.

Hauskempaa kertoakseni, Reinhard kehittyy edelleen normaalisti ainakin liikunnallisesti. Hän on ketterä, nousee istumaan ja seisomaan ja astelee kehässä reunoista kiinni pitäen edelleen. Sitten hän on oppinut käskystä taputtamaan poskelle. Ja vilkuttamaan kädellä kerran, hän putosi päälleen hoitopöydältä, ja kerran niin, että saimme hänet ilmasta koppiin. Konttaamaan hän oppii nyt jo ihan oikein nelinkontin, mutta älykkäin hän käyttäytyy potalla. Tavarat sisään ja sitten ylös. Valitettavasti sen sisältö valuu sitten lattialle. Ellei pidä varaansa, aivan ilmeisesti hän joka tapauksessa tietää, mitä häneltä odotetaan ja sen tehtyä, hän on sitä mieltä, ettei tarvitse enää sen kauempaa istuskella. Älykkäästi päätelty. Vauvan vaatteet alkavat vähitellen käydä pieniksi, mutta eihän hän enää olekaan kauan pikkuvauvana ja housuja on kaapissa, ja sen hetken varalta riittävästi, kun viimeisetkin napit lentävät olkapäiltä. Vaalea tukka on kasvanut niin, että jossain se alkaa kihartua, takana on vielä hiukan kaljua. Uskottelin Siljalle, että olin kylvänyt tukan siemeniä Reinhardin tyynylle, sen takia hänen tukkansa alkaa kasvaa kaljun kohdalla. Silja mietti hetken, ennen kuin hoksasi, että minä vain juksasin.

Parisen viikkoa sitten tapahtui historia ensi kertaa, jolloin Jürgen ja minä satuimme sunnuntai-aamuna nousta tyttöjen keittämälle ja tarjoilemalle aamukahville. Pöydän kattaminen on heidän varsinaisesti jokapäiväinen tehtävä. Kahvin ja munien keittoa olimme silloin tällöin harjoitelleet. Mutta nyt olin keittiössä vain panemassa kahvit myllyyn kahdesti. Ensimmäisellä kerralla Silja unohti pitää sähkökahvimyllyn kannesta kiinni, ja niin lensivät niin kansi kuin kahvipavutkin keittiötä pitkiin. Tietenkään en torunut. Olihan kysymyksessä historia historiallinen hetki. Silja ja Mirja kutovat innostuneesti. Silja teki koulussa käsityötunnilla nallekarhun. Tekipä vielä toisenkin tilauksesta sairaalan huonekaverilleen. Mirja kutoo patalappua. Oikein sileiltä ja luonnollisilta heidän työnsä näyttävät, kun ajattelen omia ensimmäisiä asiani, ja niitä virkattuja vauvan tossuja. Joiden tekemiseen kai meni melkein vuosi, niin täytyy sanoa, että paremmin nuo nyt osaavat. Mirja itkee välillä kerran, hänen villakeräänsä meni niin solmille ja sekaisin, että täytyi katkaista lanka ja selvitimme tuntikaupalla sitä sotkua, sitten hän taas säteilee. Ja suutelee, kun on tullut autettua.

Muuten ei puutarhassa meillä nyt enää niin kovasti vaivaa, kun puutarhuri tulee kerran viikossa ja tekee pahimmat työt. Korjuussa sitten on tietysti hommaa, mutta sehän on kaikki vain kotiinpäin. Taatusti ei tulisi ostettua niin paljon vihanneksia ja hedelmiä, omenoita ja päärynöitä, niin ovat juuri nyt kypsiä, saavat lapset natustaa aivan halunsa mukaan. Reinhard syö joka päivää porkkanoita ja heinäkuusta lähtien ne ovat olleet kaikki omasta maasta. Eilen vielä löysin yllättäen kourallisen kypsiä vadelmia, ihan tuli kesäinen olo. Saan maanantaina uusimmat valokuvat, joten annan kirjeen vielä levätä ennen lähtöä, kuitenkin lopettaen sen sydämellisin

terveisin
Liisanne

Heinsberg 17.12.69

iloinen joulutervehdys teille kahdelle, jotka siellä kotona olette, jos olette, vai lienettekö todellakin Vihdissä viettämässä joulua suuremmassa perhepiirissä, silloin koskee tervehdys kaikki koolla olevia. Toivotan teille rauhallista, iloista ja viihtyisää yhdessäoloa, älkääkä unohtako meitä kaukomaan sylvioita. Siitä muistuttakoon tämä kirje ja ne pienet lahjat, jotka Posti toivottavasti on tuonut perille teidän pakettiinne. Tulin eilen neljä pakettia Suomesta yhdessä kuormassa ja lapsien mieliä alkoi kaivertaa jännittynyt odotus. Silja ja Mirja jo puuhaastavat vielä ahkerasti omien lahjojensa tekopuuhissa, sillä Mutti tulee sunnuntaina ja siihen mennessä pitäisi tulla valmiiksi. Näissä Jouluvalmisteluissa on mennyt minunkin aikani niin tarkkaan, etten ole ehtinyt kirjoittaa äidille vastauksia hänen kysymyksiinsä lahjatoivomuksia. Kun hiukan vaikeata esittää kirjatoivomusta. On hiukan vaikea esittää kirjatoivomuksia, kun uutuusvalikoimasta ei ole paljon aavistusta. Kai minä olisin pyytänyt Matleena ja maailman lapsia, syystään, että rouva Koivisto kehui sitä päiväkirjassaan, mutta yllätykset ovat aina oikeastaan kivempia. Meillä leijuu leipomisen tuoksuu kaikkialla ja siitä se oikea joulutunnelmaa alkaa kehittyä. Nuo siivoukset tulee oikeastaan tehtyä vain omantunnon lepyttelyksi, sen suurempaa merkitystä niillä ei ole juhlamielen luojana. Tällä kertaa Joulustamme tulee hiukan haikean sävyinen, onhan Pappi ensi kertaa poissa luotamme. Toivottavasti lasten ilo pystyy karkottamaan Muttin surulliset ajatukset ainakin osittain. Lapsilla on taas tärkeä osaa ohjelmansuorituksessa, runoja on opeteltu ja kukin soittaa myös omalla instrumentilla joululauluja. Jürgenilla on päivystysvuoro aattona ja joulupäivänä, mutta tuskin silloin kukaan häiritsee, ellei erityistä hätää ole. Tänä vuonna poikkeamme ensi kertaan kinkku traditiosta. Jürgen halusi syödä hanhea ja vaikka se onkin perheen äidin kannalta paljon työläämpää, niin onhan Mutti keittiömestarina avustamassa. Reinhardille Joulu on uusi kokemus. Adventtisunnuntaina hän oli mukana joululauluja laulamassa ja niin veti sormia koskettimille, vaikka ei edes nenää ulotu pianon reunalle ja näkyi, että laulua teki häneenkin mieleensä, ei vain vielä osannut. Meillä on ollut jo nyt jouluisia ilmoja, pakkasta, hiukan lunta ja pimeätä. Emme tosin voi kehua, että on hanget korkeat nietokset, mutta ohutkin verho luo valkoisen joulun tunnelmaa. Uusi vuosi tuokoon teille vanhuuden tyytyväistä onneaa. isälle alkaa uusi vuosikymmen uuden vuoden kuluessa. Se on juhlallinen tapaus, jota kannattaa jo näin etukäteen ajatellaan. Äidille tahtoisin sydämestäni, että sairautesi säästäisi sinua pahoilta kohtaukselta, ettei elämäsi sen takia olisi niin raskasta nyt kun se muuten on helpompaa,
Sydämellisin terveisin
ü
Liisa

Toivon teille hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta, Jürgen

Hei Isä ja Äiti,

joulusta on kulunut tasan kuukausi, olemme siis harpanneet jo aika askeleen kohti PÄÄSIÄISTÄ. Me teimme eilen suunnitelmia ja niin päätettiin, että jo otettais sentään KAIKKI LAPSET mukaan mummin ja vaarin luona. Saadaanko tulla koko porukalla Jürgeniä lukuunottamatta? Lapsien pääsiäisloma alkaa lauantaina 21. maaliskuuta ja se on hyvää päivää Jürgen in tuoda meidät lentokentälle. Me lennettäisimme sitten Hampurin kautta, siellä on kolmen tunnin välilasku ja oltaisimme Helsingissä kello 17:20. Vaihtoehtona tietysti voisi myös pitää tuloa vastaa seuraavana päivänä eli sunnuntaina aivan kuten teille parhaiten sopii. Tarkoitan: hakea meidät lentokentältä, voisimme viipyä ainakin kaksi viikkoa.

Tytöillä on lomaa kolme viikkoa, mutta ei kai Jürgeniä voi jättää niin pitkäksi aikaa yksin, ja teille me voitais tulla liian suureksi rasitukseksi. paluu täytyy taas tehdä sillä 8:00 koneella seutulasta, mutta ehkä me voisimme olla lassen luona viimeisen yön. kävin tänään anomassa reinhard:ille passia, joten meidän puolesta asiaa kehittyy, sikäli kun te olette samaa mieltä. joten odotamme seuraavaa kirjettänne jännittyneesti. suomen kuvalehdestä, sen jatko tilauksesta monet sydämelliset kiitokset. Kyllä minulta puuttuisi paljon ellei sitä tulisi. tässä tulee jouluisia kuvia meidän perheestä ja sanomalehti-leikkele viime lauantain karnevaaleista, jossa allekirjoittanut saavutti suurta menestystä kansallispukuisena. Ihan totta, mä sain ison suklaarasian, siellä kuulutettiin nimittäin eli kansakuntien osanottajia ja niittä oli peräti kymmenestä eri maasta. Jouduttiin lausumaan muutamaa sanaa mikrofonien äidinkielellä ja kansaa läpsytti vaikkei ymmärtänytkään mitään. Jälkeenpäin tuli herroja hakemaan tanssiin, olivat olleet suomessa ja tulivat kehumaan kuinka kaunista suomessa on. Yksi tiesi jopa, että mun kansallispukuni oli pohjanmaalta. Me olimme kahtena iltana peräkkäin karnevaaleissa. Perjantaina Jürgen joutui jopa pitämään vitsikkään esitelmään keilailukerhossa, se oli puhetilaisuus ja meillä oli kamalan hauskaa.

Jürgenillä oli frakki, silkkipytty, nenälasit ja valtava rusetti leuan alla. minulla oli Jürgenin isoäidin ikivanhaa iltapuku ja iso kukallinen hattu. Lauantai-iltana oli taas saksalais-englantilainen seuran Wassenbergissä, josta lehtileike. Silja oli peräti innoissaan -nyt meillä on kuuluisa äiti- vaikka minua tuskin tuntee hämärästä kuvasta. Me ollaankin oltu kovasti menossa ja kaksi viikkoa sitten oli itselleni vieraita. Siina menee melkein koko vapaa-aikaa loppuviikosta vierailun valmisteluissa, mutta kyllä meillä olikin sitten oikein mukavaa iltaa ja vieraat lähtivät pois vasta kello puoli kolmelta aamulla. Meillä on ollut nyt jo aika lämmintä, lapsetkaan eivät ole enää päässet "luistimilleen" vaikka Mirja ei olisi päässyt, vaikka olisi jäätäkin ollut, kun hän taas katkaisi saman käteensä ja melkein samasta kohtaa kuin puolitoista vuotta sitten. Tänään on sumu, Jürgen oli omalla autolla Wuppertalissa tänään ja mä vähän pelkäsin, että viipyy myöhään jos joutuu ajamaan hiljaa, mutta tulipahan ihan tavalliseen aikaan. Minä ompelin tänään Siljalle intiaanitytön puvun onpahan sekin sitten valmis ensi viikon ruljanssin. Sunnuntaina käymme Ruoffilla Kölnissä siitä tulee Reinhardin ensimmäinen pitkä automatka. Kyllä häntä on kivaa tuoda näytteille, hän on suloinen kaveri. Äidin ansiosta sain kai päiviltä toisenkin joulukirjan. Ristijoen Airi kirjoitti lukeneensa jouluna myös sen Suosalmen kirjan, hän ei pitänyt siitä, mutta tämä mataleena yllättää vielä paljon ennemmin ajatuskyvyillään. Minusta on kyllä kivaa lukea tämän tyylisiä kirjoja, tosin en usko suomalaisten ihan noin rekasahtaneen kuin mitä kirjoissa kerrotaan. Nykyään on vain muotia kirjoittaa siten. Täällä on parhaillaan alennusmyynnit, ja mä olen ensimmäistä kertaa suunnitelmallisesti käyttänyt niitä hyväkseni, sillä kenkää ja vaatetavaraa saa aika paljon halvemmalla aivan kunnollista laatua. Silja ja Mirja saivat talvisaappaat, kaikki tytöt sukkahousuja, ja Siljalle ostin talvitakkikankaan. Itselleni ostin villapuseron ja uudet kengät.

Helmikuun 15 päivänä Silja soittaa nuorison musiikkikilpailuissa, muistakaa pitää peukalon pystyssä.hän harjoittelee 3 vartti tuntia päivittäin, mutta aina vaan tulee virheitä. Hänen opettajansa haluaa, että siljaa ja pari muuta oppilasta ottaa osaa kilpailuun, saa nähdä kuinka käy. Anja opettelee nyt kirjoitus kirjainten kirjoittamista, lukeminen alkaa sujua suhtkoht hyvin hän on hyvin huolissaan siitä, ettei osaa suomea ja tavailee silloin tällöin aapissaan ja kyselee sanojaan. Silja ja Mirja saavat tällä viikolla välitodistukset, molempien laskenta on ollut hiukan heikompaa kuin ennen, mahtavatko enää olla luokkansa parhaita. Mirjalla on lisäksi nyt neljän viikon väliaika, jolloin hän ei ole voinut kirjoittaa laskutehtävät. Hän on suorittanut kirjoituskoneella, mutta kokeisiin hän ei siis voinut ottaa osaa, valitettavasti.

sydämellisin terveisin,
Liisa

Äiti kulta!

sydämellisin syntymäpäiväterveisin muistaa Sinua koko Liisan poppoo, Suukkoja mummille oikealta ja vasemmalta, muutaman viikon päästä oikein luonnossa. Minua alkaa matka jo jännittää, vaikkei siinä paljon jännittämistä olekaan. Tulemme sunnuntaina 23.3. siitä syystä, että Silja osallistuttuaan Heinsbergissä viime sunnuntaina pianonsoittokilpailuun joutuu (opettajansa toivomuksesta) vielä osallistumaan jatkokilpailuun joka pidetään 21.3. kertaa Wuppertalissa. Eihän hän mitään mestaruutta toivottelee. Luulen että hänen opettajalleen on tärkeää tähän saada hiukan mainitaa tästä itselleen. Silja, sikäli kun hänet tunnen, tule sen takia viettämään minuuttiakaan kauempaa pianon ääressä. Hänelle on tärkeämpää liukua mäkeä kun lunta tuli meillekin viimein aivan rekikeliksi asti. Minä kuskasin ensiksi matot lumihangelle ja iloitsen nyt puhtaan tuoksusta ja näystä.

Reinhard oppii 8.helmikuuta kävelemään, siihen saakka se oli vain arkaa astustelua. Nyt hän jo menee minne mieli, mutta hassu poikaa pelkää lunta, tai ehkä hän pelkää sitä siksi, että putosi kaksi kertaa mahalleen reestä. Toivottavasti Suomessa on lunta vielä maaliskuun lopulla, että minäkin pääsisin suksilla ja Silja ja Mirja. Hiihtolomia täällä ei valitettavasti ole. Me olimme sunnuntaina metsässä kävelemässä. Täällä sitä vasta oli jäniksen jälkiä. Kyllä täytyy olla hirveästi jäniksiä, maa oli tallattu pitkin ja poikin. Jürgen näki kauriin, mutta se juoksi niin äkkiä ohi, etten minä ehtinyt nähdä. Tossut sopivat Jürgenille ja minulle. Anjan tossut sopisivat koon puolesta, mutta eivät mene jalkaan, kun niiden päälliset ovat reunasta ahtaat. Hän sai meiltä myös tossut, joten annan tossujen levätä Reinhardia varten.

Ei meillä mitään uutta vauva odotetaan. Minä ajattelin Onervan lasta kun kirjoitin suvun lisääntymisestä ja Lapin tossujen seuraavasta pitäjästä. Kyllä minulla on sellaista käyttökelpoista vauvan tavaraa vielä Onervalle lähettää, paitoja, housuja, flanellivaippoja, villatakkeja, tossuja ynnä muuta. En minä niitä enää taida itselleni säilytellä. Kaipa tästä on jo niin paljon opittu, että ei enää lisää lapsosia tulee ja jos sitten niin hassusti kumminkin kävisi, niin saahan niitä taas kerran uusiakin. Minun joulutähteni ovat saaneet oikein komeita kukkia kaikissa kolme punaista latvaa. Pidin niissä alumiinipaperitötteröitynä pitkään aikaa, silloin väri kehittyy hyvin.

Ja nyt kerran vielä sydämellisin syntymäpäivää terveisin
lämmin suukko
Liisalta.

Äiti ja Isä kulta!

ikävä kirjoittaa ja peruuttaa tulomme. Reinhard kaatoi eilen bonnissa ollessamme kuuman kahvin päällensä ja sai oikeaan käsivarteensa ranteesta kyynärpäähän niin pahoja palovammoja, että en voi nyt matkustaa hänen kanssaan. matkaa on siis lykättävä tällä hetkellä. en vielä voi sanoa kuinka kauas. jos kaikki sujuu hyvin tulemme ehkä vielä pääsiäisen jälkeen, mutta muuten vasta kesällä. jos menee kesään, niin tulemme isän syntymäpäiväksi. Tante Grete oli kutsunut meidät luokseen koskaan mutti on parhaillaan bonnissa. minä peruutin kyllä menomme lauantaina, koska reinhardilla oli hiukan kuumetta, yskää ja nuha. sunnuntaiaamuna hän kuitenkin oli niin pirteä, että päätimme kuitenkin lähteä, olihan noloa olla menemättä, kun toiset olivat varustaneet vieraiden varalta ja Jürgen ei ilman minua tahtonut lähteä. lähtö halujen alkuun se onnettomuus sitten tapahtui. kenenkään huomaamatta reinhard ehti kaata kahvipannun matalalta tarjoilupöydältä.
Kun palovamma näytti pahalta ajoimme hänen kanssaan heti sairaalaan, jossa hän sai ensiavun ja sitten kiireesti kotiin ja täältä uudestaan sairaalaan. oikeastaan hänen olisi pitänyt sairaalahoitoon, mutta kun ei yhtään paikka ollut vapaana, niin hän on kotihoidossa. käsi on sidottuna sänkyn reunaan, jotta veri pääsee pois sormista. En tiedä miten kauan tätä vaihetta kestää, jos hän paranee normaalisti menee siihen noin kolme viikkoa. toivokaamme, että niin käy. on niin surullista kirjoittaa tällaista kirjettä. tiedän, että te odotitte meitä yhtä kovasti kuin mekin odotimme ensi sunnuntain tuloa, mutta vaikka se nyt peruuntuu niin me joka tapauksessa tulemme ennemmin tai myöhemmin. matkaliput oli jo hankittuna, menen tänään vielä matkatoimistoon järjestämään sen puolen ja lähetän teille sähkeen.

rakkain sydämellisin terveisin liisa ja Jürgen
PS ilmoittakaa lassellekin peruutuksesta.

Heippa hei!

tässähän ne sitten viimein tulevat kiitokset, meidän kaikkien puolesta. siellä olista ja hyvänä pidosta. minulle oli niin sydäntälämmittävä kokemus, kun kaikki sisaret ja veljet ja te minun kultaiset vanhempani otitte meidät vastaan kuin emme olisi pois olleetkaan. ei kohdeltu kuin sellaista jo puolittain vierasta. niinpä minusta tuntui olo ihan kotoiselta. kai olin hiukan pelännyt, että tekin olisitte neljässä vuodessa kovasti vanhentuneet ja hiukan muuttuneet, mutta eipä ollut käynyt niin ja siitä minulla on keventynyt olo. Kivaa on minusta sitä paitsi, että lapset olivat, kuten aina ennenkin, niin kerassaan ihastuneita suomeen ja sen oloihin.

Sikäli heillä olikin nyt aivan erityisen onni mukanaan, että oli vielä niin paljon lunta ja pääsivät hiihtämää, omasta mielestään heistä tulikin jo oikeita mestari hiihtäjiä. ja minulta unohdettu ne hohtavat hanget ja kirkas taivas moneen vuoteen. tämä on ikuinen sohjo ilma täällä - se vasta saa ihmisen möröksi mieleltään, nämä naapurit täällä vaikeroivat etteivät ole puoleenvuoteen aurinkoa nähneetkään. silloin tullessamme paistoi tosin aurinko, mutta maanantaista asti onkin sitten riittänyt jo harmaata ja viileää. sade on silti saanut koivut hiirenkorvalla ja kevätkukat kukkimaan. valkomaljakko jo nuokkuu alakuloisin päin. narsissit sentään näyttävät kaikesta huolimatta iloisen herttaiselta. me söimme eilen raparperikeittoa omista raparpereista eivätkä tytöt enää ole hellittäneet lyhythihasistaan eivätkä polvisukistaan, mutta viimaa ei niinkään houkuttelee vetämään kevyempiä vetimiä päälle. lämmitettävä on edelleen, muuten tulisi vilu.

Tytöillä oli koulussa heti kokeet, mutta onneksi menivät hyvin, vaikkei oltu harjoiteltukaan. reinhard sai heti maanantaina isorokkorokotukseen, joka on noussut päälle. Jürgen oli tietenkin onnellinen saadessaan meidät terveinä onnellisesti perille. tänään hän lähti kolmeksi päiväksi Wuppertaliin jonkinlaiselle päiville, täältä lähti kolme miestä, joten minulle jäi autoa. minun on siis aikaa järjestää yhdet kahvikutsut, jotta saan uudet kuppini näytteille. ei niistä tulli mitään kysellyt, joten säästyi ainakin maksut ja sitäpaitsi paljon muutenkin, mutta kyllä helsingissä olisi tarvinnut olla kaksi päivää aikaa, hyvä että olin perniöstä ostanut tytöille jo ne kankaat. siljan hame alkaa olla lähiaikoina valmis ja toiset kaksi tappelevat, kummalle ommellaan seuraavaksi. reinhard ei tappele hän on tyytyväinen kun on paljon tavaraa kehiteltävänä ympäriinsä. kyllähän täällä sentään taas nukkua edes kuuteen asti. sunnuntai-aamuna puin hänet kuudelta leikkikehään ja menin uudestaan nukkumaan. siellä hän leikkii tyytyväisenä kahdeksaan, jolloin minä nousin ja minut nähtyään hänelle muistui heti nälkää mieleen. jos olisi ollut vaari niin hän olisi saanut puuronsa kai aikaisemmin. osoittautui että siljan kyvyt pianon ääressä ovat ihan maatiaista luokkaa, kuten olen ajatellutkin. voittajaksi selviytyvät sellaiset musiikinopettajain lapset tai sellaiset huippukyvyt, jotka ovat opiskelleet jo musiikkikorkeakoulussa.

Tappio ei häntää sureta lainkaan, onneksi hänellä ei ole liiaksi kunnianhimo. kyllä kai äiti on nyt jo kotona. nurmi sanoi, että salosta tulee kyllä joku näyttämään sitä pesukoneella pesua jos vain haluat ja jos pelkäät uutta aparaatia. minun pyykilläni oli tänään taas huono tuuri, ensin ripustin sen vinttiin sitten tuli hiukaan kaunista, vein sen ulos, tuli sade ja kastui taas pyykit vinttiin kuivaamaan Riittähän sitä touhua tässä,

sydämellisin terveisin meiltä kaikilta!
Liisa

Hei äiti ja isä! Heinsberg 2.8.70

syyspuoli kesää, valuva aamukaste, sumua ja sitten kostean kuuma. Sunnuntaina melkein kuin muutkin päivät paitsi, että Jürgen menee töihin vasta puoli kymmeneltä. Reinhard päästi kahdet kakat housuun mutta sitten tulikin pieni rauhallinen hetki istu keinuun ja kirjoittaa. Äidin kirjeestä ja isän omakätisestä sydämelliset kiitokset. Hyvää menestystä suunnitteluille, joko mansikkataimet ovat maassa? Me istutimme tällä viikolla uudet taimet, edelliset, nekin Senga Sengana alkoivat olla pieniä kooltaan kolmen vuoden jälkeen.

Toivottavasti äiti on alkanut käyttää uutta pesukonetta, vaikka minä hyvin ymmärrän alkukriittillisyyden. Silloin kun me jouduimme vaihtamaan pulsaattorimme rumpukoneeseen tiesimme kyllä hyvin mitä menetimme ja mitä saimme. Menetys merkitsi hiukan enemmän vettä ja pesupulveria, suurempaa sähkölaskua ja hiukan pitempää pesuaika. Mutta pluspuolelle täytyy laskea oman työvoiman säästö ja miellyttävä käsittelyä. Ei tarvitse pukeutua pyykille, ei olla kosteassa höyryssä ja sen voi tehdä aivan sivutöinä. Ainoa mikä vieläkin joskus harmittaa on, että ei aina löydy kirjavaa tarpeeksi pyykkiaine koko koneen täytteeksi. Minun mielestä äidin sairaus on syy, joka antaa anteeksi nuo lisäkustannukset ja ehkä se pelastaa joskus sairaalareissusta joka muuten tulisi pyykkipäivän seurauksena. Eikö niistä roskista voisi suurta osaa kompostoida, paperit ainakin mätänee. Tähän se rauhallinen hetki tällä kertaa päättyi. Kello on 12 lapset tulivat kirkosta, Reinhard vaatii ruokaa ja muillekin on päivällinen keitettävä. On tosi kuumaa, mutta uimaan ei päästä kun Jürgen on sunnuntaivuorossa. Viikon ja päivän päästä alkaa loma. Ja nyt on kahvi juotu, mutta rauha oli ohimenevää sillä Reinhardt kiipesi selkääni. Vaikka häntä ei juuri ole autoilla hellitelty on auto hänelle kaiken mieluisin leikkikalu. Suuta pärskyttäen niitä ajetaan. Kyllä hän katselee kuvakirjojakin mielellään ja tunteet niissä ammuun ja hau haun ja auton. Ensin hän luuli lintujakin hau-hauksi, näytti minulle sähkölangalla istuvaa pääskystä ja sanoi hau hau, mutta oppii sitten nimittämään sitä Piip piip.

Kun vielä kärpänen ja käki lasketaan mukaan on siitä eläintiedettä puolitoistavuotiaalle. Kissa ei ole ollut lähistöllä, että hän olisi oppinut sen tuntemaan, eikä nyt ole ollut lampaitakaan. Reinhard on oppinut juomaan mukista ja syö voileipää kädestä. Hampaita on jo 12 ja kulmahammas alhaalla teke tuloa. kun olemme uimassa tulee reinhard hyvin veteen ja nauraa ja nauttii kun häntää polskuttelee, mutta ei hän itse käsillään roiskuta vaikka hän kylpyameessa kyllä sitä tekee. Rannalla hän kierii onnessaan hietikolla, ilmeinen nautinto olla ilman plastik housuja. Annan hänen kotonakin kuumalla juosta aina napauteina. Käy siinä sitten välillä niin kun toissapäivä en oli lääkekaappilta napannut kaksi pulloa. Toisessa oli bensiiniä, toisessa yskänlääkettä. Ja lattialla oli iso lammikko. Minä käskin tyttöjen varmuuden vuoksi haistamaan, jos se vaikka oli bensiiniä niin se on tulenarkaa. Tytöt haistelivat, ettei se bensiinille, mutta jos se olisi yskänlääkettä, jolloin minä omalla nenälläni. Totesin että pissiähän se vain ole. Ei meillä muuta kuulukaan kuin tätä arkipäivää. Minä olen säilönyt ja saan vieläkin naapurista kirsikoita ja viinimarjoja ehkä karviaisiakin Puutarhaa alkaa kukkia. hajuherneet, leijonanluudat, kosmoskukat, heinukukat, kehäkukat sun muut. Ensimmäinen tomaatti on punainen! Sipulit korjattu. ne olivat pieniä tänä vuonna, monet melkein saman kokoisia kuin keväällä istuttaessaan. Kaalin kerät alkavat paisua ja porkkanat ovat isoja, mutta purjot vielä ylen laihoja. Omenapuut pudottelee puolikypsiä tuotteitaan. reinhard ja Anja huolehtivat niiden syömisestä. Muuten Reinhard oppi ihan itsekseen kiittämään. Hän on hyvin kohtelias ja unohtaa harvojen sanoa 'tiito', kun hänelle antaa jotakin. Antaessaan muille hän myös sanoo kiitos.

Sain Arjalta kirjeen ja kuulin sitten sekä juhlista että hautajaisista, helpotuksekseni myös, että osallistuimme tietämättämme seppeleeseen. Mua vaivasi huonoa omaatuntoa sen johdosta sillä aioin ja aioin kirjoittaa siitä isälle ja sittenkin se jäi. Fleuropin kautta on viitsinyt lähettää, kun en ollut varma milloin hautajaiset pidettäisiin. Leenan takia saamattomuuteeni mua kyllä vaivasi kovasti vaikka Jürgen sanoi että kirjoitithan jo kirjeen. Arja sanoi etteivät pojat olleet erikoisemmin järkyttyneitä Kyllä se heihin varmaan silti varjonsa löi, vaikka suhde isään olikin epänormaali. Itse asiassa heidän elämänsä muuttuu nyt normaalisemmaksi, mikäli Leena työltään joutaa olemaan vielä tarpeeksi kotonakin. Pojat tietysti tarvitsevat äitiään ja hänen luomaansa kodin tuntua, vaikka ovatkin tietysti tottuneet olemaan ilman häntäkin, mutta silloin oli edes Kaarlo kotona. Ehkä Leena nyt pikemminkin alkaa pyrkiä etelämpään Suomeen ja lähemmäksi teitä siellä kotona - Minä odotan sitten taas sieltäpäin yksityiskohtaista kirjettä äidiltä, sillä kukaan muu ei kerro asioita niin tarkkaan eli keneltä tuli kultakello ja keneltä kristallimaljakko? Tuleeko Lassen tyttärestä äidin kaima?
Arja kirjoitti, että 'Sohvia' kastetaan keskiviikkona. Varmaan olette silloin Vihdissä. Eikö Päivi sitten teehän paluupyöräretkiä, jos hän kerran menee Ruotsiin lomallaan. Tytöt ja minä olimme pettyneitä, kun isän matkasta ei tänne vielä tullut mitään, mutta ensi kesänä minä en kyllä päästää teitä pihdeistä. Matkaa Helsingistä travemundeen on ihanaa ja sieltä me tullaan vaikka hakemaan teidät.Olisi niin kiva nähdä Leenakin pitkästä aikaa. Ette kyllä uskoa kuinka Silja ja Mirja harmittelevat etteivät ole syntyneet Suomalaiseksi. Jotensakin kovasti mielellään he olisivat Suomessa missään talvella on lunta ja kesällä järviä ja oikeita keinuja ja sauna!

Onhan se mannaa minun sielulleni kun kuulen heidän suusta ihan odottamatta uusia lausahduksia. Sunnuntai on ohi, paras lopettaa tähän osoitteemme Hollannissa on aikana 15.8.-5.9.
GALLANTSOOG, SANDEPARK GROOTE KEETEN NR 101 HOLLAND

Sydämellisin Terveisin
Liisa

Äiti ja Isä kulta,

milloin lieneekään tullut viimeksi kirjoitettua, heinäkuussa kai. lomalaiskuus antoi energiaa vain korttien kirjoittelulle. nyt se ihanuus on siis lopussa. ja kaikki ovat töissään, sääkin huononi heti palattuamme tuli myrsky ja kylmää, mutta nyt on onneksi taas kaunista ja niin lämmintä, että istun taas puutarhatuolissa omenapuiden alla kirjoittamassa. mutta kiertäkäämme kelloa takaperin. meitä tietysti jännitti minkälaiseen paikkaan joutuisimme mutta suureksi tyytyväisyydeksi lomamökki oli kaikinpuolin siistin mukavaa ja tyydyttävä mökkikylä lienee perustettu joitakin vuosia sitten sillä pensaat ja nurmikot kukkaistutukset ja muu oli jo miehenkorkuista ja erotti mökkejä hiukan yksilöllisempään rauhaan. rantaan oli matkaa 10 minuuttia kävellen, me käytimme tavallisesti autoa puolen matkaa sillä reinhard oli muuten kannettavaa oli meillä kärrytkin mukana, mutta ne olisivat vajonneet hienoin paksuun santaan. ensimmäinen viikko meni kohtalaisen sään vallitessa, pari kertaa satoi tiputteli hiukan siitä huolimatta olimme joka päivä rannalla, ellei muuten niin kävelemässä. pohjanmeren aallokko on elämys sinänsä. mitä suuremmat aallot sen kovempi pauhu. ranta on kauttaaltaan hieno valkoista hiekkaa. leveän ranta kaistaleen takana kohoavat hiekka vallit dyynit, joita hollantilaiset vaalivat hellästi kukkaistutuksiin kysymyksessä on heille suojaa merta vastaan. kun seisoimme dyyneillä meistä tuntui, että maan horisontti oli alempana kuin meren Gallantsoog on hyvin pieni kylä yhdyskunta Groote Keeten missä me olimme vielä pienempi. vain muutamia maalaistaloja, pari kauppaa ja pari-kolme ravintola. kesävieraita oli silti suhteellisen paljon. suurin osa saksalaisia, jotka näin rauhalliseen tapaan ovat paljon tehokkaammin "miehittäneet" hollannin kuin konsonanan hitlerin joukot. muuten hollantilaiset suhtautuvat saksalaisiin ystävällisesti minkälaista happamuutta ei havainnut missään suhteessa, kuten tanskassa pari vuotta sitten. hollantilaiset ovat myös erittäin lapsirakkaita lapsia puhuteltiin ja heihin oltiin kiinnostuneita reinhardia joku nimitti "lekkerding" jotka on parasta kai kääntää "suloiseksi olennoksi", vaikka lekker on oikeastaan "herkullinen" hollannissa ei yksinkertaisesti voi olla merkillepanematta yleistä siisteyttä ja järjestystä. kaikkien ikkunoista näkee sisään, sillä ikkunat ovat isoja ja matalalla ja verkot peittävät korkeintaan puolet ikkunan yläosasta. heillä on paljon pikkukamaa, antiikkiesineitä ja kukkia. asunnoissa on todella kodikkaan näköistä merkillistä on että ihmistyyppeissä ei koskaan tapaa raakaa ja röyhkeää ,työläiset ovat yhtään hillityn ja sivistyneen näköisiä kuin minkä tahansa muun maan sivistyneistö ja heidän työvaatteitansa on aina vastapestyn näköisiä.
Schaagenissa kävimme toripäivänä, siellä pidetään turisteja varten kesäisin kansallispukuja päälle ja lisäähoukuttimena ajellaan vanhanaikaisilla hevospeleillä, lapset tanssivat puukenkätanssi ja torilla ja pelimannit kulkevat ympäriinsä haitaria soitteleen ja tietysti kolikkoja keräen. anja katosi väenvilinässä ja löytyi vasta poliisin huostosta. me ehdimme jo hermoilla. toisena lomaviikkoja oli kuuma ja pilvettömän kaunista. päivät kuluivat aamusta iltapäivään rannalla ja lasten touhutessa hiekassa. anja ei voittanut vesikauhu hän huusi hysteerisenä ja jäykkänä kauhusta "Silja pelasta minut" kun Jyrgen yritti opettaa hänelle uinti liikkeitä. vaikka meri oli melkein tyyni ja reinhard meni naureskellen aina kaulaansa myöten veteen Anja sekään ei rohkaissut. reinhard oli lopulta ihan villinä veteen suorastaan uhkarohkeaa. Rannalla hän kieriskeli lämpimässä hiekassa vaipattomuus housuttomuudesta sitä oli oikein nautinto katsoakin välillä hän nukkui hiekalla, kun emme malttaneet lähteä kotiin ennen kahta kolmea iltapäivällä väliin oli niin, että pelasimme sulkapalloa pihanurmikolla me naapurissa asui molemmin puolin saksalaisia. ei kestänyt kauan, kun lapset tutustuivat sen jälkeen ei reinhardia paljon multa löytänytkään sillä pojalla oli leikkiautoja mukana ja reinhardissa heräsi äkkinäinen intohimo autoiluun. eivät siinä enää leikkiautotkan aina riittäneet hänen piti päästää ajajan paikalle aina Jurgenin jälkeen ja naapuritkin nostivat hänen autoonsa, kun hän aina oli sormeilemassa auton kädensijaa. viimeinen viikko oli sitten taas hiukan viileämpi, mutta ei satanut. me teimme iltapäivisin pieniä matkoja ympäristöön. kaupungit omaleimaisia pikku taloineen kanavakatu ineen Zaandamissa kävimme katsomassa hökkeliä joissa tsaari pietari oli asunut laivan rakennusta opiskellessaan. nikolai II oli rakennuttanut mökin ympärille tiilitalon, jotta se paremmin kestäisi ajan rasitukset. mutta anja kärsi hätää ja häneltä kastuivat housu tsaarin pihalla, joten meidän täytyi kiiruhtaa sieltä pois. mahtoikohan se opas tajuta mistä se lammikko paikalle oli ilmestynyt. Leidenissa menimme museoon, mutta reinhard halusi katsoa vain ulos ikkunasta autoja ja laivoja niin ettei sekään reissu ollut täysin onnistunut. lokakuun 4, niin se aikaa menee kun omistautuu perheelleen ja töilleen ja huvittelee kirjeiden kirjoittelulla vain sunnuntaina.
Onkel gotthard amerikasta oli yhden viikonlopun meillä lomamatkallaan euroopassa. lokakuun alkuun asti on ollut ihanan kaunista ja lämmintä kuukauden vaihde toi taas kuitenkin sään muutoksen mukanaan ja nyt sataa ja lämmitys luo kodikkuutta. lämmityksestä puheen olleen mua heti harmittaa kun kuulin naapureilta, että hiilet ovat halventuneet kesän jälkeen. tähän asti kesätoimitukset ovat aina olleet halvempia nyt päinvastoin niin maailmaa päälaelleen me hankimme kellariin täyteen heinäkuussa. lasten koulut alkoivat heti hollannista palattuamme. anja ensluokkalainen on innokas oppilas mikäli näin jatkuu, niin ei häntäkään niin kovasti tarvitsee seuraa. silja sai englannin ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi ja kouluunsa on hänkin näin aluksi uutuuden viehättävänä tyytyväinen. ensimmäisestä laskennan kokeista tuli heti kuutonen kärkeen niin että vaikeudetkin tulevat kuten ennustimme. sitten alkoi myös kaikille kolmelle musiikin opiskelua s.o. täällä on musiikkikoulu, jossa siljan pianonopettaja on opettajana ja hänen kehoituksesta tulisi siljasta yksityisoppilaan sijasta pianon opiskelija. mirja opiskelee huilunsoittoa ja Anja saa varhaismusiikinopetusta, mikä on hauskinta kaikista. niillä on pienet punaiseksi maalatut ksylofonit, jotka on konstruoitu nimenomaan pieniä varten. niissä on myös pianon koskettimet ja nuottien oppiminen on nykyään kuin hauska leikki. anjan koulu alkaa aamuisin vasta kymmeneltä, joten emme vielä ole joutuneet vaikeuksiin lettien ja aamukiireiden kanssa. lauantaisin hän kyllä menee kahdeksaksi ja silloin Mirja kampaa sisarensa hiukset. kesäloman aikana se oli vuorotellen kummankin ison sisaren tehtävä. sen naisellinen turhamaisuus on heissä ollut pienestä pitäen ja hiusten kamppailu on sitten heistä melko hauskaa velvollisuus. siljan ja mirjan tukat ulottuvat muodin mukaisesti olkapäille ja häiritsevät heitä tietenkin, joten me välin vedetään poninhännälle ja välin korvatupsuille. hevosinnostus on kaikkia kolmea yhdistävää tekijää. hollannissa näki paljon hevosia ja varsinkin poneja liikuttavalla innolla kotiin tultua suitsivat ja päitsivät roskaämpäreitä, syöttivät ja juottivat näitä mielikuvituksellisia hevosia ja ratsastivat niiden selässä yhden toverin leikissä ratsastuksenopettaja ja jaellessa käskyjä. ei siis auttanut muun kuin viedä heidät oikealle poniratsastukselle jurgen ja minä pelkäsimme meidän puolestaan kunes kukin vuorollaan kiipesivät satulaan ja ponin omistajan opastuksella saivat ensimmäisen ratsastus viisiminuuttinsa. se oli aika vallaton poni joka välillä yritti mennä maate ja tytöt vain nauroivat vaikka luulin heidän kalpenevan kauhuista niin minä ainakin olisin tehnyt, mutta heistä se oli ihanaa ja kun päästäisiin taas pian uudestaan. sitäpaitsi silja ja mirja ovat käyneet lypsämässä lehmiä tuossa niityllä, jossa niitä on laitumella joka ilta ne ovat katsomassa kun niitä lypsetään ensin koneella ja jälkilypsy käsin. olivat ne sitten mutta heidänkin yrittää rauhallisimmillä lehmillä ja oli sieltä saatua maitoa tulemaankin.
minun hommiani on ollut säilöminen ja ikkunoiden ja verhojen pesu. sitten olivat naapurien rouvat kylässä kahvilla, he kun muistivat minua syntymäpäivälahjallaan ja yhden viikon erikoistyö oli se siljan talvitakin sijasta toivoman "Poncho" viitan ompelu. siljalla muutenkaan ole enää talvivaatteita paljon talvivaatteista paljon tietoa, uusia on ommeltava ja mielelläni minä taas ompelisin pitkään paussin jälkeen. viime lauantaina otimme osaan omenoista puusta, mutta suurin osa on vielä korjaamatta. eilen satoi ja olin kampaajalla permanentissä, sillä illalla olimme englantilais-saksalaisen kerhoon syystansseilla, joista tulimme vastaa aamutuimaan kello neljään kotiin. melkein kaikilla daameilla (ei allekirjoittaneella kuitenkaan) oli pitkät iltapuvut, jotenkin näyttää maxi muoti kummittelevan mielissään sillä ei siellä ennen juuri kellään ollut iltapukua. täytyy siis meikäläisenkin ensi kerraksi hankkia itselleen mokoma vaateenkaapin täyte, eihän sille paljon käyttöä silti löyty. reinhardt on kehittynyt roimasti painoa on 15kg ja pituutta on kasvanut niin paljon, että hän ulottuu ovenkahvoihin ja saa ne auki. turvassa ei ole häneltä enää paljon mitään ja sitäpaitsi hän on kovasti vaaralle alttiina osattuaan avata portin kadulle. sieltä hänet on väliin pelastanut naapurin rouva. väliin olen itse hoksannut, että joku on taas jättänyt portin lukitsematta. autot vetävät tietysti puoleensa ja toivokaamme vain, ettei pojalle satu mitään nyt kun on paljon sadetta ja märkää ei häntä enää voikaan päästä tuntikausiksi yksin ulos.
poika puhuu suomea ja saksaa ja ymmärtää kokojoukon molempia hän sanoo monia sanoja perässä jokseenkin oikein "saksek" on sakset ajaa autoa ajaa "auto fahren" tämän tärkeän ilmaisu on hänelle molemmilla kielillä selviö. traktorin ja auton hän erottaa äänestä jos ei satu näkemään sitä traktoria hän nimittää "takto" juustosta hän pitää kovasti. toimme hollannista itsellemme tuliaisina edam-juustoa siellä käydessämme ikivanhaa ja kovaa, mutta herkut kerran illallispöydässä Jürgen päätti opettaa reinhardille, että juusto on saksaksi "Käse" Jürgen näytti juuston ja sanoi "Käse" me kaikki muut huusimme kuorossa "juusto" "juusto" reinhard katsoi ihmetellen ja ratkaisi sitten asiaan omalla tavallaan: "nam nam" hän sanoi, jolloin oli meidän vuoromme ihmetellään pojan diplomaattisia taipumuksia. kun hän vilkuttaa hyvästiksi hän sanoo molemmilla kielellä peräkkäin "hei hei" tsyys. Tyttöjen leikkiessä roskaämpäri-hevosille jäi Reinhardin peukaloa kannen rakoon, siitä lähtee kynsiä ja se on ollut aika arka. palovamman arvet ovat vielä näkyvissä, vaikka ehkä hiukan heikommin kuin keväällä. lääkäriin laskua emme hoidosta ole vieläkään saaneet. eilen illalla hän putosi pää edellä sängystä, jonka reunalla juuri makoili pojalla sitä näkyy riittävän kaikenlaisia onnettomuuksia, mutta kun ei ota edes opikseen, tänä aamuna hän seisoi taas sänkynsä laidalla. ensiviikolla tulee televisiosta lapualaismorsian suomeksi. mä yritän taivuttaa Jürgen ostamaan siihen mennessä television. jokos siitä teille on ollut kuvia? mutta muuten olen sitä mieltä, että ensi kesänä on meillä tultava isän ja leenan voimalla ja tällä kerralla siitä on tultava tosi.
Mutti tulee muutamaksi päiväksi lokakuun lopulla viime viikolla. sain melkein jäniksen pihalla kiinni olisin sen ilman muuta pyydystänyt paljain käsin. se nukkui niin sikeää untaa ettei ollut moksiskaan kuin kopistelin hereille. vasta kun aloin hakata pensaita piilopaikka vieressä ja melkein löin sitä kuonoon se heräsi ja otti jalat alleen minä noiduin tyhmyyttäni hiukan liian myöhään kaalinkeristä parhaat se oli popsinut hollannissa ollessamme vatsaansa.

No hei sitten, terveisiä kaikille
Liisa ja kaikki muut

Heinsberg, 13. Joulukuuta 1970

Hyvää joulua

vuoden pimein aikaa ja kynttilöiden juhla taas lähestyvät ja joulutervehdyksen pitäisi rapista paperille vinhaa vauhtia. Mummin ja vaarin pukin paketti tuli eilen perille. Ja omatkin lahjani tällä kertaa siis enää vain omalle perheelle, ellei nyt tätä pientä tervehdystä Perniön pukille otetaan lukuun, alkavat olla kutakuinkin valmiina, mutta muuten en ole vielä toiminut Joulun hyväksi, sillä sen paremmin kinkkua kuin lanttuakaan en ole vielä hankkinut. Joulu leipomisetkin viipyvät vielä ensi viikkoon sillä meillä on ollut maalaamista talossa ja on vieläkin ainakin keskiviikkoon asti. Annoimme ja vitkastelun jälkeen annettiin lupaakin ja nyt tytöille rakennetaan vinttiin oma vessa ja samantien kohennettiin keittiön ja eteisen seinien väriä. Eteisessä kävi niin että kaunis sininen väri ei tullutkaan tasaiseksi ja niin se täytyy sen a ainakin kerran vielä sutia. Meillä siis tuoksuu tuoreelle maalille ja joulukin on vielä uuden tuntuinen. Äidin pitkästä kirjeestä täytyy kiittää ennen kuin muita juttuja taas jatkaa. Toivottavasti teillä on luminen joulu. Sellaista täällä on turhaa toivoakin.

Vaan ehkä minut karkoitetaan Suomeen jouluksi, kun en taaskaan ole muistanut uusia passiani ajoissa. Täytyy huomenna ryhtyä toimenpiteisiin uuden hankkimiseksi, miksei sitä voidaan myöntää pidemmäksi kiinni, kerrallaan 5 vuotta menee nopeasti ohitse. Muistaakseni tarvitsen virkatodistukseen pappilasta siitä anottaessa, voisitko Äiti kiltti lähettää minulle sen ensi tilassa. En sitten tiennytkään Pekan ja Arjan Amsterdamin matkasta. Amsterdam on minusta niin lähellä Heinsbergistä, ensimmäinen ajatukseni oli että olisimme samantien sitten voineet tavatakin. Vasta toiseksi huomasin etteivät suomalaiset matkustaa Keski-eurooppaan jotakuta tavataakseen vaan paikkoja katsomaan. Tämä syksy on tässä mennyt hiljalleen tavalliseen tapaan. Työtä on riittänyt ja välillä on ollut pikku visiittejä viikonlopun piristykseksi.

Kerran olimme päivän Duesseldorfissa ostoksilla, mutta muuten en ole liikkunut Heinsbergistä minnekään. Muttin käynnin jälkeen ei ole sukulaisiakaan nähty. Oli meidät tosin kutsuttu 8. joulukuuta Bonniin, mutta emme me sinne voi arkipäivänä lähteä ja lapset olisi kaiken lisäksi ollut jätetty kotiin. Se oli muutakin outo kutsu Onkel Fritz:in. 85 vuotispäiville, vaikka hän on jo kaksi vuotta ollut haudassa. Perheen terveys on horjunut vain Siljan ja Reinhardin kohdalla. Siljalle oli viikon flunssa ja Reinhard päivän parin Angiina, muilla on ollut vain nuhaa ja yskää. Syksy on ollut kaunis ja lämmin, vähän tuulta ja sadetta ja aika harvoin sumua. Kuiva ja lämmin -molemmat puolet eivät sovi Jürgenille, jonka astma aina silloin tällöin vieläkin näyttäytyy vaikka se muuten syksyllä häipyy. Toimistossakin Jürgen pitää aina ikkunaa auki niin että kaikki vieraat ensin kauhistelee kylmyyttä. Hänen kehonsa tuottaa niin paljon lämmintä, ettei hän tarvitse paljon talvivaatteitakaan vieläkään. En ole saanut häntä pukemaan talvitakkia päälle, vaikka eilen oli joka puolella lätäkköjä aamulla jäässä. ylipäätänsä Jürgen harkitsee hiljalleen lähtö Glanzstoffista, jonka tulevaisuuden hän näkee synkkänä tällä hetkellä ainakin firman taloudellinen tila on huolestuttava ja kun irtisanomisaikaa hänen kohdallaan kestää kaksi vuotta, eikä hänen tämänhetkinen hommansa ole siitä kaikkein hauskimpia ja helpoimpia, vaikka palkkaa sitten onkin hyvä, niin asian kannattaa miettiä ennen vuodenvaihdetta mikäli tehtaita joudutaan sulkemaan. Oberbruch tosin tuottaa voittoa eikä sen sulkemisesta lähivuosina varmaan tulekaan puhetta - niin muista tehtaista vapautuvat johtomiehet miehittävät kaikki paremmat paikat eikä Jürgen todennäköisesti pääsisi tämänhetkisestä hommista kovinkaan pian eroon. Se ei häntä alkuunkaan miellytä eikä hän halua jäädä siihen asemaan enää kovin moneksi vuodeks,i toisaalta pitää vaihtaa ennen kuin tulee liian vanhaksi, jota kukaan ei enää huoli.Yylipäänsä hän haluaisi mieluummin valtion virkaan. Teollisuuden ilmapiiri on kovaa kaikkialla, eikä yksin Glanzstoffissa.Tällaisissa tunnelmissa siis Jürgen - Minä olen odottavalla kannalla. Naapurit sanovat, että Glanzstoff on ennenkin istunut Suossa.

Silja, Mirja ja Anja lähettävät mummille ja vaarille sekä kummitädilleeen minun välityksellä sydämelliset suukot jouluterveiseksi. En ole ehtinyt heidän kanssaan tekemään joululahjoja ja siksi ei tänä vuonna siis tulee pannunalusta ja eikä muutakaan hyvän idean luovaa toteutusta. Silja tekee kyllä koulussa mielellään ja paljon käsitöitä, mutta ohjaus on aina hyvin tärkeä tekijää, joka tuloksen. Molemmat isommat ovat käsitöissä minun koulu käsitöitä taitojani paljon edellä, mutta soittotuntien takia häneltä jää enää aikaa vähän aikaa ja halua hyödylliseen hommaan. Kirjat vetävät kovasti puoleensa ja Äiti haluaa ajaa väliin myös ulkoilemaan. Viime sunnuntaina yritimme heidän kanssaan mennä ratsastamaan, josta he kamalasti pitävät, mutta Ponien omistaja on mennyt joulun ajaksi Düsseldorfiin tavarataloon myymään,jJa poneilla on joululoma. Tapasimme hänet silti siellä eläinpouistossa (?), missä voi paitsi ratsastaa myös seurataa Leijonien ja muiden villieläinten (ja niiden luona hänkin oli) elämää autosta. Se on vain kaikkien leijonien läpi ajettaessa ovet ja ikkunat pidettävä kiinni kaikki muita saivat taluta ja taputtaa, hassua kävellä laamojen, seeprojen, virtahevosten, kamelien ja strutsien joukossa. Apinat olivat kyllä kaikki häkeissä, ne lähtisivät muuten tiehensä. He elelivät läpi talvet ulkosalla ja ovat, hirveän kesyjä ja uteliaita. Näin Ttlvella on siellä vähemmän kävijöitä. Kesällä ihmettelen etteivät eläimet kuolee häkämyrkytykseen pakokaasuista.

Reinhard touhuu autojensa parissa, hänen mielilukemistaan on Suomi-kirja, jonka tytöt kerran saivat teiltä lahjaksi, siinä kun on paljon autoja ja laivoja niin että hän nimittää sitä auto kirjaksi, varsinkin potalla istuessa pitää aina olla kirja edessä. Minä yritän itsepintaisesti puhua hänelle edelleen Suomea ja näin hänestä on tullut peräti kaksikielinen ja sano aina molemmat kielellä samaan kaikkea. Juotavaa hän nimittää maidoksi ja niin on, että kummitäti Urlass, jonka luona hän usein viettää aamupäivillään tunnin tai pari, myös joutuu oppimaan suomea. Kummitätiään hän rakastaakin kovasti. Puhelinta hän nimittää Urlassfon, koska sillä pääasiassa soitetaan hänen mielestään kummitädille. Ja valokuva-albumista hän tahtoo katsoa sitä sivua, missä on kuvia hänen omistaa ristiäisistä ja kummitädistä. Kynä ja paperi on sitä varten, että piirretään autoja ja traktorien kuvia. Itsekin hän yrittää innokkaasti saada aika auton kuvaa, siinä on kaksi pyörää ja iso ympyrä yhdistää molempia. Minusta sitten kai kehittyy pian myös autojen mallipiirtäjä sillä paperille pitää ilmestyä joko auto tai traktori. Illalla nukkumaan mennessään hän tahtoo auton ja traktorin viereensä. Nukeista häntä kiinnostaa vain se että ne sanovat "mammaa", ja miten niiden jalat ovat kiinnitetty ruumiiseen. Anja ja muut huutavatkin heti kauhusta, kun ne näkevät Reinhardin pahoinpitelemään lapsiaan.

Anja on menestynyt koulussa kohtalaisesti. Mirja ei ole tosin luokkansa ensimmäinen kun naapuriin muutti uusi poikaa, joka on häntä etevämpi senkin ansiosta, että tulee muualta paremmasta koulusta. Silja on saanut matikan kokeen säännöllisesti kutosia, mutta englanti on mennyt hiukan paremmin ja hän käy mielellään. Heillä on kyllä huutava puute opettajista ja tunteja alle varsinaisten vaatimusten. Mutta kun nyt on valmistunut uusi koulutalo, saadaan ehkä opettajvoimiakin vähitellen lisää, oppilasluku on tällä hetkellä yli 800. Siljan paras ystävä Monika muutti tänään syksynä pois, joten Siljalla ei tällä hetkellä ole oikein hyviä tovereita. Naapurin tyttö, joka on samalla luokalla on hänen mielestään teennäinen tyyppi, vaikka onkin luokan suosituimpia tyttöjä. Siinä hän Kyllä on ihan oikeassa. Me nautimme edelleen omenasadon siunauksesta ja vihannesten runsaudesta. Omenat tosin alkavat olla ryppyisiä, mutta ei niissä muuta vikaa ole. Harmittava tosin jättää puoli arkkia tyhjäksi, mutta kai minun sittenkin täytyy kiiruhtaa että posti ylipäätänsä kuskaa tämän jouluksi perille. Oikein, oikein rattoisaa joulua teille kaikille, lämmintä yhdessäoloa, ja myös paljon onnea pian alkavalle uudelle vuodelle, joka vuorostaan tuo äidin merkkipäivän tullessaan.

Sydämellisin jouluterveisin,
me kaikki
Jürgen, Liisa, Silja, Mirja, Anja ja Reinhard

Heinsberg, 2. 1. 1971
Lumista tammikuuta!
uuden vuosiluvun kirjoittaminen käy jo kuin tottuneesti, vaikka sen, tottapuhuen, vasta ensimmäiseen kertaan kirjoitin. Lapset ovat kirjoitelleet kirjeitä. Anjakin jo neljä kappaletta, mutta häntää innoittaa vielä siljalta perityn täytekynä neitkus. Valitettavasti kärsi mummin ja vaarin kirje pienen haverin, Anja toi sen näytteille keittiöön ja laski sen sitten margariiniaskin kannellle, joka ei malttanut jättämättä jälkiään Anjaan esikoisteoksen. Minä en varmaan 6-vuotiaana olen kirjoittanut kirjeitä, saati sitten noin pitkään kuin oma tyttäreni, ja vaikka siinä onkin kamalasti virheitä niin hyvällä tahdolla hänen kirjeitä saa aina selvän.

Ilmeisesti hän kirjoittaa mielellään isoja alkukirjaimia, sillä monet sanat ovat alettu uudestaan isolla kirjaimella. Joulupukin puuronkeittäjälle ja joulupukille tulee tässä lämmin kiitos Korvatunturin tuliaisista. Kirjaani olen ehtinyt vain vähän alusta vilkaista, joten säästän arvosteluni seuraavaan kertaan sen sijaan tuoksuva pannunalusta on alun saakka saanut lämpimän kahvipannun alla ja se on hyvin kaunis ja mieleinen. Kaikki vetivät lahjansa tuoksua syvin henkäyksin, paitsi Reinhard, joka pani kaikki suuhunsa ja maisteli autoja traktoreitaan ja sitten hän ei niistä olekaan enää luopunut.

Muutoin joulu sujuu entiseen tapaan. Olimme yksin sillä Tante Grete oli Muttin vieraana. Ja kun Mutti oli viime jouluna meillä, oli muutenkin Aggien vuoro. Minä en mitenkään rasittanut itseäni suurilla jouluvalmisteluilla lasten kanssa. Leivoimme neljän sorttia piparkakkuja ja piparitalon ja pullaa aatonaattona. Aattona paistoin hiukan (4kg) lanttulaatikon ja ateria nautittiin juhlatunnelman vallitessa Jürgen otti kolme kertaa kinkkua kuten aina aattona. Sitähän ei pysty vastustamaan. Olimme koristanee kuusen jo edellisenä iltana, niin että ehdimme vielä nukkua iltapäivänokoset reinhardin kanssa ennen kuin joimme kahvit oikein koko perheen voimalla yleensä Jürgen ja minä juomme kahdestaan ja lapset syövät pullonsa tai korppunsa tai keksin kädestä jossain vaiheessa. Silja saa joskus kupin kahvia. Toiset juovat mehua tai vettä Tällä kertaa Joulupukki tuli ennen juhlan alkua ja kantoi pakettinsa kuusen juurelle jakohetkeä odottamaan. Jürgen sytytti kynttilät ja lapset tulivat pimeästi eteistestä valaistuun olohuoneeseen. "Tuli palaa" oli Reinhardin kommentti. Hän omistautui hartaasti kynttilöiden katseluun toisten laulaessa. Silja säesti Mirjan huilua ja jokainen lausui runon totuttuun tapaan. Oikeastaan Siljan ja Mirjan piti laulaa aattona kuorossa, mutta kun se oli katolilaisuudessa jumalanpalveluksessa, se olisi kestänyt viidestä seitsemään, me sanoimme, ettei heidän tarvitse mennä sinne muuten omalle juhlalle ei olisi enää jäänyt ollenkaan aikaa, sillä pienet täytyy joulunakin panna nukkumaan. Joulupukki oli antelias ja kaikki olivat tyytyväisiä. Silja hyppäsi kolme kertaa ilman kun hänen paketistaan tuli muodikas lakki. Onni että Burgerit viettivät joulunsa vanhempiensa luona, olisivat muuten voineet pelästyä ryminää. Reinhard sai (meikäläisen silmin pienen) hevosen, jonka selässä hän voi ratsastaa. Siinä on pyörät alla. Anja oli toivonut lastenvaunuja, Mutta saa nukenkärry. Ilmeisesti hän ei ollut pettynyt ukin valintaan ja Reinhard muutti sitäkin heti autoksi. Leikkipuhelimeillä hän soitti 10 kertaa kummitädille ja nimitti puhelinta telefonen sijasta urlaphone:ksi. (kummitädin nimi kun on Urlass).Häneltä reinhard sai oikein ison traktoriin, jolla voi ajella ulkonakin kunhan jalat kasvavat niin että ulottuvat polkimille. Tytöt eivät onneksi ole pahoillaan hyödyllisistä lahjoista, isot saivat huoneensa täydennystä. Mirja yöpöydän ja lampun ja Silja kirjahylly,n mutta toisaalta heidän lempilahjojaan ovat kirjat ja Siljalle päällystin uudestaan Päivin kerran jouluksi tekemään lampaan. Se on niin rakas, että hän ottaisi sen illalla sänkyynsä Bo oli jo raukka ihan karvaton pelkästä kiintymyksestä kulunut ja sai siis uuden turkin. Tänä jouluna tein kerran omakätisestikin lahjoja kaikille muille paitsi reinhardille. Meillä oli kylmää joulun edellä, ojat jää jäässä - tytöt luistimilla. Ei tosin kovin vahva ollut, Mirja vajosi talvisaappaineen inhottavan hajuisen jätevesi liejuun ja minä jouduin kesken kaiken pesemään saappaita joulun jälkeisenä maanantaina. Jürgen ei mennyt tehtaalle vaan me otimme sen reen ja luistimet ja ajoimme Eiffelille, jossa oli lunta maassa ja kuuraa puissa, oli niin ihanan kaunista, oikean talven tuntuista. Teimme pitkän kävelyretken ja yritimme sietää pojan marinaa, hänen saappaansa olivat liukkaat ja kävely hankalaa ja hidasta tähän reessä taas pelkäsi istua yksin, muttei suostunut istumaan muiden kuin minun kanssani. Ja meitä molempia voi vetää vain harvoin, sillä lumen alla oli aika kiven kimppailijoita, joita lumi ei vielä kokonaan peittänyt. Seuraavana päivänä pyrytti meilläkin lisää, jouluhan oli jo luminen (2-3 cm lunta).
Lapset pääsivät reellä mäkeä laskemaan ja ikuinen tappelu reestä alkoi. Joulun aikana kukin lapsista on velvollinen vuorollaan ulkoiluottamaan velipoikaa. Mirjan kanssa hän on mieluiten. Sunnuntaina olin minäkin kelkkamäessä ja Reinhard laski innolla mukana nostin jopa Siljan kanssa
samaan rekeen. Tänään meillä oli isot matot lumessa piiskattavina. Olen pannut merkille, että tammikuun ensimmäinen viikko on täällä varmimmin luminen. Vuodenvaihteessa saivat Lapset taas luvan olla kauan ylhäällä. Me leikimme entisen tradition mukaan, Reinhard häipyi unten maille yhdeksän tienoissa. Anja kesti 10.30, mutta sitten hänet täytyikin jo nostaa ja panna nukkumaan, mutta hän vaati vielä varmaan lupauksen, että hänet herätetään puoliyöhön aikaan. Se oli vaikeata, mutta rakettien lento oli päästävä katsomaan. Alakerran väki pamautteli vallan hirveitä rysäyksiä olisi luullut palojen kenkien palenemaan jos niitä ylipäätänsä oli lähettyvillä. Kiitos kaunis esteettömyystodistuksesta, sain passin heti joulun jälkeen ja nyt on oleskelulupa vetämässä, sitten taas saakin olla rauhassa seuraavat viisi vuotta. Sitten seuraava juttu tulee sitten etupäässä isälle, koska minä kerran olen uskollisesti Suomen kansalainen niin me ajattelimme mahdollisuutta sijoittaa asuntosäästöstä kertyneet varaamme, joihin pääsemme käsiksi vuoden päästä, tonttiin Suomessa. se tulisi tietysti minun nimelleni, koska ei voinee olla mitään esteettä ettenkö voisi varauksetta omistaa maata isäni maassa. Juttu on tietysti mutkikas, sillä todennäköisesti emme rakenna sille mitään, vaan se on lähinnä meille sijoitus, jonka pitäisi ainakin säilyttää arvonsa, tai mikä parempi, kasvaa arvossa niin että sen voi myydä voitolla kun joskus rahan tarpeen tulee. Seuraava kysymys on: Pitäisikö ostaa pelton, metsän vai tonttimaata, ja olisi kiva, jos isä voisi hiukan katsellaan ja kuulustella. Tunnethan sinä sentään hiukan laajemmaltikin aluetta kuin vain Perniössä. Mistä voisi saada mukavampaa, jos se on peltoa, niin sen voisi ehkä muokata. Metsä taitaa tuottaa omistajalleen hoito ynnä muuta kustannuksia, joten siitä kai on paras luopua (Jürgen on kyllä metsän kannalla) rantatontti olisi silta kannalta mukavaa, että voisi ehkä todella joskus rakentaa kesämökin, tai sitten arvonnousun kannalta ajatellen jostain kasvavan kylän reunalta tonttialue, josta varmasti pääsee eroon koska tahansa. Käytettävissämme tule olemaan siinä 18000-20000 DM. Voisitko Isä myöskin kirjoittaa mitä kaikkea muuta moiseen kauppaan liity, tarkoittaa verotusta, erottelusta aiheutuvia kuluja, lainhuutoa sun muuta virallista. Luulisitko että meidän kannattaa hommaan ryhtyä? Idea on Jürgenin. Hän haluaisi maata, mutta ei Saksasta jossa on ahdasta ja maan hinta jo niin korkealla, että saattaa hyvinkin olla, että jonakin päivänä valtio puuttuu asioiden kulkuun ja määrää hinnat tai ottaa koko hoidon käsiinsä arvelee, että sellaisessa kehityksen alaisessa maassa kuin Suomessa jossa tilaa on vielä paljon on varmempaa omistaa maapalloa. Mietihän nyt Isä tätä. Viitsitkö sellaista vaivaa ylipäätänsä tehtäväksi, sillä joutuisimme tietysti turvautumaan kaikessa sinuun apusi. Huomenna tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun läksin Onhan sitä kymmenessä vuodessa tapahtunut kaikenlaista. Onneksi sentään etupäässä myönteistä. Olisi hauska tietää mitä seuraavat kymmenen vuotta tuovat tullessaan, jos elää niin näkee. Lapsista alkaa vähitellen huomata etteivät vanhimmat ole aivan lapsia. Silja aloittaa itsenäistymisensä omasta päästään: hiukset roikkuvat jo pitkälti hartioille, ja jos niiden lyhentämisestä yrittää vihjailla, alkavat kyynelet vuotaa ja "te ette sitten ymmärrä yhtään mitään" tulee moitteena tytön suusta. eilen illalla kysyin jälleen. Hän sanoi, että ne roikkuvat niin surullisesti suoraan.
Piti siis vähän väännellä latvoihin kiharoita, mikäpä muu neuvoksi. Ei hän tänään aamuna oikein tyytyväinen silti ollut, liikoja kiharoita kammattiin vedellä suoraksi taas, hiukan vain jätettiin latvoja kihartumaan ylöspäin. Joulun ja uudenvuoden välillä ompelin Siljalle uudet hiihtohousut. Tällä viikolla täytynee saada Mirjan pyhähame valmiiksi, vaikka oikeastaan Mirjaa on huolestuneempi karnevaali-asuustaan. Tässä on Anjan kirje: rakas mummi ja vaari" Minä voin hyvin. Tekö myöskin. Täällä on hiukan lunta. Minä pidän koru lippaasta, jonka te olette lahjoittaneet meille. Minä olen jo syönyt kaikki karamellit ja minä olin laskemassa liukumäellä jo ensimmäisellä kerralla en ole vielä uskaltanut laskea alas. ja äiti oli ensin laskenut reinhard:in kanssa alas, ja sen jälkeen kun äiti on laskenut reinhardin kanssa. ja sitten olen minäkin laskenut alas ja reinhardillä on traktori ja minä olen saanut nukenvaunut. Me saimme olla Sylvesterin illalla hyvin kauan ylhäällä kello kahteentoista ja Reinhard on iloinnut kovasti Volvosta ja Traktorista ja Autosta rakas Mummi ja Vaari, sinun Anja
Hauska kuulla sitten miten Perniön jouluun sujui ja oliko lunta niin kuin meillä. Nyt alkaa olla jopa hiihtokeli. Meidän joulumme loppuu tähän, Baijerissa vietettiin vielä loppiaista, mutta täkäläiset eivät. Minä olen olen Jürgen silmissä pienentynyt: sain joululahjaksi aamutakin (numero 38) pyjaman ja lukunutun (numero 40) Pyjamaa täytyy vaihtaa ainakin numeroa suuremmaksi. Aamutakki onneksi menettelee. Se on ihanaa vaalean siniset samettia. Lapset pääsivät ilmaiseksi saksalais-englantilaisen kerhon kutsumina Mönchengladbachin teatteriin ja Heinsbergissakin vieraili teatteri lasten ohjelmalla. Valitettava täkäläiset koulut eivät järjestää minkälaista joulujuhlaa, pieni yhteinen tilaisuus vain, jos Mirjaa luki runon, mutta köyhää se on lapsille itselleenkin. Teille molemmille, rakkaat vanhempani, toivon oikein hyvää uutta vuotta, terveyttä, ja paljon hyviä uutisia äidin merkkivuonna.
Sydämellisin Terveisin,
Liisan

Äiti ja Isä kulta,

Niinpä taas saan kiittää teitä kaikista paketeista ja kultaisesta huolenpidosta.

Yllätys kirjapaketti tuli jo viime viikolla. Ja minun piti jo viime sunnuntaina kirjoittaa ja kiittää siitä, mutta sitten aika ei riittänyt kun olimme ensin aamupäivällä ulkoilemassa ja iltapäivällä oli Mirjan voimistelunäytös koulussa.

Mirjahan on meidän mato jumpassa ja niinhän joutui luokassa tyttöjen kanssa olympiakomitean kunniaksi järjestetyyn tilaisuuteen harjoittelemaan ohjelmaa ja tämä näytös uusittiin vanhemmille.

Heidän koulussaan on hyvät voimistelun opettajat ja kyllä ne tytöt ja pojat vaan osasivat kieppua ja heilua. Silja oli minun kanssani katsomassa ja hänen pisti oikein kateeksi, mutta intoa ei riitä itse yrittämiseen. kyllä he kolmestaan iltaisin hiukan jumppaavat eteisen pehmeällä matolla Reinhard jotenkin aina myös jäljessä pyörimässä vaikkei hän vielä muuta osaa kuin kuperkeikan. Anjakin oppii tänään kuperkeikan takaperin. Arvaa sen että jytinä kuuluu alakertaankin mutta ei sillä kohtaa enää väliä sillä naapuri muuttavat pois tällä viikolla saatuan paremman paikan muualta. Kemiallinen teollisuus on aikalailla kierteessä. Tälläkin on tuotanto supistettu roimasti tässä kuussa. Jürgen alkaa jo katsella uutta työpaikkaa vaikkei tietenkään täällä varsinaiseen huolestumisen ole syytä. Oikeastaan olisi perheellekin jo vaihteeksi mukavampaa kuin saisi hiukan enemmän aikaa yhdessäolon. Taloudellisesti muutto ei meillä varmastikaan tule olemaan edullinen niin hyvää palkkaa kuin Glanzstoff maksaa, hänelle ei juuri hevillä maksetaan muualla, mutta niin saa olla aina lauantait ja sunnuntaitkin käytännöllisesti katsoen remmissä ja paine on kova. Sydänveritulppiin on kuollut jo montaa miestä, enpä soisi Jürgenille sama kohtaloa, mieluummin vähemmän kuukausipalkkaa ja helpompi hommaa. Virkamiehen asema on aina turvallisempi tulevaisuuttakin ajatellen Glanzstoffin puitteissa. Ei ainakaan voi enää lähivuosina kuvitella ylenemistään tapahtuvan sillä pikemminkin supistetaan työvoimaa, ja harkitaan huonommin tehtaiden sulkemista kuin uusien virkojen ja tehtaiden perustamista. Me vaihdoimme muuten automme uuteen ennen kuin hinnat nousivat tammikuussa. Se uusi tuli viime viikolla, Volkkari tietenkin edelleen ja Jürgen on ajellut sitä hiljakseen sisään iltaisin. Minä en ole vielä sitä uskaltanut kokeilla, vaikka tuskin enää tulen toimeen ilman tätä peliä. Tällä viikolla oli vielä harmillisen paljon juoksemista, jouduin kaksi kertaa viikossa hammaslääkärillekin ikäväkseni olen saanut paradontoosin, hammasliha on hävinnyt yhdestä kulmahampaasta. Valitettavasti tätä ei pystytä edes parantamaan, onpahan kuulemma eräänlainen vanhentumisilmiö. Toivon vaan, että hoidon avulla vältyn siitä, että ilmiö kovin nopeasti siirtyy koko ruokasalin kalustooni. Silloin olisi uhkana, että joutuu teettämään uudet. Torstaina tulivat sitten molemmat paketit yhdellä kertaa perille, ja teidän nakkien määrä oli ihan pöyristyttävän suuri, mutta lasten riemastus oli rajaton ja niinpä ne ovat menneet kuin kuumille kiville. Yhdeksi kertaa on vielä jäljellä.

Ah ihanuus sitä yltäkylläisyyden tuntua, kun herkut pursuilevat paketista. Namit korjasin kyllä toistaiseksi omaan kätköön, jouluiset kun aina häviävät sen siliän tien ja joskus on kumminkin kiva jakaa erikoispalkkioita pikkupalveluksista.

Päivi lähetti ylhäisten leipä ja limpun ja jopa vieläpä hiukaan poronsuolalihakin. Sillit tarjottiin vieraille ja hyvin tekivät kauppaan. Kyllähän täältäkin suolasilleja saa, suomalainen sillifile vain on eri lailla maustettua. Siksi tämä toivomus. Tuli esiteltyä ja ajattelin, että sillipurkin lähettäminen sinänsä olisi ollut paketoimiseen kannalta vaivattomampaa, muuten lapset kyllä silloin tällöin ja myös tässä kevättalvella muistelevat nakkeja ja kyselevät, koska mummi niitä taas lähettää. Mutta en minä sentään kehtaa kaikkea aina kerjätä.

Tänään talvena teillä on ollut meistä erikoisen paljon muutenkin vaivan ilmoitusten sun muiden kanssa. Tottapuhuen, kuin pakettia avattiin, niin toinen kysymys jo oli, onko siellä mämmiä myöskin? En ole vielä kovin paljon ehtinyt lukea Poika Tuomisen kirja, kaiket illat kun nyt ovat menneet pilalle sen auton takia. Ainahan mun täytyy vieressä istua, tänä iltana ajoin itsekin. Eiköhän se huomenna taas ala luistaa.

Sitten olivat ne vieraat ja eilen illalla oli konsertti, huomenna taas teatteri. Meillä on kausiliput Heinsbergissa vierailevaan teatteriin. Jürgen oli viime viikolla kolme päivää Arnheimissa Hollannissa ja minun piti illalla kirjoittaa teille kirje, mutta naapurin rouvaa, kun kuuli että olin yksin, käski heti kylään. Pari päivää sitten saimme kokea sen lumimyrskyn tänään talvena. Oli jäisen kylmä tuuli ja pari astetta pakkasta. Tänään taas oli mitä ihanin kevätsää, lapset vetivät polvisukat jalkaansa ja hyppivät ruutua. Krookukset kukkivat vielä, Pääsiäisliljat ovat nupulla ja Raparperissä pienet lehdet. Hopeapajussa on jo hiirenkorvat. Tästä taitaa tulla peräti varhainen kevät, kaikkialla vain murehditaan kuivuutta, eikä sadetta näytä tulevan, aurinko vain paistaa iloisesti. tuleekin taas
kova kiire kesävaatteiden kanssa, ensi viikolla tulee Mutti pääsiäisen pyhiksi ja kälynsä 80-vuotispäiville, jotka pidetään Kölnissä tyttären luona. Tante Hille (pappin sisar, ainoa elossa oleva sisaruksista) on kyllä jo vanhainkodissa. Aggien pitäisi myös juhlille ja sen jälkeen meilläkin käymään. Näin kyllä Ruohosen rouvan kuolinilmoituksen lehdessä, mutta siinä ei ollut Raunin nimeä lainkaan. Ei kai Rauni sitten ole kuollut jo. Jürgenistä ei juuri otetaan valokuvia, se johtuu siitä, että hän yleensä itse pitää konetta kädessään. Seuraavaksi otan sitten teitä varten erikseen hänestäkin. Reinhard on kovasti ruvennut laulelemaan. Hänellä on ääntä ja nuottikorvakin, sitten hän oppii viimeinkin oikein ajamaan traktoria (kolmipyöräistä nimittäin) polkemaan tähän asti. Hän vain lykkii itseään eteenpäin.
Jokos kerroin, että Silja ja Mirja soittivat yhdessä, ja Silja myös yksin pienessä koululaiskonsertissa, joka oli musiikkikoulun vanhemmille järjestettyä. Nyt on jo torstai 16.3., tänään otin ensimmäiset pääsiäisliljat maljakoon. Ei ole enää edes lämmitetty, kun on aurinkoista ja ihanaa.
Tänään tuli lasku siitä proffalta joka hoitaa Jürgeniä ja Siljaa, hän veloitti vaatimattomasti vain 500 DM, osaan siitä saamme sairaalasta takaisin, lääkkeetkin maksoi melkein 300 DM. Kunpaa se sitten edesauttaisi jotakin kun niin kallistakin on.

Heippa hei ja tuhannet kiitokset
meidän kaikkien puolesta
Liisa

Hei!

kevätpäiväntasauksen tienoilla ollaan ja aamuvalo alkaa voittaa väsymyksen varsinkin kuin lintujen konsertti myötäilee. Meillä oli oikea laulurastas puutarhassa viikon verran, se vasta olikin hieno aamuherätys ja päivälläkin se lauleli niin ahkerasti, että ihmettelin millä se oikein elää. Toissapäivänä ei enää kuulunut sen ääntä, se oli muuttanut metsikköön kauemmas. Asunnoista oikein tuntui hiljaiselta ja rupesi katselemaan minne se soittoniekka hävisin Pelkäsin kissan sen vieneen, mutta sitten kuulin auton tallista hakiessani laulun tulevan puiden latvoista. Toivottavasti se jää asumaan.

Oikeastaan minun on kamalan harmittava kirjoittaa ja kertoa että emme saaneet minkäänlaisia laivapaikkoja Suomeen tullaksemme. Otin silloin heti äidin syntymäpäivän jälkeisenä päivänä yhteyden matkatoimistoon ja kävi ilmi, että niinä päivinä, jolloin me olisimme halunneet matkustaa ei ollut mitään mahdollisuuksia ja tulomatkalla olisimme saaneet 2 ensimmäistä luokkaa hyttiä. Paluumatkalla ei hyttiä ollenkaan vaan lepotuolit perheen makupaikaksi ja näin näinäkin mahdollisuudet vasta muutaman päivän päästä, jolloin Jürgen ei olisi ehtinyt ajoissa takaisin työpaikalle. Minä olin aika järkyttynyt, sillä mielestäni me sentään jo suhteellisen ajoissa olimme asialla ja onhan niitä isoja laivoja nyt liikkeellä, mutta ilmeisesti matkailu suuntautuu kasvavalla voimalla Suomeen ja sieltä pois. Niin, että ensi vuonna alamme jo ennen joulua tilata paikkalippuja päästäksemmeedes seuraavaksi kesäksi Suomeen. Sääli oli koko perhekin. Silja itki, mutta emme silti voineet oikein ajatella junamatka kaikkineen hankaluuksineen tai liian pitkä automatka Tanskan ja Ruotsin halki.
Saimme sitten Tanskasta mökin vuokrattua ja menemme merenrannalle taas Etelä Jyllannin Fanö saarelle. Kaksi viikkoa sitten oli lunta ja pakkasta täälläkin.
Valtavat kottaraisparvet olivat jo tulleet heinän toivossa ja joutuivat nyt jokseenkin kurjissa oloissa odottamaan yli viikon lumen sulamista. Ne olivat kerääntyneet tuulen suojaiseen paikkaan notkelmaan Heinsbergin sähkölaitoksen tienoille. Kävimme siellä päin kävelemässä ja ilma oli täynnä kottaraisten vilinää, puiden oksat olivat mustanaan lintuja. En ole eläissäni nähnyt niin paljon lintuja yhdessä paikassa.

Nyt täällä on jo lehmiä jossain paikoin laitumella. Ja suuria lammaslaumoja kuljeskelee ympäriinsä kesällä niitä ei näy vain keväisin. Monella lampaalla on vastasyntyneet karitsat mukana. Reinhard on innoissaan ja huutaa "Mäh mäh" kun lammaslauma on meidän kohdalla. Porsaat ja Lampaat ovat kai hänestä aivan samannäköisiä.
Jürgen:in äiti on Italiassa kolmen viikon parannus kuurilla. Hänen polvissa on on artroosi, t.s. jäykistymistä kulumisen johdosta. En tosin usko, että sitä saadaan paranemaan. Sehän on vanhuuden kulumista, mutta onhan se hänelle ajankuluketta tavallaan.
Tässä tulee nyt sitten vihdoin viimein myös kansallispukuinen kuva otettu helmikuun alussa kun reinhardin kummit olivat meillä kylässä. Yksi juttu vielä jos lähetätte (mukavahan se olisi) pääsiäiseksi mämmiä, niin mahtuisikohan 1 rullaa leivinpaperia mukaan? Kiitos!! Mitenkään isä on nyt voinut? Toivottavasti edelleen oikein hyvin.

Sydämellisin Terveisin
Liisa perhe

Heinsberg 18.3.1971

Heippa hei!

Tänään Mirjan syntymäpäivänä muuten on niin kaunis ilma, että ulkona tarkenee paremmin kuin sisällä, koska lämmitys on vain harvoin käynnissä.

Kuulin ensimmäisen käen kukunnan, on tosin vain pari kolme kertaa, mutta kesän alku on siten kuulutettu.

Ja uskotaan se muutenkin pääsiäisliljojen, valkovuokkojen ja esikkojen kukinnasta. Sydämelliset kiitokset pääsiäispaketista. Se oli herkullista mämmiä ja osasi tulla juuri kiirastorstaina perille, joten ei syntynyt edes mitään tullivaikeuksia. Me saimme sitä sitten molempina pääsiäispäivänä ja pitkäperjantaina, ja säästimme yhden rovion täksi viikonlopuksi jolloin meillä oli vieraita. Päivi lähetti pyynnöstäni grillatun poronpaistin ja lakkoja, joten oli suomalaisia herkkuja tarjolla ja kyllä niin hyvin kelpasivat. Ja kehuttiin kovasti. Laitoin lisäksi rosollia eli salaattia ja puolukkahilloa, joten suomalaiskansallista sävyjä tuli kerrakseen. Tänään herkuteltiin sitten lopuilla, ja lisäksi laitoin Mirjan kunniaksi jätskiä ja kakun.

Mirja on kovasti kasvanut ainakin viisi senttiä Siljaa pitempi. Silja saa ruveta perimään Mirjan vaatteita eivät hänelle mahdu enää edes sama kengät. Painossa Silja tosin vielä voittaa. Mirja on pysynyt samanlaisena juoksijana ja hyppiänä kuin ennenkin, hän kiipeää puuhun kuin puuhun, tanssii jokaisen kaadetun puun rungon päästä päähän, jonka metsätiellä tapaa, ja voittaa juoksussa melkein Jürgenin, sitä paitsi näyttävät nuoren neidin naiselliset muodot alkavan kehittyä. Silja on selvästi takapajula. Molemmat suosivat tätä nykyä intiaanikirjoja ja hevosharrastus on kova. Jürgen lupasi Mirjalle oikeita ratsastustunteja syntymäpäivälahjaksi. Poneilla he menevät aikamoista laukkaa. Kerran Mirja jo putosi hevosen selästä, mutta ilmeisesti pelästynyt sen takia ollenkaan.

Koska joka sunnuntain edellä käy kovaa kysely, mennään tänään ratsastamaan, kyselimme lapsilta, mitä he synttärikseen toivovat. Silja haluaa tennismailan, Mirja ratsastustunteja, Anja muistokirjan. Toiseksi Anja toivoi, että hän saa lyhyet hiukset, kun se olisi niin halpa lahja. En taida kuitenkaan suostua siihen, Anjalla on niin komeat letit.

Muuten satuit lähettämään väärät kuvat takaisin, juuri nämä raksitut saat pitää. Pitääkö Sohviin kuvaa lähettää takaisin? Anjalla heiluvat hampaat, vanhat pienet vaihtuvat uusin ja komeisiin. Reinhard taas kehittyy pääasiassa kielellisesti, niin kuin mielestäni hänen painonsa ei ole juuri noussut viime syksyn jälkeen, mutta ei kai se mitään merkitse, koska ruokahalua on normaali ja muutenkin hän näyttää tavalliselta. Öisin hän kyllä välillä on levoton, monesti hän herää keskellä yötä, eikä osaa nukkua uudestaan.

Annankin hänen jättää päiväunensa pois, ellei hän itse halua mennä sänkyyn. Joskus huomaa, että hän on nähnyt pahoja unia, sillä hän sanoo 'Koiraa!' kun herää. Otan hänet kanssani ruokailuhuoneen sohvalle, että Jürgen saa nukuttua.

Jürgen menee tällä viikolla Siljan kanssa erään Professorin vastaanotolle Krefeldiin. Koettavat saada heinänuha- ja astmahoitoa ennen kuin heinät taas kukkivat. Jürgen ei ole enää koko talvessa päässyt oikein eron astmasta, vaikka se olikin vain hyvin lievää, niin minua se huolestuttaa, kun se vuosien mukaan ehkä pahenee. Minä pyysin, että Jürgen kyselee tarkkaan siitä rokotuksesta, vain hän on kyllä sitä mieltä, että sekin rokotus on vain lääkepiikki.

Jokohan Leena on saanut paikan? Neljänkymmenen iässä vielä saa uuden paikan, vanhempaa ei juuri sitten enää mielellään oteta, ja Päivikin sitten on taas etelään tulossa. Mahtaako tulla Maskulaisen viljelijän vaimo? Kas kun eivät ne Lapin pojat pitäneet kiinni. Perniön valtuuston puheenjohtaja kun kuoli kesken toimiensa. Kenestä mahtaa tulla seuraaja? Valitaanko se uudestaan? Tuleeko varapuheenjohtajista automaattisesti vaalikauden loppuun puheenjohtaja? Ne vanhat konkarit alkavat sitten yksi toisensa jälkeen olla pois ja meikäläinen saa huomata olevansa keski-ikäinen ja kangistuvansa enemmän. Minäkin olen lihonut talven kuluessa kilon enkä tunnu saavan sitä millään pois, tämä ruokahalu kun aina on hyvä ja perheelle täytyy aina laittaa. Reinhardkin nyt syö sunnuntaiaamuisin munan ja sen lusikoi syvän hiljaisuuden vallitessa poskiinsa. Tänä aamuna en aikonut ollenkaan laittaa kun olivat ne vieraat ja kaikki, mutta Reinhard kun kuuli sen sanan, hän kysyy: 'muna?' ja sitten innostuneesti: 'muna!' ja laukkasi keittiöön eihän häntä sitten ilman voinut jättää. Ei hän ole vielä kuiva. En kai ole tarpeeksi johdonmukainen pannut häntä potalle, ja kun hän itse ei vielä oikein koskaan sanoo, koska on hätä. Sen kyllä olen huomannut, että hädän väli on kasvanut. Öisin hän yleensä huutaa kerran ja sitten pysyy kuivana kun kiireesti panee potalle. Kunhan tulee oikein tarpeeksi lämmin, jätän plastik housut pois. Kaikki sanovat, että Reinhard on kovin minun näköiseni. Huomenna alkavat taas koulut kolmen viikon loman jälkeen. Minun kai täytyy ruveta ahertamaan kesävaatteiden parissa, ja oikeastaan tuuletuspuuhankin saisi jo aloittaa.

Ikkunat ja verhot pesin pääsiäiseksi. Näinhän tämä elämä tässä juoksee vanhaa latuaan. Olipa tosiaan tapaus kun Sylvi-täti kävi Perniössä. Mutti oli pahoillaan, etten hänelle sanonut ajoissa syntymäpäivästä. Mitenkäs ompelukone pelaa? Ai niin, kiitos myös niistä pesulapuista. Mämmi tuli niin ensiluokkaisen aina perille, ei ollut mitään vuotanut, eikä valunut. Jürgen käskee myös kiittämään puolestaan. Toivotan teille oikein hyvää kevättä. Paljon kirkkaita lämpimiä päiviä, jolloin on hyvää hengittää ja kiitollisuuden lintujen liverrystä pihapuissa.

Sydämellisin kiitoksin,
Liisa

Heippa Hei!

kullan punainen lokakuu kesänlämpimineen ja ihmeellisen sinise taivaineen saa koko syksyn melkein unohtamaan. Mahtaako Suomessa olla samanlaista, ihmettelen väliin, mutta eiköhän vain ole? Joskus on aamuisin kylmä, olipa pari kertaa yöpakkastakin, mutta sitten syyskuun viidenteen päivän (Jolloin Jürgen sai perheeltä ilmapuntarin synttäriksi) ei ole ollut juuri vaihtelevaakaan säätä, aina vain korkeapainetta. On ihan hölmöä lämmittää kun päivän lämpö nousee + 20 astetta, mutta yöllä on sitten viileämpää ja joskus aamusumu jää seisomaan puolille päivin. Tässä on eletty ihan tätä tavallista elämää.38:s ikävuosi tuli meiltä täyteen, mutta eihän sitä vielä ihan siinä hetkessä tunne juuri vanhentuneensakaan. Sain keittiötuulettimen lieden yläpuolelle. käryjä poistamaan synttärilahjakseni. Sitten uuden eteisen maton hankinnan ei keittiön ovea enää saa kiinni ja kaikki ruuan käryt olivat eteisen kautta joka huoneessa. Jos ja kun lapset vaativat ohukaisia päivälliseksi (aina niin siitä vaativat) niin keittiön lattiakin oli rasvasta liukas. Tietenkin tuulettimellakin on haittansa. Se kolisee niin ettei radiota voi kuunnella samanaikaisesti. Lapset tietenkin ovat kaikki kouluissaan. Mirjan alku oppikoulussa muistuttaa Siljan viime syksyä sikäli, että myös hänen matematiikan numeronsa putosivat kellariin, vielä alemmas kuin Siljan. Heillä oli suoraa jo neljät kokeet ja niistä on tuttut (arvosteluasteikko 1-6) 4,5,5 ja 2 joten hiukan parannusta on ollut havaittavissa, mutta kyllä minä hikisesti uurastin hänen kanssaan. Muuten Mirja sopeutuu hyvin uuteen kouluunsa, voimistelussa hän tietää olevansa kärkipäässä, ehtipä hän jo saada luokkansa ainoana kunniakirjan jossakin kilpailuissa. Piirustus on sitten toinen mieliaine ja musiikki kolmas, joten kyllä tiedetään, miten vakavasti Mirja opintonsa ottaa. Siljan lempiaine on tätä nykyä historia, vaikka hänkin pitää jumpasta niin, että suree sairaana ollessaan vain sitä, että jumppatunti menee hukkaan. Ei hän mitenkään pahemmin sairas ole ollut. Pari kertaa vain iltapäivällä kuumetta, joka on parantunut lääkkeittä ja lääkäreittä. Viimeksi hän sai sen juuri ennen Jürgenin ja minun Hampurin matkaa. Naapurimme tohtori Schneiderin perhe( mies on sairaalassa lääkärinä) oli luvannut ottaa 3 koululaistamme kahdeksi päiväksi täysihoitoon, mutta epävarmalta hän tuntui lähteä kun lapsella on 39 astetta kuumetta. Onneksi se oli seuraavana päivänä poissa ja sitä paitsi rouva Urlass otti Siljan huostaansa, sillä näytti siltä, että Siljan kuume saattoi myös olla pelkokuumetta. (Schneiderilla on Boxer koira) Tosin kaikki lapset halusivat välttämättä meidän matkustavan, onhan kamalan kiva päästä naapuriin, varsinkin kun kaikilla naapureilla on televisio.

Meidän menomme sattui nimittäin keskellä viikkoa ja lapsia ei voinut ottaa pois koulusta, seuraavalla viikolla alkoi sitten syysloma, mutta Reinhard oli mukanamme Hampurissa. Automatka kesti hiukan tavallista 5 tuntia kauemmin, sillä menomatkalla Belgian ja tulomatkalla Hollannin armeija näytti vallaneen Autobahnin, anteeksi moottoritien, mutta Reinhard nautti hyssyttelystäkin, hän ei edes nuku autossa kuten tytöt järjestään tekivät. Syynä matkamme oli Jürgenin eräitten kurssitovereiden tapaaminen, siis ei niinkään peräti virallinen tapaus, mutta oikein kiva, siksi, että seuraa oli mukava ja ohjelma meikäläisille ihan ennenkokematon se on kävimme erässä tehtaassa Elben varrella Hampurin ulkopuolella. Meillä näytettiin tehdas kaikki niin selostettiin tuotanto alusta loppuun, tarjottiin hyvät päivälliset ja kuskattiin vielä muitakin nähtävyyksiä katsomaan. Mutti piti pojasta huolta. Onneksi Reinhard oli ystävällinen isoäidilleen, vaikkei hän oikein häntä kuunnella tunnekaan. Hampurista palattuamme oli vielä saman päivän iltana joka syksyinen englantilais-saksalaisen kerhon tanssahdus, jota varten Maija Meikäläinen oli vihdoin viimeinen ommellut itselleen elämänsä ensimmäisen iltapuvun. Me oltiinkin mielestämme hieno pari: Jürgenillä isältä peritty takkia, jonka räätäli, ja räätälin jälkeen minä, olimme saaneet sopimaan hänen päälleen. Minun iltapuku oli on tummanvihreätä samettia, ihan yksinkertainen vaan, ja halvaksikin se tuli, kun kangas ei maksanut kuin 70 DM ja siitä jäi niin paljon ylitse, että Mirja voisipa saada lopusta itselleen pyhämekon. Mirja on pitkä, laiha ja lyhyttukkainen. Hän leikkii mieluiten ja eniten Ullrich Schneiderin kanssa, joka on hänen luokallaan. (Siis naapurin poika) Viime viikolla Mirja sai ensimmäisen salaisen ihailijan aidan yli heittämään kirjeen, jossa allekirjoittanut XY 102 tunnusti, että Mirja miellytti häntä kovasti, mutta hän on vain turhan ujo. Ulrichista XY ei niin paljon pitänyt ja niinpä Ullrich repikin kirjeen siltä lukemalta.

Mirja haki palaset myöhemmin roskaämpäristä, ja me liimasimme sen yhteisvoimin takaisin yhteen. Mirja kyllä tiesi itse, kuka XY oli, sillä pari Siljan luokan poikaa oli sinä päivänä pyöräilyt moneen kertaan ohi - Silja oli lauantaina soittamassa pianoa Mönchengladbachissa muutamien muiden saman opettajan oppilaiden kanssa. Se oli ilmeisesti muusiikkiopettajien yhteinen oppilasnäyte, sillä Silja kertoi että sali oli täynnä vanhemmanpuoleisia myrkyllisen näköisiä tätejä. Oppilaille ei edes taputettu, joten se huvi oli vähemmän hauska. Vaikka eipä Silja kyllä turhaan paljon ollut harjoittelutkaan. (se on: ei ollenkaan). Silja on edelleen valitettavan vastahakoinen soittaja, vaikka koulussa musiikinopettaja olikin Mirjalle sanonut, että Silja on musiikissa täyden kympin ansainnut. Liekö sitten Siljan hyvä vaikutusta, että musiikinopettaja oli luvannut Mirjallekin täyden kympin. Ainakin Mirja on yhtäkkiä tänä syksynä innostuneesti ruvennut soittamaan huilua. Hän jaksaa käskemättä harjoitella kokonaisen tunninkin yhtäperää, jonka jälkeen sitten kuulijoiden korvatkin jo soivat tahdissa. Ensi kesäinen Suomen matkamme on lyöty lukkoon. Olemme tilanneet laivaliput heinäkuun 6:n päivän tienoilta ja paluu elokuun alussa. (Laivan vuorolista ei vielä tiedetään, joten mikään emme tiedä tarkkaa päivämäärää) 15-29 heinäkuuta olemme Kuusamossa, missä meillä on mökki varattuina Sossonniemessä. Lopun aikaa sitten olemmekin miten perhe haluaa, joko Perniössä tai kiertomatkalla toiselta toiselle. Koska kaikki nyt kerran ovat niin lähekkäin, ei se lienee mitään mahdottomuus. Saapi sitten nähdä, mitä uutta taas on Perniössä tapahtunut. Sivumennen sanoen, saimme jo ne asuntosäästöt ja päätimme puolella astua Helsinki lainaa, jospa sitten toisella puolella saamme tontin Suomesta. Tuoreita tietoja sitten taas kaivataan ja Leenan osoitetta. Terveisiä varsinkin Päiville ja Tuulikille, heidän kirjeisiinsä yritän lähiaikoina vastata. Silja ja Jürgen ovat aloittaneet rokotuskuurinsa. Tässä nämä kuulumiset sitten taas ovatkin. Hurjasti terveisiä meiltä kaikilta. Oikein hyviä vointeja ja kauniita syyspäiviä teille molemmille,
isä ja äiti kullat,
Liisa

Hei! Heinsberg 9.1.72

Hyvää vuoden jatkoa! Lumettoman "talven" leuto sää jatkuu täällä edelleen. Ei yhtään kertaa ole tullut lunta niin että olisi ollut maa valkoisena. Toivottavasti teillä on hiukan enemmän talven tuntua. Joulu meni sitten ohitse, meillä oli kerrankin kuusi loppiaiseen asti. Saimme harvinaisen kauniin kuusen ja tuoren niin etteivät neulaset karisee juuri ollenkaan. Heitettynä ulos ikkunasta (kätevin tapa neulasten värisemisen kannalta) se joutui heti Anjan kiikin, se koristeltiin uudestaan pumpulilla ja kynttilänpätkillä.

Lasten leikistä saittekin jo kuulla muista joulunviettomme liittymistä seikoista. Haluaisin vielä kiittää Reinhardin ja Anjan lahjoista ja Fazerin aina herkullisista karamelleistä, jotka aina yhtä salaperäisen nopeasti häviävät rasiasta. Kiitokset myös etukäteen luvatusta täkänästä. Päivihän sai muistaakseni Rovaniemen lähtiäislahjaksi juuri saman taiteilijan seinävaatteen, josta oli oikein ylpeä. Me siirsimme loimuavan laavumme olohuoneen puolelle, jonne se tällä hetkellä sopii väriensä puolesta paremmin kuin eteiseen, jonne tuli se tummanpuna- musta matto ruokailuhuoneesta. Minä sain tänäkin vuonna J.-joulupukista yli ansion lahjoja, kultakellon, hopeiset peilipöydän tarvikkeet: kammariharjan, käsipeilin ja vaateharjan ja sen lisäksi vielä grillin ja ranskalaista hajuvettä. Grilliä kokeilimme eilen ja tänään se oli kyllä epäkunnossa, mutta Jürgen sai sen korjattua, ja kyllä makkarat ja kana vaan maistuvat. Ruoanlaiton kannalta se on kätevä ja helppo laitos, mutta jälkipuhdistus vie kyllä aikaa, kun rasvainen räiske lähtee huonosti irti.

Muttilta sain Solzhenitsyn "syöpäosaston", oikein hyvää, vaikken ole lukenut vasta kuin ensimmäisen osan. Mitä kirjoja te valitsitte? Sattuiko olemaan mieleisiä? Mahdoitteko olla kotosalla Päivin kanssa vaiko Lassen ja Onervan luona? Ennen joulua sain todellakin kaikilta postia. Nyt sitten ei varmaan kun kuule kenestäkään pitkään aikaan mitään. Arjalta tuli kiva "joulukortti", siinä oli kuva heidän talostaankin.

Sohvista tuli hieno potretti oikein kukkaruukussa otettu mutta laadultaan ainutlaatuisen hyvin onnistunut. Nyt on Lassen onnistunut saada muotonsa ikuistetuksi, Sohvi on ainakin enemmän Lassen kuin Onerva näköinen. Johannalla taas taitaa olla enemmän Onervan piirteitä. Joku sanoi, että Sohvi olisi Perniön mumminsa muotoinen ja liikkeiltäänkin ihan samanlainen. Mekin otimme tavan mukaan jouluna kuvia mutta ne eivät ole vielä valmiita.

Tytöt saivat jouluksi pelejä uutenavuotena. Pelasimme heidän kanssaan kahteentoista asti, ja tänäänkin iltapäivällä lyötiin kortteja pöytään. Täytyy lapsille koetta korvata telkkarin puute, josta kyllä käy yleinen marina. Minkä verran te katselet televisiota? Me ollaan kyllä todellakin melkein ainoita ilman olioita. Reinhard tulee ensi viikkoa taas olemaan vaikeaa, kun tytöt menevät kouluun. Seuran puutteessa hän takertuu minun hameeni helmaan. Nyt on poika jo muutaman päivän ollut ilman vaippa, mutta eilen meni vahinkoa matolle (sitä en uskaltanut Jürgenille sanoa) Suurinpiirtein ottaen hän siis kolmevuotiaaksi ehtiessään on oppinut kertomaan asiansa.

Tämä on aika laiha kirje, mutta ei nyt ole mitään kummempaa kerrottavanakkaan. Ensin lauantaina tulee Siljan entisen luokkatoverin perhe kylään. Silja kutoo käsikangaspuilla minun kahvikalustoon toista kahvipannun myssyä. Silja on hyvä tekemään käsitöitä. Valmistakin häneltä tulee, mutta mielikuvitusta ei ole yhtään. Mutti sai taas patalapun joululahjaksi, minulle hän teki leipäkoriin ristipistoliinan (siinä saisi olla koko ajan mukana)

Hyvää talven jatkoa,
Sydämellisin terveisin,
Liisa

Hei! Heinsberg, 26.1.72

Kiitos kirjeistä ja ilmoituksista. Niitä tutkittuamme tuntuisi tämän oheinen ilmoitus aika mukavalta, mutta miten päästää tähän firmaan käsiksi, joka ei pane ilmoitukseen osoitettaan? Olisi kuitenkin kamalan kivasti tehty, jos saisitte selville a) onko se vielä saatavana? b) Onko se saarella vai tarvitaanko vene perille pääsyn? c) tietysti myös, myös mitä se maksaisi. Me ajoimme silloin kerran kesällä Hiitississä. Ja tulimme "tien päähän". Se olisi ihanteellisen lähellä Perniöstä ja jos näette paikan ja se tuntuu teistä kauniilta, ja hintakin menettelee, niin ostakaa pois tai kertokaa minulle, niin käyn sitten lisää neuvotteluja itse. Kiitos ja vielä kerran, kiitos ja suukko molempien poskille postin jälleen tuomista Kuvalehdestä ja Perniönseudun Lehdestä. Ne tulee molemmat ainakin luettu kannesta kanteen, varsinkin kun ei meillä juuri muuta postia tulee Radiokuuntelija lukuunottamatta, joka nyt sentään täytyy tilata. Jää tähän sitten aikaa käsitöihin ja nukkumaanmenoon. Viime viikolla ompelin Jürgenille merikapteenin asun karnevaaleja varten, sillä se aika on taas käsillä, ja kasakan asuu alkaa olla yksitoikkoinen. Tulikin oikein operettimaisen loistavaa uniformu. Tein sen oikean miesten takin mallin mukaan, eikä hullummin istuukaan, vaikka sen itse sanon. Me ollaan oltu menossa muutenkin toissa lauantaina. Meillä oli ensin itselle vieraita ja illalla oltiin Erkelenzissä ihan meikäläiselle epätavallisen ympäristössä juhlimassa. Erään tuttavamme isä kuuluu katolisen ylioppilaskunnan vanhoihin herroihin ja kerran vuodessa pannaan juhlat pystyyn. No olihan sitten tilaisuus panna iltapuku yllä vaikka kyllä me manasimme mielessämme kuin jouduimme lunastamaan pääsylipun (onneksi Jürgen oli ottanut rahaa mukaan, kutsukortin saatuamme emme älynneet sen vielä maksavankin ennenkuin sisälle pääsee) Vähitellen olen oppinut tanssimaankin ilman tanssikursseja. Tottapuhuen hankalinta on aina tottua kavaljeerin tanssityylin, kukin taaplaa tyylillään) Viime lauantai meidän piti olla Düsseldorfin lähellä kylässä. Koko päivän oli Heinsberg sumun peitossa ja illan tullen se paheni. Me lähdimme jo puoli seitsemältä liikkeelle kun aavistimme että ainakin kaksin verroin tarvitaan aikaa normaaliin verrattuna, emme päässeet naapurikylää pidemmälle kuin jo eksyimme ja pimeässä, koska ajonopeus oli tuollaista 20 km/h. Käännyimme takaisin ja nyt menemme seuraavan päivän. Hulluhan sitä olisi jos vaarantaisi itsensä pelkän kyläilyn takia. Seuraavana päivänä olikin liukasta ja kaunista, vaikkakin äkkikylmä teki tiet hiukan vaarallisiksi. Meillä alkaa raparperi kasvaa puutarhassa, niin lämmintä on aina vain. Narsissit työntävät myös päitään esiin, ja monien puutarhan kukkivat, ja sää vaihtelee joka toinen päivä. Sen verran oli viime viikolla kylmä, että lätäköt jäätyivät. Lapset saavat perjantaina välitodistukset, lauantaina on lomaa. Meidän jouluiset kuvamme ovat hävinneet jonnekin laboratorion pimeyteen, siksi en voi lähettää teillekään näytellä perheen tämänhetkisestä näystä

sydämellisin terveisin
Liisa

Äitikulta!

Sydämellinen tervehdys näin itse äitienpäivänä, sateisena ja harmaana se osuu meidän kohdallemme. Silti olimme Jürgenin kanssa hakemassa kieloja. Ensimmäiset olivat auki, tai suurin osa vasta nupulla Hollannin puolella. Niitä näkyi olevan paljon enemmän. Olimme näet rajalla ja katselimme toiselle puolelle. Rajana on pieni puro, liian leveä ylihypättäväksi, mutta tarpeeksi matala, jotta sen yli voi kahlata. Koska siis oli äitienpäivä, riisui Jürgen kengät ja sukat jalastaan, ja kahlasi toiselle puolelle, jossa poimii ison kimpun.

Rajan yli loikkaus ei täällä ole edes kiellettyä, sillä rajan molemmin puolin on niin sanottu virkistysalueita, joita molemmat kansat käyttävät hyväkseen. Ei siellä näy sen paremmin puomeja kuin rajalinjaa, kun väliin vaikea tietää, missä maassa kulloinkin on. Teillä tietenkin on tulli- ja tullimiehet, ja vaikka tuurilla voikin päästä ilman passia rajan yli, passitonta lähetetään kuitenkin takaisin, jos pistokokeessa tavataan. (näin kävi meillä kerran Muttin ja Pappin kanssa) Ylitimme eli yritimme ylittää rajan, eikä heillä ollut henkilötodistusta mukana. Toukokuun alku oli taas kaunista kolean huhtikuun jälkeen, mutta sadetta olemme saaneet tällä viikolla jo melkein tarpeeksi. Tietysti se on hyvä luonnolle, puutarhassa kasvaa niin että näkyy. Silja pitää pinaatista ja saikin jo kerran herkkuaan, josta hän pitää erityisesti ohukaisten päällä. Mirja, Reinhard ja minä emme ole sen suurempia pinaatin ystäviä. Yksi ohukainen jotenkin menettelee, mutta Reinhard hermostui, kun tarjoilin jo toisenkin sen vihreän roskan kanssa. Reinhard herkkusuu pitää enemmän makeasta. Meidän äitienpäivältämme ei puuttunut humoristisiakaan piirteitä, hoputtelin Anjaa koko pitkään ajan kutomaan patalappuja valmiiksi äitienpäivän mennessä. Ei siitä tietenkään mitään tullut, käsityöt eivät sitten jaksaa innostaa häntä, vaikka kyllä hän jotenkuten oikeata pystyy kutomaan. Siispä hän yritti löytää oikotien ja kehui, että hänellä on jotain ihan muuta ja siksi toiseksi minä saisin kahvi sänkyyn. Hurjan aikaisin lastenhuoneesta alkoikin kuulua kolinoita ja kun Jürgen nousi ylös menemään kellariin lämmittämään (on niin viileää että annamme uunin taas vaihteeksi syöttää lämpöä pattereihin niin toukokuu kuin onkin) ilmestyi Anja ovenrakoon iso paketti kädessä. Minua kyllä ihmetytti, mutta salaisuus paljastui Anjan omaisuudeksi: Korulippaan sisältö ja kirjepaperimappi, jonka hän ilmeisesti arvioi arvokkaammaksi omaisuudekseen. Sitten olikin vaikeata torjua tämä suurpiirteinen lahjoitus vaikka sen varovaisesti yritinkin tehdä, oli Anja hirveän loukkaantunut, ryömii peitteensä alle ja torjui kaikki sovitteluyritykset. Pian hän sitten kyllä unohti tapauksen, kun hänet jätettiin rauhaan. Sitten odottelimme aikaamme kahvin ilmestymistä. Lapset olivat aikoja nousseet ylös ja vatsani alkoi kuristaa. Uskaltautuessani näkyviin ja kysyessäni kahvikuulumisia, kuului yllättävä vastaus, että kahvi kyllä saisi jos alkaisi nousta ylös. Mikäpä siinä siis auttoi kuin mennä kylpyhuoneeseen ja vetää vaatteet niskaansa. Lasten kaksinkertaiset syntymäpäiväjuhlat ovat siis myös takanapäin, sydämelliset kiitokset kerran vielä kotoisista rättimatoista. Vinttihuone on niin iloisen ja lämpimän tuntuinen, sinne on oikein kivaa vilkaista nyt sisälle. Niissä on hauska poljento. Kuka ne on kutonut, taisit sen kerran kirjoittaakin, olen sen vaan taas unohtanut, kun ei ollut tuttu nimi.
Silja pelkäsi juhliaan. Vieraiden kanssa seurustelu oli hänestä rasittavaa. Pahaksi onneksi sattui rouva Burger tulemaan juuri sinä päivänä käymään, ja minun täytyi pitää hänelle seuraa, niin etten päässyt avustamaan leikkien ohjauksessa ja melkein unohtui jäätelö tarjoilematta. Hauska lapsilla silti varmasti oli, vaikka Silja pelkäsikin niin, että tunsi itsensä ihan sairaaksi. Anjaa eivät hermot rasittaneet. Valitettavasti alkoi vaan sataa, kun juuri olimme ulkoleikeissä, ja niin piti säkkihyppelyt ja muut kilpailut järjestää sisällä. Onneksi meillä on tilaa eikä alakerrassa vielä asukkaita. Reinhard otti innolla osaa kaikkiin syntymäpäivääkesteihin ynnä jäätelön syöntiin. Eikö kumma kyllä sen enempää häirinnyt iloista menoa. Väliin poikaa hämmästyttää. Hän kuuntelee musiikkia radiosta. Kerran sanoin, nyt soitetaan harppua. Reinhard pinkaisi siitä paikasta vinttiin, haki Mirjan musiikkioppikirjan, jonka kansilehdillä on instrumenttien kuvia, löysi etsimänsä, ja näytti minulle harpun kuva ja sanoi tämä on harppu.

Hän osaa myös erottaa kuulon perusteella, milloin soitetaan viulua, milloin pianoa tai huilua. Kerran, kun tuli huilumusiikkia, hän kivenkovaa väitti, että Mirja soittaa radiossa. Tänään hän marssi Mirjan vanha huilu kädet ympärinsä ja julisti: Minulla on puhallinsoitin! Reinhard on muuten kovasti hellyyttä rakastavaa. Aamuisin hän tulee sänkyyn, kun Jürgen on noussut ylös, mitä yksikään mun lapsista ei ole tehnyt.
Kun häntä moittii tai rankaisee, ei hän rauhoitu ennen kuin on pyytänyt anteeksi, mitä muuten tulee niihin karnevaalikuviin, niin Reinhard oli puoleksi Tuhkimo puoleksi Punahilkka, itse mielestään hän kyllä oli prinsessa. Tietenkin tämä johtuu vain siitä, että kasvaa tyttöseurassa, korut ja hameet ovat hänestä ihan luonnollisia. Useimmiten hän kyllä oli cowboy, kuten Mirjakin. Luonteeltaan hän ei ole yhtään nainen, nukeilla leikkiminen ei tule mieleenkään, vaikka nukkeja meillä kyllä olisi vaikka millä mitalla. Autot, traktorit, ja junat ovat hänelle rakkaimpia leikkikaluja ja isän työkalukaapin hän tuntee tarkalleen. Äskettäin pyysin häntä tuomaan minulle ruuvimeisselin. Luulin, ettei hän tietäisi mikä se on, ja odotin jännittyneenä, mutta kyllä hän toi oikean meisselin. Onkel Gotthard oli Euroopan käynnillä, vaikkei hän meille ehtinytkään. Hän oli Muttin luona Hampurissa ja sitten he olivat molemmat vielä lentomatkalla Pariisissa. Mutti oli Pariisissa ensi kertaa ja lentomatkakin oli ensimmäinen hänen elämässään. Onkel Gotthard on kauhean suurpiirteinen, Muttilla ei matka tietenkään tullut maksamaan mitään. Me sen siian alamme laskea yhä enemmän, sillä Jürgen on joka tapauksessa päättänyt lähteä Glanzstoffista ja hakenut hän on jo yhtä valtion virkaan. (39 vuotiaaksi asti on mahdollisuus vielä päästä virkamies suhteeseen) Tästä vuodesta tulee siis joka tapauksessa käännevuosi meidän elämässämme. Käki kukkui tänä aamuna metsässä taukoamatta. Koivunlehdet ovat jo suuria. Metsän tammet avaavat vastaa lehtinuppeja. Pääskysiäkin on jo näkynyt lentelevän, mutta eiköhän kärpästen pula ole vielä melkoinen. oikein kaunista kevättä toivon myös teille molemmille,
heleätä helluntaita,
Liisa

Heipa Hei! Heinsberg 17.6.1972

Sydämelliset kiitoksemme teille molemmille siitä rantapalstan hyväksi tehdystä puuhasta ja vaivasta. Toivottavasti saatte ja saamme sen edelleen sujumaan onnellisissa merkeissä. Rahat 5800 Suomen markka lähtivät täältä torstaina ja toivon, että ne ensi viikon alkupäivinä ovat sitten perillä. Kuultuani nimittäin, että koko porukka oli yksimielisesti sen ison palstan kannalla, oli se minun mielestäni sellainen todistus, ettei se omin silmin katsomisestakaan muuksi muuttuisi, ja päätös johon Jürgen myös heti yhtyi, oli spontaani eli harkitsematon. Laskettuani sitten vaihtokurssin mukaan ostohintaa 29000,- sain tulokseksi saksan markoissa noin 23000,-DM ja se sitten taas ei olekaan paljon meidän harkitsemastamme 20000.-:sta poikkeavaa.
Jos pinta-ala on, kuten muistelen isän sanoneen, noin 3800 m2, niin ei se neliön hintakaan sentään sitten ihan niin kallis ole. Tällä hetkellä meitä kiinnostavimmat kysymykset ovat sitten yksityiskohtaisemmat palstaan koskevat tiedot, kuten rantaviivan pituus, tontin muoto, puusto, ynnä muuta ja toiseksi kaupan ehdot tai siis, milloin koko hintaa pitää maksaa (Pitäisikö meidän tuoda rahat jo tullessamme) vai antaako myyjä maksuaikaa? Meidän täytyy kyllä ottaa lainaa lisäksi. Kysymys on siitä, kuinka pitkäksi aikaa ja millä korkoehdoilla sitä saa. Jürgen oli kerran kysynyt täkäläiseltä pankinjohtajalta ja tämä sanoi, että 10 prosentti korko olisi voimassa. Eräiltä tuttavilta kuulimme kyllä 8% korostaakin, miten paljon osuuskassa ottaa lainan korkoa? Eilen Jürgen sai puhelimitse välitetyn tiedon, että hänet on valittu Neumünsterin teknillisen (oikeastaan Kielin teknis- sosiaalisen korkeakoulun) dosenttivirkaan. Neumünster on 70-80km Hampurista pohjoiseen, joten se olisi koko joukon lähempänä Suomea ja jos yhdistää nämä molemmat samalla viikolla päästäkseen tulleet asiat, niin täytyy sanoa, että opettajan virassa sitten on lomiakin, jotka voi viettää rantamökillä. Toisaalta on ratkaisu oikeastaan aikaa vaikeaa. Ja totuuden nimissä on myönnettävä, että Jürgen ajoittain toivoi, ettei tulisi valituksi, jotta pääsisi ratkaisemsata tätä ongelmaa. Kymmenen vuoden työ mene tavallaan hukkaan, on ahertanut toivossa, että siitä on välillisesti myös itselle hyötyä. Valitettavasti hän ei urallaan ole siihen asemaan päässyt, että olisi ollut kaikin puolin tyytyväinen hommaansa. Kun tähän liittyy sitten myös firman tämän hetkinen ehkä vain tilapäinen heikko asema, niin todellakin alkaa katsella ympärilleen, eikö mitään muuta löytyisi. Positiivista valituksi tulemisesta on tieto, että tuli heti ensimmäiseen hommaan valituksi, johon haki. Onhan se rohkaiseva, varsinkin, kun näkee lehdestä kemistien runsaudenpula, paikan hakijoita on paljon, paikkoja avoinna vain vähän. Jürgen ei usko, että hänellä on mitään mahdollisuuksia tulla Paraisten kalkkiin, Sen takia en usko, että hän sinne hakee. Kummallisen vaihteleva säätä, eilen rumaa tänään kaunista, mutta kokonaisuudessa ottaen liian kylmää ja kosteaa. Laivaliput ovat nyt kunnossa, huomenna käyn hakemassa, niin tänään on 17. kesäkuuta. Kansallinen vapaapäivä, ammattipoliitikot pitää puheita yhdistymisasiassa. Kuulijoita heillä tuskin enää on. Me olimme eilen illalla kylässä siinä paikassa, jossa on toinen suomalainen rouva. Mirja ja hänen tyttärensä ovat luokkatovereita, kumma kyllä Suomalaisuus ei näytä meitä mitenkään kovasti yhdistävän, olemme aivan liian erilaisia. Rouva Guindig on vilkas ja puhelias Karjalainen, hallitseva tyyppiä, etten sanoisi itsekeskeinen. Tyttärien suhteen pätee sama, Mirjalla on paljon ystävyyssuhteita, mutta vaikka Marina oli hänen syntymäpäivillään ja päinvastoin, niin kriitilliset huomautukset ovat etualalla. Juolahtaa vielä mieleeni, että meidän piti kysyä vielä tontin ostoon liittyvästi, paljonko suunnilleen verotus ja lainhuudatus ynnä leimaa sun muut verot tulevat maksamaan, ja kuinka suuri on vuosittainen omaisuusvero? Vai onko sitä ollenkaan, jos ei asuu Suomessa? Naapurin tytöllä on sikotauti, meidän lapsilla ei ole vielä ollut sitä kenellekään, Saa nähdä sairastuvatko vielä ennen matkaa vai vasta matkan alettua siihen, vai säilymmekö taas kerran?
Reinhard on tietenkin leikkinyt kaiken aikaan Corinnan kanssa. Matkan edellä on aina jännittävää, mutta kotiin tuloa on sittenkin paras matkaa ja sitä odottaa kuin lapsi joulua. Mielessä välkkyy valoisa rauhaa ja kesän tuoksu keinussa,
Sydämellisin terveisin

Liisa + perhe

Äiti kulta, rakas isä! Heinsberg, 14.8.72

Olen lykännyt tätä kirjoittamista tietäen, että kun aloitan niin koti-ikävä alkaa pulputtaa vettä silmiin ja sydän käy raskaaksi, kun ajattelee sitä ihanaa aikaa puolitoista, kaksi, kolme ja neljä viikkoa takaisin. Kun sinne tulee niin on taas heti kotona oli sitten kulunut miten monta vuotta tahansa välillä. Äidin ja Isän luona tuntee tulevansa peräti hemmotteluksi, herkkuja tulee pöytään, ylipäätänsä Suomessa on paljon maittavampaa ruokaa, leipää ja viili ja voi, lohesta tietenkään puhumattakaan. Ei kuulu päivääkään etteikö sitä kaipaisi takaisin, ja elää uudestaan loman ihania päiviä. Kiitos teille rakkaat vanhemmat, erittäinkin vielä raanuista, jotka löysivät paikkansa. Kankainen rauta Suomen kartan paikalle ruokailuhuoneeseen, ja "karhun talviuni" Anjan sänkyyn viereen. Matka sujui oikein hyvin, vaikka merellä hiukan satelikin välillä, ja sää Saksassa oli huonompi kuin Suomessa. Olimme yötä Hampurissa ja kävimme Neumünsterissä, mitä teki aika mukavan vaikutuksen, luultavasti siellä tulee viihtymään kunhan taas ensin selviää muuton tuomista uusista olosuhteista. Olimme toisenkin yön Hampurissa ja saavuimme lauantaina tänne Heinsbergiin ihan tavalliseen tapaan. Kaupat olivat auki, kun sattui olemaan kuukauden ensimmäinen lauantai ja kun laukut oli purettu ja ateria syöty, alkoikin heti viinimarjojen poiminta. Niistä tuli hyvä sato, eivät olleet rapisseet, koska meidän poissaollessamme oli ollut sateita ja viileää, paitsi ensimmäisellä viikolla, joka oli ollut kuuma. Sain 40 pullollista mehua, osa siitä kyllä hyytelöitynä, niin että täytyi aukaista uudestaan ja panna vettä lisäksi. Ikävä kyllä meidän astianpesukone meni heti kärkeen rikki niin, että täytyi panna lapset tiskaamaan. Iso kasa posti odottaa osaksi vieläkin selvitystään, ja pyykki oli tosi iso, mutta järjestyi sentään nopeasti, koska maanantaina sattui olemaan kaunis ilma. Tiistaina oli jo painostavan hiostuttava ja sitten tulikin jo ukkonen. Oli ollut oikein mätäkuun ilma, kuuma ja kostea. Torstaina pääsin jo olohuoneen ikkunoihin käsiksi... en tiedä kuinka mones päivä tänään on, ainakin on kulunut pari kolme päivää välillä. Tänään tulivat kuvat, oikein hyvin onnistuneet ja ihan hirveästi mieli päästä takaisin kesään ja aurinkoon, sillä täällä on ihan yhtä nuhjua sunnuntaista asti, kylmääkin, oikeastaan jo syksyistä ja kun lapsetkin jo menevät kouluun, niin kesä on sitä myöten ohitse. Viikon kestettyään meikäläisen innostuskin lopahti, kotityöt taas tuntuvat samalta vanhalta loputtomalta ja tylsältä kivireen vetämiseltä, jos aurinko paistaisi niin voisi sitä hiukan innostuneemmin puuhata. Viime lauantaina Jürgen löysi hyvän mustavadelmapusikon. Yks, Kaks, noukimme herkullisia marjoja. Sunnuntaina säilöttiin. Jos olisi hiukan parempi ilma, niin sieltä voisi ehkä saada toistekin vielä hiukan marjoja, mutta kai sade pilaa ne loput. Reinhard sai täällä kotona suomea-puhumis-puuskan, hän kyseli kovasti mitä kaikenlaista käsin osui suomeksi on. Nyt kyllä jo rupeaa kieltelemään kun sanon taas vaihteeksi suomeksi jotain. Koulussa kaikkien on täytynyt kertoa matkasta ja Anja opetti musiikkikoululaisille "Jaakko-kulta" suomeksi. Keittiö on sentään nyt paljon asutumman näköinen, kun on mattokin on lattialla. Vielä kerran äidille ajatuksissa lämmin rutistus. Perniön Seudun Lehdestä näin, että tohtori Forssell on lähtöpäivänämme kuollut. Hyvin kauniisti hänestä oli kirjoitettu muistutuskirjoituksessa. Ja eivätköhän melkein kaikki Perniöläiset ehtineetkin olla hänen potilainaan, paitsi tietysti ne, joilla on rautainen terveys. Lähetän äidille ne kirjat ensi tilassa takaisin. Kesälomaelämys sekin, harvinaisessa elämänkohtalostaan hurjan mielenkiintoinen, suorastaan uskomaton monin paikoin ja kuitenkin omalla tavallaan historiaa hyvin valloittavaa, mitä uhreja teollisuus on alussa aikoinaan vaatinutkaan. Poissaollessamme oli Jürgenin eropyyntö kovasti nostanut aaltoja. Tiedä, kuinka moni joutuu vielä seuraamaan perästä, ainakin oli tänään tiedotustilaisuudessa sanottu, että historiansa aikana Glanzstoff tänään vuonna ensimmäisen kerran tappiota. Muuten häntä ei päästetään ennen kuin vuoden päästä vasta lähtemään, ja kahden vuoden ajan maksetaan karenssikorvausta. Huhut olivat kovasti kierrelleet, että me muutamme Suomeen. Valitettavasti se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jürgenin alaiset olivat kuulemma järkyttyneitä tiedosta. Tietää sen, kun hänellä oli aina esimiesten mielestä liian hyvät suhteet alaisiin. Glanzstoff on aina hallittu epädemokraattisesti, esimieheltä vaaditaan, että hänen on pystyttävä marssimaan alaisten ruumiiden yli. Mikä todellakin tapahtuu, sillä sydänkuolemaa ei ole harvinainen ilmiö, ja usein sanotaan, että esimies oli juuri ennen kohtausta pitänyt alaistaan tiukalla. Onpa joku joskus hypännyt ikkunastakin ulos. Eipä tullut tänäänkään vielä kirje valmiiksi, joudutte siis odottamaan vielä hiukaan. Anteeksi. 20.8. suloinen sunnuntaiaamu. Lapset ovat kirkossa. Reinhard tahtoo myös kirkkoon mukaan, Mirjalle siitä on kyllä maksettava erikoispalkkio, muuten ei kukaan suostu ottamaan häntä mukaan. Eilen poimimme toisen kerran mustavatukoita. Prinsessa Ruusunen saa olla kiitollinen, että hänen linnansa ympärille kasvoi vain orjanruusu, jos nimittäin lähellä olisi sattunut olemaan mustavatukoita, niin jo viiden vuoden päästä koko linna olisi häipynyt niiden alle, eikä uhkarohkeinkaan prinssi olisi tunkeutunut sitä piikkipensaikosta läpi Caterpillarillakaan. Sen mukaisesti meilläkin on jäljet käsissämme kuin kissan raapimisia, ja kun siinä ryteikössä on tavallisesti myös ohdakkeita ja nokkosia, ei voi sanoa, että poimintatyön olisi varsin hauskaa, ellei nyt sitten sadon runsaus tuota poimijalle kaikesta huolimatta tyydytystä. Jürgen on saanut Lapin kuumeen. Toissailtana jo istuttiin kartan vieressä ja katseltiin, mihin seuraavalla kerralla voisi mennä. Turhaa hillitä tänään intoa sanomalla, että ensi kesänä taidetaan tehdä muuta. Hän laskee saavansa alla melkein koko kesän lomalla, jos kesäkuun alusta alkaa Glanzstoff:in loppuloma ja vasta syyskuussa alkaa uusi homma. Se vasta kesä! Joka tapauksessa tämä kesä oli onnistunut ja nyt vielä kolmen viikon jälkeenkin minulla on edelleen sellainen olo kuin olisin teidän kaikkien luona. Silmissäni juoksevat kuvat kotona olosta kaikista sisaruksista, omalla rannalla olot, tunnen vieläkin nahoissani kallion lämpimän kyljen, auringon kimallus häikäisee silmiä, juttutuokiot pihalla. Ja keinussa oli kiva tutustua siihen uuteen muuttuneeseen menoon. Ja sittenkin todeta, että kaikki on pohjimmiltaan pysynyt samana, äänen sointi on sama kuin ennenkin. Ja matkaa halki Suomen sadoin kilometrien rakasta kotimaasta, järvien sineä, harmaita latoja, punaisia männynrunkoja, soita, poroja ja tunturit. Lähtöaamuna kyynelet tulevat takaisin silmiin, ei sille mitään voi. Meidän kaikkien puolesta sydämelliset rakkaat kiitokset,
äiti ja isä kulta-ja terveiset

koko konkkaronkalle

Liisa

Hei äiti ja isä, Heinsberg 14.10.1972

Sain viime viikolla viimeinkin postiin sen paketin, jossa oli tavaraa hiukan jokaiselle - eli kirjat ja marmeladi sinulle äiti, jäätelöpussit Päiville, isälle, mikäli hän huolii, ne pyjamat ja villaliivi. Ne ovat sitten käytettyjä, mutta Jürgen ei suostuu niiden villi suuden takia pitämään niitä enää ja ne ovat olleet kaapissani vaikka kuinka monta vuotta jo. Hänen mielestään kaikki vähänkin karkeampi villasta päällyshousuistakin minun täytyy vuorata saumat pehmeällä kankaalla erikseen. Mutta jos isäkään ei voi niitä käyttää, niin leikatkaa sitten matonkuteeksi. Lasten vaatteet ovat sitten Onerva alle tai pikemminkin sanottuna Sohville, eivät hänelle kai suurimmaksi osaksi vielä sovi, mutta kun minulla ei kuitenkaan enää ole niille käyttöä, niin yritän saada tilaa kaappeihin.

Sitten olin aika lähettää oikeaan mustavadelmapuskan, olen jo postissa kin sen kanssa, mutta paketille tuli 400g yli 10kg painoa ja näistä ylimääräisistä grammoista olisi täytynyt maksa 9 DM lisämaksu, joten otin paketin takaisin kotiin ja heitin sitten sen pläntin menemään, niin paljon väärtiä se ei ole. Katsotaan sitten joskus toiste, minkälainen puska se on, marjan mausta pääsette sitten jo hyytelöni välityksellä selville. Jännä kuulla mielipiteenne. Sain eilen Päiviltä kirjeen, onnellinen morsian kaikesta päätelleen. Ainakin koko muu maailma oli unohtunut, sillä kaipasin kovasti tietoa äidin sairaalassa käynnin tuloksista. Mitä siellä siis sanottiin?

Isältäkin olemme joka päivä odotelleet joko kauppakirjaa tai edes tietoa niistä kauppaehdoista, sillä me myimme jo ne (arvo)paperit, jotka tarvitsisimme tontin maksuksi, ja rahat ovat odottamassa pankissa, jos maksuehdot edellyttävät kuitenkin vastaa myöhempää ajankohtaa, voisimme ne sijoittaa lyhytaikaisesti vielä jotenkin. Voisitko isä kultaa kirjoittaa, mitä me nyt tehdään ja onko se jo tehty? Olemme tällä väliin myös allekirjoittaneet talomme rakennus sopimuksen 168000 DM hinnasta. Mutti antaa meille kai siinä 15-20000 DM korotonta lainaa, melkein 100000 DM meillä on itsellä, ja loput täytyy saada pankista, valtiolta tai jostain muualta. Se rakennetaan tavalliseen tapaan muuraamalla ja ulkoapäin se on suunnilleen tämän näköinen: (Skizzi)

Alakerrassa on kaksi huonetta ja keittiö, yläkerrassa 4 huonetta ja kylpyhuone. Molemmat päädyt ovat samanlaiset tai siis kaksi parveketta tuuletukseen. Lattiapinta-ala tule olemaan 155 neliömetriä, eli ihan riittävästi, ellei nyt sitten taas tule uusia lapsia uudessa asunnossa. Toivottavasti meillä on jotain hyötyä siitä, että tutustuimme tilen Geilenkirchenin säästöpankin johtajaan, joka käski meitä jopa vieraikseen ensi maanantaina.

Eilen illalla olimme teatterissa Dürrenmattin Meteoria katsomassa, mutta ei se ollut erikoisen hyvä meidän mielestämme. Muuten tässä onkin vain tullut säilöttyä lisää omenasosetta, otettu pois puista ne muutamat omenat, ja Jürgen korjasi tänään porkkanat, lantut ja punajuuret maasta. On ollut ulkona suhteellisen kaunista lokakuuta, sumua joskus mutta muuten aurinkoista ja pilvetöntä.

Eilen Jürgen piti päivän vapaata, lapsilla on syysloma, ja me ajelimme Eiffeliin nähtävyyksiä katsomassa. Asterix ja Obelix sarjakuva ovat täällä lasten suuressa suosiossa, ne kertovat roomalaisten ja gallialaisten yhteenotoista, ja sopivasti olimme eilen erään roomalaisten noin 300 jälkeen kristusta rakentaman temppelin raunioilla. Viimeiset kesälomakuvat ovat parhaillaan kehitettävää viikon päästä. Nähdään, miltä äidin Klematis näyttää kuvassa. Odottelen sitten pikapuolin isän kirjettä,

sydämellisin terveisin,
me kaikki ja Liisa tyttärennee.
PS:
Ajattele, lähetin Arjalle kirjeen ja unohdin varmaan kirjoittaa "Finland" kuoren päälle. Nyt en tiedä onko kirja mennyt perille? Siinä oli Leila Aaltosen työtodistus sisällä, Onko ne mennyt perille?

Äiti kulta, rakas Isä!

monet sydämelliset kiitokset kirjeestä ja varsinkin paketista. Puolukoiden kunnossa ei ollut moittimista, paketti sen sijan oli vuotanut sisällöstään melkoisesti mehua postisäkkiin. Ne pahvipurkit, kun olivat pehmenneet liiaksi ja päästäneet mehua ulos. Parhaiten piti se Plastik-kassi, siinä oli vielä puolisen litraa mehua. Kahvi ja karamellit eivät olleet moksiskaan, niiden kääre ei päästänyt kosteutta läpi, onneksi. Tullimaksua meni 3,50 Deutsche Mark, oli enemmän kuin tavallisesti olen maksanut. Yli kolme litraa puolukoita!! Se oli todellinen ylellisyyspaketti! Siitä nautitaan vielä kauan. Karamellit ovat tosin jo loppu, sillä toisen pussin jakoi perheen hyvin nopeasti keskenään, ja toisen sai Silja erikoispalkintona pianonsoitostan oppilaskonsertissa viime keskiviikkona. Tosin hän ei soittanut aivan virheettömästi, vaikka se muuten meni kutakuinkin hyvin. Silja oli itse hyvin nyreissään siitä että ylipäätänsä joutui uhraamaan vapaapäivän, jolloin kaiken lisäksi oli Karinin, hänen parhaan ystävättärensä syntymäpäiväkutsut, joista hän joutui jäämän pois. Elämä kylvää ohdakkeita Siljan polulle. Siksi häntä täytyi lohduttaa Fazerin parhailla. En ole nyt aivan selvillä, oliko äidin leikkaus viime maanantaina, vaiko vasta huomenna. Joka tapauksessa toivon hyvä menestystä. Naapurimme lääkäri sanoi sen myös olevan hyvin yleisen vaivan, josta hän itsekin kärsii hän kuulemma ei anna näiden kivien tulla suuriksi, vaan hänen vaimonsa (!!) painaa ne ulos ennen kuin ne ovat liian suuria. Heillä se siis on vain kotoinen toimitus, mutta mikäs kirurgin on ollessa? Toivottavasti äiti ei kärsinyt siitä myrskystä, joka viime viikolla myllersi täällä. Ilmapuntari laski ihan hirveän alas, alempana se ei ole meillä koskaan ollut ja Jürgen kärsi kovasti astmasta, joka ei hellittänyt koko aikana ollenkaan. Hän oli muutenkin vilustunut, nuhassa ja yskässä, mikä tietysti pahensi tilannetta. Muuten hän on korviaan myöten uppoutunut talonsa rahoitus- ynnä muuta asioihin. Rahoitukseen osallistun minäkin omalla tavallaani laskemalla perheen elintasoa. Kenenkään ei tarvitsee olla nälissään, mutta pikkuleipiä eikä kakkuja ei tehdä perheen tarpeet kuin jouluksi. Ja leivän päälle pannaan vain halvempia makkaraa ja juustosortteja. Onneksi puolet perheestä juo jopa mieluummin piimää kuin maitoa ja voita, jota muutenkin oli vain harvoin ei ole näkynyt sitten kesäloman tässä talossa. Sianlihaa on onneksi suhteellisen halpa, eikä meillä muutenkaan ole paljon syöty raavaanliha koska se on sitkeämpää puurtava kuin porsas. Huonoin säästöyritys oli kuitenkin, kun kävimme Hollannissa, ja näimme, että kahvi oli hyvin halpaa.

Puolen kilon paketti maksoi vain 4,30 Guldenia mutta voi tavaton, mikään kauhea maku, tai se on puhdasta Rio kahvia, vaikka nimenä olin Sanrio se San- (Santos) oli kai vain keksitty menekin lisäämiseksi. Ei koskaan enää hollantilaista kahvia tähän taloon. Lapset ovat aloittaneet joululahjojen teon. Mutti tulee jouluksi meille. Yritän opettaa Reinhardille joulurunoa, ja kyllä kai hän sen oppiikin, ei ole tyhmä poikaa, vaikka ei hän kyllä vielä osaa laskea edes kolmeen paitsi sattumalta. Kirjaimet kiinnostavat häntä paljon enemmän. "Isi" hän osaa jo kirjoittaa, vaikka "S" on aina nurinpäin, koskaa hän kirjoittaa vasemmalla. Siljan koulu on mennyt hyvin, viimeisissä matematiikan kokeissa hänellä oli kaksi (=9) Eikä huonompaa kuin kolme (=8) ole ollut ollenkaan. Kielet ovat menneet samoissa merkeissä. Mirja on hiukan heikompi. He eivät ole saaneet viimeisiä kokeitaan takaisin. Jürgen oli hänen kanssaan kyllä harjoitellut etukäteen, mutta ei Mirjasta silti tiedä, hän voi tehdä ihan pöhköja virheitä. Anja pärjäilee entisellä tavallaan. Kaunokirjoituksesta tulee säännöllisesti 4- ja hänen vihkonsa ovat sähröisiä, vaikka kuinka puhuisi. Laskemisesta tulee sentään väliin hyvä ( 2) eikä oikeinkirjoituskaan onneksi olen ihan yhtä huono kuin kaunokirjoitusta. Vaalit viime sunnuntaina menivät sitten oikein hyvin. Jürgen kävi äänestämässä Brandt:ia ja Mutti oli kulkenut oikein vaaliplakaatti rinnassaan Willyn puolesta. Paras ratkaisu se onkin ulkopolitiikan kannalta. Meillä oli juuri vaalien aattona vieraita, ja mielipiteiden laineet kävivät korkealla, sillä seurue ei kukaan ollut yhden puolueen kannattajista kokoonpantu. Helsinki on uutisissa SALT neuvottelujen ja Euroopan turvallisuuskongressin pitopaikkana aina tapetilla. Muuten ei mulle nyt muistu mitään uudempaa mieleen
sydämellisin Terveisin
Liisa + perhe.
Maanantaina: Päivin kirjeestä käy sittenkin suhteellisen varmuudella esiin, että leikkaus on tänään. Pidän peukkuja pystyyn. Unohdin eilen illalla vielä vastata siihen vauvanvaatekysymykseen. Ei niitä mitenkään vaan pidä tänne lähettää. Jos tarvitsen, lähetän eri pynnön. Tarkoitan tosiaan, että ne voivat kiertää perheessä niin kauan, kuin vauvoja tulee ja niissä on mitään käyttökelpoista, joten olisi kivaa, jos löytäisit jostain komeron nurkkauksen sille pahvilaatikkolle. Tässä olisivat sitten myös ne luvatut kesäiset perhekuvat. Clematis on upea tausta. Tässä kuvassa, jonka lähetän, on isä hiukan tuiman näköinen, meille jääneessä hän kyllä hymyilee. Sitten vielä kuva meidän ruokailuhuoneestamme taustana 'Kankainen rauta'. Oikein hyvää vointeja Toivoo Liisa

PS: tietenkin ne Arjan kirje tuli minulle takaisin, oltuaan viikon päivät matkalla Saksassa. Nyt hän on sen jo varmasti saanut.

Heinsberg, 17.12.72
"ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan..." ja jouluiset ajatukseni tulevat kirjeen myötä sinne vanhaan kotiin ja teidän kaikkien luoksenne. Kodin joulu lieneen jo häävalmistelujen värittämää, mutta sittenkään kuusi ja kynttilat eivät jätä vaikutustaan, niiden tuoksu rauhoittaa ja tekee mietteliääksi. Perhekronikan Liisan kohdalle tulee varsin merkittäviä tapahtumia tämän vuoden osalle. Paluu Särkisalon rantamille merkitsee toisella jalalla Suomeen paluuta ja muutto pohjoisempaan, joka tosin käytännössä tapahtuu vastaa ensin vuoden puolella on samansuuntainen. Toivomme molemmista tärkeimmistä päätöksistämme paljon ja ainakin juurtumista lopullisesti määrättyyn paikkaan. Päivin ansiosta perhepiiri laajenee taas, joten on sitten 23 yhteensä, melkein kolme kertaa niin paljon kuin alussa. Kiitoksia kutsusta saapua Päivin häihin, perhe kuitenkin pidättää minua luonaan ja talvimatkustuksen hankaluuksista minulla on 10 vuoden takaisia kokemuksia. Toivotan perheelle oikein kaunista juhlaa nuorimman jäsenensä lekahtaessa lopullisesti pesästä omalle oksalleen. Saan tuskin ajatuksiani pysymään kasassa. Anja harjoittelee huilulla joululauluja ja Reinhard veisassa säestään huilun ääntä matkivalla kiljunnalla. Musikaalinen perhe soittelee sunnuntaisin, Jürgen sovittaa minulle joululahjaksi 3 suomalaista laulua pianolle, kaksi on jo valmiina: "Sylvian joululaulu" ja "Kun maass' on hanki" Kolmanneksi tulee "Hiljaa, Hiljaa". Perhe on ollut ahkerana kukin tahollaan. Silja on kutonut minulle kahvipannumyssykankaan, Jürgenille tyynyn Anja muovailu savesta isille tuhkakupin ja teki helmistä pannunalusen. Mirja sahasi puisen avainnaulakon ja tekee Grossmuttille ketjuvirkkauskirjontaisen esiliinan. Minäkin olen ommellut jokaiselle jotakin, paitsi Anjalle, joka perii niin paljon kaikenlaista, että hän saa muunlaisia lahjoja. Eilen leivoin saksalaista joulupullaa, kaksi niin muhkea möhkälettä että että siitä riittää syömistä. Ensi viikon ohjelmaa on vielä tiivistä jouluvalmistelua, pipareiden leivonta ja siivousta. Mutti tulee torstaina. Tänään meidät on kutsuttu adventtilaulajaisille erääseen perheeseen, jossa on myös neljä lasta, hiukan vanhempia tosin kuin meidän. Soittavat pianoa huilua ja viulua. Toivottavasti saan kirjeeni sitä ennen valmiiksi, muuten saatte joulunjälkeistä postia. Toivon että äidin leikkaus on arpinen päivineen hyvin parantunut ja astma parempi. Juhlalämmitys tahtoo tietysti taas käydä voinnille, koeta ottaa jännittämättä silti. Täytyy vielä kertoa, että meidän pihalla kävi tällä viikolla kaunis valkoinen hermeliini vieraisilla keskellä kirkasta päivää se teki kierroksen puutarhassa ja koko perheellä oli onni nähdä tämä harvinainen vierailu. Kaksi kaurista oleili samaan aikaan metsikössä. Meistä tuntui aivan paratiisiseltä. Toivon ettette ota pahaksenne, vaikkei pukin pussiin tänä vuonna tullut mitään Suomeen tuotavaa. Olen teille sydämestäni kiitollinen kaikesta siitä rakkaudesta, jota meille kaikille olette vuoden aikana osoittaneet.
Lämpimin jouluterveisin meidän kaikkien puolesta
Liisa

Isä kulta, Heinsberg 20.1.73
Kiitos kirjeestä ja kauppa kirjoista liitteineen liitteineen. Ajattelin, että ne lähettäisivät ne pankista minulle vaan näithänne sitten sinäkin vielä. Emme ole sitten kesällä nähneet tien varressa kaikkia rajapyykkejä, sillä tässä kartassa on tontin muoto yläpäässä erilainen kuin Jürgenin piirtämässä kartassa, joten siellä ne puuttuvat neliömetrit ovat. Kiitos että tarjoutunut hoitamaan sen lainhuutopuolen. Tässä sitten kysymyksiä

1.) hoidetaanko lainhuuto käräjille vai lähetetäänkö paperit Halikoon kihlakunnanoikeuden kanslian?

2.) jos lainhuutoa hoidetaan käräjillä niin koska on seuraavat käräjät? eli mihin mennessä paperit täytyy lähettää takaisin?

3.) pitääkö niihin liittää myös se rantakaava vaiko vain kauppakirjaa? Seuraava kysymys:
4.) koskee lainhuudon ja erottelemiseen välistä käsitettä. Lainhuutoa kai tarkoittaa sitä, että johonkin
rekisterin tehdään merkintä omistusoikeudestani kyseessä olevan alueeseen. Erotteleminen kai taas tarkoittaa sitä, että maanmittari tulee ja lyö rajapaalut paikoilleen. Maanmittarille tulee sitten ilmeisesti myös suoritettavaksi eri maksu. Minkälaisen ajan kuluessa on sitten maanmittaus eli erottaminen suoritettava ja paljonko se suunnilleen maksaa? Vai olenko sekoittanut käsitteitä? Kirjoitit että erottamishaku on hetimiten tehtävä. Mistä sitä sitten haetaan ja voisitko tehdä vielä senkin puolestani? Mitä sitten tarkoittaa erottamisoikeuden kiinnitys? Onko sellainen tarpeen ja missä tapauksessa?

Tässähän näitä kysymyksiä olisi ihan tukussa, minun käytännön lakiasioiden tuntemukseni on hiukan heikoksi jäänyt. Emme ole vielä saaneet rakennuslupaa eikä julkisista varoista pyytämänne lainahakemukseenkaan ole vasta tullut kuin väliaikatietoja. Talvi on ainakin tähän mennessä ollut niin leuto, ettei se omasta puolestaan ole rakennellut esteitä alkamiselle. Sää on ollut harmaata. Jürgenin astma on ollut aika paljon pahempi, vaikka lievähän se silti on toistaiseksi äidin astman verrattuna.

Reinhard pääsi lastentarhaan. Ensimmäiset päivät olivat kyllä itkuisia, mutta suhteellisen pian hän sentään tottui. Ei hän kyllä vielä paljon ota muiden leikkiin osaa. Katselepahan vierestä ja oppii tuntemaan lapset. Nyt hän menee jo mielellään. Valitettavasti sinne on vain pitkä matka, minun täytyy viedä ja hakea hänet neljästi päivässä. Kerran hän karkasi ja tuli jo matkalla minua vastaan. Luojan kiitos eivät olleet autot ajaneet ylitse. Nuha on kierrellyt yhdestä toiselle. Tänään on Silja punanenäinen. Minä olen Päivin lahjan teko puuhissa vieläkin.

Muuten ei tässä mitään mainittavaa ole tapahtunut. Oikein hyvää vointeja teille molemmill. Olinpa unohtaa: tänään tulivat kaksi Suomenkuvalehden numeroa ja Perniönseudun Lehti. Oikein sydämelliset suukot kiitokseksi ja äidille myös almanakan lähettämisestä.
Kiitos, kiitos, kiitos,
Sydämellisin terveisin

Liisa

Äiti ja isä kulta! Heinsberg, 25.4.1973 ü
surullisin mielin ilmoitan, ettei mämmi ole tullut perille vieläkään, vaikka Mirja ehti siitä jo kiittää, etukäteisilo oli tietenkin suuri, vaikka jo saadessani kirjeesi 18. päivänä epäilykseni olivat suuret. Tiedustellessani postista paketin viipymistä he kehoittivat lähettäjää ottamaan yhteyttä postiin, sillä täällä he eivät muka voisi tehdä mitään. Ilmeisesti mämmi on jo matkalla löytänyt tiensä parempiin suihin. En usko, että se enää tulee, jos tuleekin, on se tietenkin jo ihan homeessa. Minä puolestani kehoittaisin teitä ei vain tiedustelemaan, mihin se paketti on jäänyt vaan, jotta Posti pelästyisi ja todella rupeaisi ottamaan selvää, vaatimaan samantien vahingonkorvausta koko menetin mämmin (se on nyt joka tapauksessa pilalla) ja postikulujen osalta. Posti tulee yhä huolimattomaksi, mitä kalliimmaksi postimaksut nousevat. Lähetittekö sen lento- vai tavallisessa postissa. Parasta, ettei kysy, oliko siinä vielä jotakin muutakin sisällä, harmittaisi vielä enemmän. Taisi olla ensimmäinen pääsiäisemme kokonaan ilman tätä erikoisherkkua. Mehän olimmekin sitten Hampurissa keskiviikosta sunnuntaihin sen lainan takia. Kävimme tietenkin myös rakennuspaikalla ja totesimme rakennuksen todella olevan niin pitkällä kuin se oli sanottukin olevan. Tänään 25. huhtikuuta oli harjakaiset. Kyllä sitä juhlitaan täälläkin niin, että ripustetaan jonkunlainen kellomainen tekele harjalle. Ja rakennuttajan puolestaan ojennetaan työläisille erikoispalkkio. Valitettavasti emme voineet olla tilaisuudessa mukana. Jäätävä viima puhalsi pohjoisen puolesta rakennuspaikalle, jonka naapuruudessa Herra Zühlke rakennuksen perustaa, olin juuri kaivinkone möyrimässä. Lauantaina oli kaunis ilma. Mutti oli kutsunut Landbeck seniorit ja juniorit sekä meidät erääseen Myllyravintola päivälliselle. Syötyämme kävelimme metsässä, joka oli valkoisenaan kukkivia valkovuokkoja ja Muttin lempikukkia kevätesikoita. Se oli ihastuttava näky ja kaikki ryntäsivät poimimaan kukkia. Mutti ei saanut tarpeekseen, ennen kuin hänellä oli kädet niin täynnä ettei niihin enempää mahtunut. Kahvit juotuamme ajoimme Muttille ja lapsille näyttämään uutta kotia ja vaikutus oli ilmeisesti myönteinen. Ainakin he tietävät nyt minne ollaan menossa. Sain jo vastauksen Honkavienti liikkeeltä Turusta ja he kirjoittivat lähettävänsä isälle kopion kirjeestään. Me olemme katselleet heidän lähettämästään luettelosta malleja. Teillä on se luettelo ehkä vielä Lassen jäljiltä. Mallit ovat entiset, hinnat vain nousseet ja nousevat vielä edelleenkin. Mahtaako olla jotenkin jotakin toistakin firmaa, joka tekisi saman tyyppisiä kesämökkejä. Olisi kuin verrata hintoja. "Joutsa", "Sysmä" ja "Iso-pielinen" ovat meillä lähemmän tarkastelun alla. Kun pyydämme tarjousta, he tarvitsevat varmasti tarkkoja tietoja ja tiestä ja maastosta, ehkä haluavat käydä paikan päälläkin, olisin iloinen, jos voisitte puolestani edustaa silloin. Me ajoimme ensi kesänä rakentaa (1974) Tämän inflaation vallitessa täytyy todellakin tehdä velkaa. Vappusima on minulla vasta tekeillä. Lasten syntymäpäivää vietetään perinteiseen tapaan vappuna. Lahjoista ei ole tänään vuonna on paljon tietoa. Kesävaatteita etupäässä. Iloista vappua. huiskutellen,
Liisa

PS: Reinhard parani, mutta Mirja oli puolestaan matkalla sairas. Hänen 39,5 astetta kuumettaan ei järkyttänyt meitä enää.

äiti kulta!

Kiitos kirjeestäsi. Se tuli pikapostissa jo 27:n aamuna ja tietenkin pelästytti minua jo pelkällä saapumisajallaan. Olisin iloinen, jos voisit pikapuoliin taas kirjoittaa ja kertoa isän voinnista. Oliko se sydänveritulppa vaiko jossain muualla. Toivottavasti paraneminen edistyy hyvin, isä malttaa levätä tarpeeksi kauan. Sinunkin voinninillesi tapaus varmaan kävi kovasti, ajatuksissa olemme tietysti kaikki olleet tiedosta saatuamme isän luona. En ole kyllä yrittänyt soittaa sairaalaan, siellä varmaan kestää vain kauan, ennen kuin saa jonkun tietävän henkilön puhelimeen, ja täältäpäin ei taas voi sanoa, että osastoa kolmonen, eivät ne sitä ymmärrä keskuksessa edelleen välittää. Kerro isälle terveisiä, et toivomme hänen toipuvan ja virkistymään yhtä nopeasti kuin kevät nyt tekee tuloaan.

Viikon alussa olivat koivut vielä jokseenkin mustina, mutta nyt ovat muutaman kauniin ja lämpöisen päivän jälkeen jo vihreitä hiirenkorvien puhjettua. Tänä aamuna kuuluimme ensimmäisen käen kukkuvan. Pääsiäispäivät olivat vielä kylmää, mutta viimeinen lasten lomapäivä ja ensimmäiset koulupäivät olivat pilvettömän kauniita ja suloisen lämpimiä. tänään vasta toivat sen mämmi paketin perille. Valitettavasti se oli kuitenkin niin homeista, ettei sitä voinut syödä. Ihmekös tuo tasan 4 viikon jälkeen lähetyksestä. Olin niin harmissani, että ihan itketti. Kiitos vain sinulle ja isälle hyvästä ajatuksesta. Eihän sitä voi aavistaa, että lentoposti viipyy matkalla Suomesta Saksaan 4 viikkoa. Tietääkseni ei ole ollut mitään lakkoja, joka olisi viivyttänyt matkaa. Posti nyt munasi itsensä pahan kerran. Älä kerro isälle, häntä voisi harmittaa liiaksi. Eipä ihme jos menee lähettämisen halut. kun joutuu kokemaan tällaista.

Leivoin tänään pullaa, maidotonta ja munatonta, jotta Jürgenkin voi nauttia siitä. kyllä astmaa on ollut nyt parempi, joten varmaan hän oli näille molemmillekin aineilla yliherkkä. Niin tarkkaan täytyy välttää maitoa, ettei edes palaa maitosuklaata voi syödä, senkin jo huomaa. Vaikka nämä äkilliset ilman muutokset ovat teille molemmille myös vaarallisia. Minusta tänä vuonna on ollut erittäin paljon suoranaisia äkkikäännöksiä kuivasta kosteaan ja tyynestä tuuliseen ja nyt taas eilen aurinkoa tänään sadetta. äiti kultaa kaikesta murehtimisesta huolimatta, pysy rauhallisena ja pidä huolta itsestäsi. Olisi hyvä jos joku voisi tulla kotiin siksi aikaa kanssasi, kun isä on sairaalassa.

Kaikkea parasta toivottaen,

Sydämellisesti ajatelleen
Liisa

äitikulta

oikein sydämelliset kiitokset kirjeestäsi ja hyvistä uutisista. Jotenkin se helpotti, kun kuuli isän pääsevän taas ja näin pian pois sairaalasta, vaikka en kyllä oikein sydänsyrjällääni mitään huonompia uutisia odottanutkaan. Eiköhän se olekin niin että jos kohtauksesta selviää, niin sitten varovaisesti olleen on taas ihan terve. Ja tavallisesti sitä sentään tulee varovaisemmaksi ja rauhallisemmaksi ja jättää tuhat touhut. Ainahan sitä on kotosallakin paljon tekemistä. Joka tapauksessa toivotamme isälle edelleen voimistuvaa terveyttä, mielen malttia. Siinä tietysti vaaditaan sellaiselta menevältä mieheltä, joka aina on ollut touhussa. Eikö oikein osaa enää jättää töitä kesken pitemmäksi aikaa seisomaan. Oikeastaan sitä ei ymmärrä, ettei joku saa olla laiskana. Minä ainakin nauttisin. Saisi olla aamulla pitkään sängyssä, ottaa joku kirja käteensä,
ja lukea keskellä päivää, tai kävellä ulkona ja katsella puiden kukkimista.

Mutta eipäs vielä, kun Reinhard heräsi jo varttia vaille kuusi ja tuli kerjäämään voileipää, kun oli niin nälkä. Eilen hän nukkui eilen illalla keittiönpöydän ääreen ennen kuin illallinen ehti tulla pöytään, on tietenkin aamulla vatsa kurnii. Oikeastaan tämä on äitienpäiväkirje, vaikkei alustaa käyttötarkoitus käy selväksi. Joka tapauksessa yritän saada tämän postiin ajoissa, jotta se tulee sunnuntaiksi perille. Pitäisiköhän käyttää myöskin expressiä. Siispä äiti kullalle lämmin ja sydämellisen suudelma kiitokseksi kaikista kirjeistä, paketeista, kotona käymisestä, suukoista ja vaivasta ja kaikista ajatuksista ja myötätunnosta. Kukas ne äidin vaivat kaikki tietääkään, ne vain tuntee siinä Äidin rakkaudessa, joka meihin isoihinkin lapsiin vielä kohdistuu, ja sitten lapset rivissä antavat mummolle ja vaarille suukon, he rakastavat teitä pitkästä välimatkasta ja kauista näkemiskerroista huolimatta aivan samoin kuin lähempänä oleva Grossmuttia.

Toukokuun vain on melkein yhtä kolea ja sateinen, huhtikuukin. Vappuna tuli vettä taivaan täydeltä ja vain parina iltapäivänä on ollut kaunista ja kuuma. Vaihtelut ovat yhtäkkisiä ja ilmapuntari heiluu ja lämpömittari putoaa ja kiipeää. Kirsikkapuiden kukinta meni huonosti, koko loisto ei päässyt ollenkaan täysiin oikeuksiinsa ja se on vahinkoa, sillä eihän niistä mitään muutakaan iloa ole, kun mustarastaat syövät kirsikat, jos niitä tulee. Samalla menivät ikkunan laudalla kasvattamaan salaatintaimia lintujen (tai jänisten) suihin. Parasta kun ajattelee aivan muuta. Olemme hiljalleen täydentäneet uutta kotia varten tarvittavia hankintoja ja lamppuja ja huonekaluja. Nämä asiat on hoidettava niin kauan kuin Jürgen on vielä täällä. Kielissä oli täällä viikolla pyörremyrsky, mutta vaikkei se ole kuin 35 km:n päässä ,ei rakennukselle ollut tullut mitään haittaa. Olipahan vain paikallinen myrsky. Katon pitäisi nyt olla valmiina ja sen jälkeenhän ei sade enää haittaa rakentamista.

Vaan nyt pitää lopettaa
Sydämellisin terveisin, Hyvää vointia, kauniita toukokuun päiviä!
Liisa, Silja, Mirja, Anja ja Reinhard

Rakkaat vanhemmat!
sydämelliset onnittelut isän 73-vuotispäivänä Oikein paljon vireyttä ja reipasta elämänlaatua vaikka hiukan varovaisemmin, ettei käy kuin ennen! Toivottavasti olette voineet hyvin näin hikiseen kuumina heinäkuun hellepäivinä. Olipa todella hellettä kerrakseen. Harva se päivä viime viikolla, ettei ollut yli + 35. Lapsetkin rupesivat olemaan vain sisällä, kun auringossa oli yli + 42. Huoneet lämpenivät aina + 27. ja olikaan siinä olemista kun mehukeittimen vieressä alkoi itsekin valuuttaa mehujaan ulos. Erinomainen mansikkasato alkaa olla jokseenkin lopussa. Marjat olivat pieniä mutta makeita eikä homehtuneita ollut ensinkään. Nyt ovat vadelmat nousussa Jürgen vaatii säilömään ne anopin reseptin mukaan. Ne viimekesäiset Särkisalon marjat, jotka Äiti keitti, olivat olevinaan paljon parempia kuin minun kehittämäni hillot. Totta se kyllä onkin. Minä käytän aina Opekta joukossa, kun keittämisaika tarvitaan vain pari minuuttia. Tänä vuonna sitten olen keitellyt tunnin verran. Mahtoiko osua arvio oikeaan? Nyt olen keitellyt yhdessä pienen mansikkaerään kanssa. Punaisista viinimarjoista tuli 10 litraa mehua. Mustat eivät ole vielä aivan kypsiä ja ne joutuvat nyt odottamaan yli ensi viikon sillä Jürgen ja minä teemme matkan aina Itävaltaan asti.

Asia on nimittäin niin, että Jürgeniä pyydettiin yhteen itävaltalaiseen kemiallisten kuitujen tehtaaseen tutkimuspäälliköksi ja ne menemme tutustumaan tilanteeseen. Tulipa asiasta mitään, joka tapauksessa minä tahdoin päästä mukaan, koska Jürgen kerran menee autolla ja siellä maailmankolkassa en ole vielä koskaan ollutkaan. Lapsia emme ajo ottaa mukaan sillä se on suurimmaksi osaksi autossa istumista. Olemme yötä Obernburgin lähellä ja yhden yön Itävallassa Salzburgin lähellä Atterseen reunalla Lenzingissä. Firman nimikin on Lenzing, oliskohan tuo jotakin Lenzille, eikös vaan kun nimessäkin on jo niin paljon yhtäläisyyttä. Jürgenin kesäloma alkaa ensi tiistaina. Silloin hän tulee kotiin keskiviikkoiltapäivällä lähdemme matkaan. Lapset ovat keskenään Silja ja Mirja ja Anja jakavat keskenään työt (vaan kyllä mahtaa olla hirveää suukopu (lasten slangisana: sitä, että yksilöt käyvät keskenään verbaalista taistelua) kokoajan kun he tulevat huonosti keskenään toimeen)

Töistä puheen olleen molemmat isot komentava Anjaa ja Anja murisee ja itkee, yhtä haluttomana töihin kuin muutkin. Keittiössä he ovat saaneet tänä kesänä tehdä aika usein itse ruokaa. Itse olen laiska siinä puuhassa niin yritän houkutella muita siihen työhön. Kuumina päivinä söimme melkein aina perunasalaattia. Silja laittoi majoneesi kastikkeen, mirja kuori ja pilko perunat ja minä haen lehtisalaatin, pesin ja pilkkosin sen joukkoon tai sitten söimme vain munakokkelia, jonka Silja myös valitsi omaksi lajikseen. Mirja laittoi jälkiruoat vaniljahyytelöä tai suklaahyytelö suoraan pussista kylmään maitoon keittämättä valmis. Anja kattaa pöydän. Tänään söimme ohukaisia, nekin tyttöjen paistamina.

Anja on suorittanut tällä viikolla 2 Uimamerkkiä. ensin hän hyppäsi metrin korkuiselta hyppytelineeltä ja ui 1/4 tunnin. Toinen suoritus oli hyppy kolmen metrin korkeudelta ja puoli tuntia uintia. Silja ja Mirja suorittivat viime viikolla myöskin erään uimamerkin. Siinä oli kaikenlaisia vaatimuksia: sukeltaa 10 m pituutta ja 3,5m syvään, josta tuotiin renkaita. Sitten piti uida nopeutta ja raahata uimakyvytöntä 50m. Reinhardin tytöt ottavat aina mukaansa, joten hänkin pääsee joka päivä veteen. Hän uiskentelee renkaan varassa. Tytöille en ostanut koskaan rengasta, kun ajattelin, etteivät opi sitten ikinä uimaan. Anjan vesipelon opettamana (Reinhard on samalla lailla arka vedessä) ajattelin, että voihan sitä kerran toimi jo periaatteitaan vastaankin. Tietenkin on vaarallista, että poikaa ui renkaan kanssa syvemmällä kuin jalat pohjaan ulottuvat. Jos renkaasta lähtee yhtäkkiä ilma ulos, niin hän tietysti hukkuu. Kun ajattelee niitä lukemattomia onnettomuusmahdollisuuksia, mitä lapselle elämässä on, ei voi oikeastaan hetkeksikään lakata pelkäämästä. Parasta, kun ei ajattele vaan luottaa pienenkin pelkoon ja varovaisuuteen, sillä pelokas ei yleensä tee uhkarohkeita temppuja. Ja jos ei uskalla lapsen koskaan antaa koetella siipiään, niin eihän se tietysti mitään opiikaan.

Hajuherneet kukkivat ja tuoksuvat. Puutarhaa pitää kastella kun on kuiva. Nurmikko on jo aivan ruskeaksi palanut. Istun parhaillaankin puutarhassa. Äsken pelattiin Siljan kanssa sulkapalloa. olin äskettäin naisten lääkärillä, ennenkuin irtisanoimme sairausvakuutuksen (Jürgen saa valtion virassa 70 prosenttia lääkärin kuluista takaisin, joten meidän ei kannata enää maksaa vakuutusmaksuja) käytin hyväkeni ilmaista syöpätarkastusta. Lääkäri totesi ei syöpää, vaan jonkunlaisen vaarattoman kasvaimen, jonka poistumisellaakaan ei niin kova kiireettä tarvitse pitää. Kyllä mua harmitti, etten sentään ollut mennyt sille tarkastukselle aikaisemmin. Olisin antanut sen jo talvella leikata pois. Eikä se olisi maksanut yhtään mitään. Mutta minäkään en menee mielelläni lääkärille. Kesällä ei viitsi sairaalaan mennä, jos ei ole pakko. Todennäköisesti annan leikata sen vasta marraskuussa. Silloin Muuttikin on lähempänä ja voinee tullaa viikoksi hoitamaan perhettä. Talossamme on nyt ikkunat paikallaan, samoin vesi ja lämmitysputket.

Meidän pitäisi päästä muuttamaan 15 päivänä Syyskuuta.Viime sunnuntaina valitsimme värit ja tapetit. Jürgen oli kotona käymässä ja toi tapettikirjan tullessaan Siljalle ja Mirjalle saimme asunnon erään Jürgenin kolleegan perheessä. Heillä on itsellään kolme lasta ja oma talo. Jürgen menee kuitenkin itse myös Neumünsteriin tyttöjen koulun alkaessa valmistelemaan syyslukukauden harjoituksia, joten eivät lapset ainakaan hoivatta ole. He menevät nyt sitten tyttökouluun. Sattuu nimittäin niin että tämä koulu on juuri Jürgenin korkeakoulun vieressä. Ja katsoimme sen siitä syystä parhaaksi, koska hän voi ottaa heidät melko usein aamuisin mukaansa kouluun. Neumünsterissä olisi kyllä ollut myöskin yhteiskoulu, mutta se sattuu olemaan toisaalla. Tietenkin olisimme olleet enemmän yhteisopetuksen kannalla, mutta kokeilkoot nyt tyttökoulua. Herrra ties, vaikka muuttaisimme taas parin vuoden päästä Itävaltaan. Se olisi lapsille vielä pahempaa kuin tyttökoulu.

Miten pitkälle Lassen rakennus on? Mahtaisiko Päivi olla kiinnostunut minun vanhasta äitiyspuvustani (hame plus takki) Näin sen taas komeroita siivotessani ja ajattelin, että lähettäisinkö. Se on kuitenkin enemmän talvinen ja jos Päivi odottaa syyskuussa niin se kai on tarpeeton. Äitiysrintaliivejä minulla myös on. Reinhardillä on kyselykausi: Mitä varten sä puhdistat sen kylpyammeen? Minkä tähden sen täytyy olla puhdas? Minkälainen bakteeri on? Minkä takia pilvet eivät ole maassa? Minkä takia minulla ei kasva rintoja? Ilmeisesti hän kuitenkin oppii jotain kyselee kyselemällä ja ne bakteerin kuvat tekivät suuren vaikutuksen. Sairaalaan hän ei missään tapauksessa tahtoo joutua hänen on huonoja kokemuksia otsansa neulomisesta. "Ne poraasivat minun otsaani" Sen muistoa ei häivy aivan nopeasti. Tule jo kylmää istua ulkona. Täällä ei hyttyset häiritsee päivällä, niitä on vaan vain öisin makuuhuoneessa ja niiden ininä ei anna kunnon nukkumarauhaa. Oikein kauniita kesäpäiviä ja hyvää mansikka- aikaa"
Terveisiä kaikille lomailijoille, jotka tulevat kotona käymään ja vielä kerran onnea päivänsankarille 14.7.
Liisa

PS. viime yönä unta äidistä. Se oli hyvin elävää ja vielä aamulla noustessani näin äidin asti silmiäni edessä.

Äitikulta! Neumünster, 21.10.197x

viikko sitten jätimme sinut yksin kotipaikalle, koko tänään murheellisena aikana ovat meidän lasten ajatukset luonasi ja tietysti myös isän luona. Minä näin vain arkun, siksi ajatuksissani on isä ilmielävänä edelleen ja kuulen hänen äänensäkin vielä. On vaikeaa tottua ajatukseen että hän on lopullisesti tavoittamattomissa. Minullehan kotiväki on yleensä ollut jo niin pitkän aikaa vain ajatuksissa elävää, etten ehkä tajuakaan todellista poissaoloa kuten te muut. On vain niin vaikeaa kirjoittaa kun kyyneleet alkavat heti valua. Täytyy lähteä hakemaan nenäliinaa. Sinulle muutos elämässä on todellinen ja vaikeaa, vaikka olisi miten itsenäinen luonne hyvänsä, niin yli 40 vuodessa yhteistä elämää mukautumista ja sopeutumisesta ja toista ajatellen elämisestä tulee tapa. Uskon, että sinulla äitikulta on niin vahva luonne, että selviät tästäkin muutoksesta. Jos et tunne jaksavasi yksin tule meidän lasten luo. Miten minä iloitsinkaan, jos tulisit. Joka tapauksessa valmistaudumme siihen, että tulet Tuulikin (ja Per-Erikin kanssa) pääsiäisenä. Valitettavasti posti ei ole tuonut minulle kahta viimeistä Perniönseudun Lehti ollenkaan, juuri ne, joissa on isästä, ovat jääneet tulematta. Mahtaisiko jollakin naapureista olla ne vielä jäljellä, sillä niin minä ehdottamasti sentään haluaisin saada lukea lapsillekin , mitä vaarista on kirjoitettu. Kirjoitan kyllä vielä Heinsbergin postiin ja tiedustelen minne ne ovat jääneet. Tietysti joku uusi postikuski, joka ei tiedä muutostamme, on heittänyt ne Oberbrucherstrasse 74:n postiluukusta sisään, ja siellä ne makaavat. Vaikka siellä pitäisi kyllä olla uudet asukkaat, jotka voisivat viedä niitä postiin takaisin. Täällä oli tullessani muurareita hommissa. Niiden kanssa on nyt ollut hankaluutta. Kun ne muuraustöissä tehdyt virheet pitäisi saada joko korjatuksi tai sitten alennuksia kustannuksiin. Jürgen huolehti kyllä näistä asioista onneksi. Lääkärillä ollessani Neumünsterissä Reinhardin kanssa kirjoitin sinulle kortin, johon vahingossa tuli liian vähän postimerkkejä. Anteeksi, jos jouduit sen lunastamaan. Lääkäri oli onneksi sitä mieltä, ei ei hänen kunnossaan ole mitään vikaa, nielurisat vain peittäisi kovan korvakäytävän aukon ja aiheuttavat siten hänen tämän huonokuuluisuuteensa. Pelkään kyllä hiukaan tiistaista leikkausta, sillä hän pääsee heti kotiin, ja minun täytyy selvittää Neumünsterin liikenteestä ensimmäiseen kertaan sairas lapsi takaistuimella. Päivistä en ole sitten vielä kuullut mitään. Onko onnellista perheenlisäystä jo tapahtunut? Perjantaina tulivat meidän puutarhaa-ainekseemme. Kymmenen hedelmäpuuta, marjapensaita, ja vadelmapensaita, 40 ruusuntainta ja koristepensaita, 3 kuusentainta ja 3 mäntyä. Satoi kuin saavista kaataen kuin ryhdyimme istutuspuuhiin. Emme niitä perjantaina saaneetkaan maahan, vain hedelmäpuut, sitten tuli pimeys. Yöllä oli pakkasta ja tähtikirkas taivas. Lauantaina istutimme koko päivän, emmekä sittenkään tulleet valmiiksi, sillä naapurin väki tarjosi lantaa ja Jürgen rupesi rahtaamaan sitä. Ihan ilmaiseksi antoivat ja olivat iloisia, kun pääsivät siitä eroon, me taas olimme iloisia, kun saimme maanparannusaine hiekkaisen maahamme. He kyllä synkästi ennustivat, etteivät täällä omenapuut menestyy ja me taisimme istuttaakin ne aivan liian syvälle. Mutta tänään tuli taas vettä ihan kauheasti. Me olimme märkiä kuin uitetut koirat, kun saimme lopulta keskipäivän mennessä kaikki istutettua. Silja oli viikonlopun Hampurissa Muttin luona yksin. Matkusti menneen tulleen. Muttia haki ja vei asemalle. Kovin oli ollut kiva kuulemma, kun oli saanut katsella telkkaria ja sitten olivat olleet museossa, me kun menemme kanssaan museoon, ei päänsäryllä ja jalkojen väsymyksellä ole loppua. Anja istui tänään koko päivän käsityön ääressä. Hänellä on niin paljon leikkimistä aina, ettei valmista tahdo tulla ollenkaan. Se käsityö oli jo viime syksynä Heinsbergissä aloitettu, ja nyt siitä sitten viimeinkin tuli valmis. Anja on niin lapsellinen, että hän aloittaa työn innostuneena, tekee hiukan ja kehuu itseään ylenpalttisesti. Sitten työ jää, eikö sitä suurilla kehoituksillakaan tehdä lisää. Täällä on nyt sekin, että hänen ystävällä Julialla on koirat ja ponit ja kissat, lehmät, ja vasikat, ja ellei Julia ole meillä, on Anja taatusti siellä. Läksyt tehdään juuri ja juuri. Joskus hänen sentään täytyy oppia, miten oikein töitäkin tehdään. Uusi matto sai paikkansa olohuoneessa. Se on hyvin kaunis. Sydämellinen kiitos sinulle vieläkin. Kukaan ei tullissa ollut kiinnostunut tavaroistani, joten kukan taimet tulivat perille onnellisesti ja pääsivät heti maanantaina maahan. Kyllä olisi mukavaa kun rupeaisivat kasvamaan.

Sydämellisin terveisin,
Liisa


Täälläkin tuli kerran jo lunta taivaan täydeltä kaksikin kertaa. Panin isän kuvan muotokuvineen käsilaukkuuni, mutta ei sitä siellä enää ollut, kun aioin sen perheelle näyttää. Jos sinulla on vielä ylimääräinen kappale, niin se on sitten kai minun.

Äitikulta! Willingrade, 14.12.73

Kiitos kirjeestäsi. Perhe on nyt siis ollut koolla ja kuopus käynyt isoäitiään katsomassa. Kenenkään näköinen vauva nyt sitten on? Muista kertoa, ei Päiviltä itseltään saa sellaisia uteliaisuutta tyydyttäviä selostuksia. Entä miten olet itse voinut? Oon niin hirveän myrskyistä edelleen, että ajattelen, miten mahdatkaan jaksa kuunnella tuulen huminaa öisin. Itse en saa ainakaan nukuttua kun viheltää ja ulisee ja sade lyö oikein roimasti ikkunoita vasten. Olin itsekin 2 yötä yksin lasten kanssa, kun Jürgen oli matkalla ja tuntui niin epäviihtyisälta. Lunta tulee ja menee, ja kaksi kertaa on ollut talvista melkein 20cm lunta, ja oikein hyvää pakkanen, rakensimme lumilohkoista linnankin ja paketoimme omenapuut pakkasta ja jäniksiä vastaan, mutta nyt on taas mustaa ja märkää Jouluvalmisteluissa olen entisen tapaani myöhäinen, mutta intoa täynnä yleensä. Olen vapaa hetket Hobbykellarissa ompelukoneen ääressä. Mirjan pyjamapaita on valmis, Siljan hame puolivälissä ja Anjan poncho kankaana. Reinhardille ompelin housut.

Mulla olikin jo huono omatunto, kun en tullut ollenkaan enää kirjoittaneeksi sinulle, Anjan kanssa pitäisi tehdä käsitöitä. Hän suuttui Muttiin kun Mutti tuli Barbaran kanssa tänne niin Anja meni ystävättärensa isoäidin luo ja tuli vasta illalla takaisin. Nyt Anjan täytyy tehdä lahjaa Muttille saadakseen anteeksi. Anjasta tosiaan voisi tehdä juttua kuin Rasivilius Rauhanrikkojasta. Toissapäivänä hän otti isän kirjoituspöydästä viivoittimen ja rikkoi sen. Ei saanut siitä rangaistuksia, mutta moitteita ja unohtui seuraavaksi tuoda kenkävoidetuubi takaisin paikoilleen putsattuaan monien hartaiden kehoitusten jälkeen talvisaappaansa. Teki kotitehtävänsä vasta illalla oltuaan koko päivän ensin koulutoverinsa luona. Muttin tekemästä adventtikalenterista hän aukesi paketeista ensimmäiset puolet heti ja söi niissä olleet karamellit suihinsa. Onhan se tavallaan edistystä, pari vuotta sitten hän teki saman tempun Reinhardin adventtikalenterille. Pahimman tempun teki kuitenkin Reinhard, kun hän kayi eilen hakkasi hakkasi vasaralla lasten huoneen uuteen lattiaan parikymmentä ikuisesti näkyvää reikää...

Kun tämä kaikki tapahtuu neljän lapsen perheessä, mitä mahtoikaan olla kuuden kanssa hääiriessä? Mirjalla oli ensimmäiset kuukautiset, joten aina sitä on kaikenlaista uutta perheessä. Juttelin Jürgen kanssa siitä Perniönseudun Lehdestä, josta viimeksi kirjoitit. Kiitos, kyllä se nyt on taas tullut aivan säännöllisesti perille, mutta ei sitä kyllä tarvitse välttämättä tilata ensi vuodenksi, jos ei ilmaisia kappaleita perheenjäsenille anneta. Jürgen tilasi minulle Suomen Kuvalehden joululahjaksi, joten sen tulo on jo taattu, mutta lehdestä kirjoitit, että ehkä voisi päästä sitä kokonaan eroon. Isä puhui välillä osakkutensa myymisestä. Jürgen kysyi, minkä arvoinen se osakkuus on, onko sillä nimellisarvo tai siis kun lehti yhtiö perustettiin, ottiko kukin jollain määräsummalla ,nimellisellä tai todellisella, perustamiseen osaa ja onko siitä jossain kirjallista merkintä? Tämä summa täytyisi tietysti panna perustaksi sitä myytäessä ja siihen voi sitten lisätä, mikäli lehden menekki ja tulot sen edellyttävät, arviolta tai laskelman mukaan niin paljon, että saa voittoa. Jos todella haluaisi tietää, mikä lehden taloudellinen tilanne on, niin ajattelimme, että jonkun täytyisi kai käydä lehden tilit läpi.

Tottahan kirjanpitoa on pidetty jo veroilmoituksenkin takia. Ajattelin, että ehkä voisi kysyä Tarmo rantaselta, ottaisiko hän sen tehdäkseen, sillä hän kai nyt ymmärtää entisenä tilintarkastajana nämä jutut, olisi puolueeton ja luotettava, ja ehkä hiukan liikemiesvaistoakin omaava henkilö ja isän ja sinun vanha tuttava, joka ehkä tekisin sen, sillä vaivaahan sellaisesta puuhasta ainakin on. Sitten voisi tarjota osansa ensin Antin ja Kalevin yhteisesti ostettavaksi tai uhata myydä sen jollekin kolmannelle henkilölle, jolla on mielenkiintoa asiaan. Ehkä sillä konstilla voi hintaakin nostaa. Minulla ei ole aavistustakaan, miten lehtiyhtiön mahdolliset tappiot on maksettava joutuisitko ehkä siinä tapauksessa omilla varoilla tai jonkun määrää summaan asti ottamaan velkojen maksuun osaa, jos niitä olisi todellisiakin, eikä vain kirjanpidollisia. Saattaahan olla, että jos lehden sivumäärää lisätään ilmoitustilaan jäädessä ennallaan ja tulojen siten prosentuaalisesti vähetessä kuluihin nähden, että lehden taloudellinen tila heikkenee, vaikka se näennäisesti kukoistaakin edelleen, se on tilaaja ja ilmoittaja on kyllä riittävästi, mutta painotuspaperi ja lähetyskulut nousevat nopeammin kuin tilaajamäärää kasvaa.

Nämä ovat vain meidän ajatuksiamme lehden tiimoilta enkä tietäisin sanoa myisitkö vai jäisitkö paremmin osakkaaksi edelleen. Tietysti tuntuu hälyttävältä, että osinkoa jaetaan vähän tai ei ollenkaan ja siitä syystä pitäisin mielekkäänä ennen päätöksenteko ottaa asiantuntijan voimalla lehden todellisesta taloudellisesta tilanteesta selvää. Ja suosittelisin sinua kääntymään vaikka juuri Tarmo Rantasen puoleen- Meidän joululahjamme lähtee tämän kirjeen kanssa samanaikaisesti täältä. Se on kuten viime vuonnakin sikäli persoonaton, että se on vain shekki, mutta ehkä tilaat sillä itsellesi sanomalehden ensi vuodeksi, tai ostat itsellesi mieleisen joulukirjan. Toivomme siitä sinulle joka tapauksessa mieluisia lukuhetkiä tai jos tarvitset sen johonkin muuhun, niin asiahan on aivan omassa harkinnassasi. Yksinäinen surullinen äitikulta, me täällä ajattelemme sinua lämpimin ajatuksin ja toivomme sinulle kaipauksesta huolimatta ja siihen omallatunnollamme osaa ottaen hyviä joulua. Tiedän, ettet ole ainakaan yksin jouluna. Olitpa sitten kotona tai Pekan luona tai Päivin, kaikille yhteisesti


sydämellinen joulutervehdys
Liisaa, Jürgen ja lapset.

Äitikulta! Willingrade, 1.1. 74

vuosi vanha vaipuu hautaan riemuineen ja murheineen. Oi jos vuosi alkava oisi luojan siunaama. Lämpimin ajatuksin toivomme sinulle uutta parempaa vuotta, kauniita päiviä. Mielenvirkistykseksi lasten ja lastenlasten käyntejä mummille suukkoja jakamassa,rattoisia hetkiä yksinäisten päivien välillä ja aikoja, jolloin on kevyt hengittää, ilo hetkiä lintu pöydällä, ystävällisyyttä, joka lämmittää. Kiitos paksusta kirjeestäsi.

Olisi pitänyt kirjoittaa heti silloin uudestaan Suomen kuvalehden takia, mutta kun olin maininnut omassa kirjeessäni, että Jürgen on tilannut sen minulle jo, arvelin, että ehkä olit ajan tasalla ja muutit tai peruuttit oman tilauksesi, sillä kaksi kappaletta samaa lehteä on sentään hiukan liika. En ajatellut katso sinun sitä nyt enää minulle tilaavan sillä tuntien rahahuolesi olisi se ollut vain niiden lisäämistä. Minulle on tullut jo lasku siitä omasta tilauksesta ja se on maksettavaa 8. tammikuun mennessä, joten ainakin tilauksemme on mennyt perille, jos nyt ette saa omaasi enää peruutettua. Mikä olisi tietysti paras ratkaisu, voisi tehdä tilaukseen tulemaan itsellesi. Kiitos siis Perniönseudun lehdestä äitikulta, siinäkin oli jo liikaa sinun puoleltasi. Kyllähän se oman puolen lehti on mukava silmäillä läpi, mutta tällä kertaa sinun tulisi ajatella toki vain enemmän itseäsi, tai paremminkin meidän ajatella sinua, jos ja kun vieläkin tulee vaikeuksia, niin muista kirjoittaa tarpeistasi. Meillä on aina varaa sinulle.

Nousseet lämmityskustannukset täkäläiset talonomistajat kyllä vierittävät todellisten kuluttajien, eli vuokralaistensa kannettavaksi, kuten oikein onkin. En tiedä minkälainen vuokrasopimus Tuulhatun asukkailla on, mutta jos sinä joudut itse maksamaan kohonnet lämmityskulut, niin mielestäni sellaiset vuokrasopimukset pitä kirjoittaa uudestaan. Täällä eräs tuttavamme sanoi, että hänen vuokraemäntänsä oli nostanut lämmityskulumaksun 70 markasta kuukaudessa 200 markkaan. Meidän öljystämme on kolmannes kulunut, joten uskomme pärjäävämme kevääseen. Lämmitämme tosin säästäen, ja ehkä siitä syystä on ollut hiukan vaikeuksia kosteuden kanssa. Tapetit tahtovat siellä täällä nurkissa saada hometta, ja täytyy pitää varansa ja juosta hiustenkuivaajan kanssa nurkkia kuivaamassa.

Jouluna oli tyyntä ja usvaista, kohtalaisen lämmintä ja tietysti lumetonta. Olimme jouluaattona kaiken kirkossa iltapäivällä, sitten lapset kävivät naapurissa laulamassa kiitoksen telkkarin katsomisestaan. Saimme hakea kuusen itse metsästä ja se olikin uusinta tänään jouluna. Lauloimme ja soitimme entiseen tapaan, Silja, Anja ja Reinhard lausuivat runoja. Mirja luki oman kertomuksensa. Mutti tuli vasta ensimmäisenä joulupäivänä lahjoineen. Hän vietti aaton erään äskettäin leski jääneen tuttavansa kanssa. Toisena joulupäivänä hän jo taas lähtikin, Mirja ja Reinhard meni hänen kanssaan kahdeksi päiväksi Hampuriin. Reinhard täynnä intoa, kun pääsi oikein junalla matkustamaan. Hänellä ei ollut edes koti-ikävä, minulle ja Jürgenillä vain oli ikävä lapsia. Meillä on ollut oikein lomaisa olo nyt kun Jürgenilla ja lapsilla on yhtä aikaa lomaa. Jürgen menee huomenna taas töihinsä ja valmisteluihins Neumünsteriin, lasten koulu alkaa vasta 9 tammikuuta, me olemme nukkuneet aamulla pitkään, nousseet vasta kahdeksan jälkeen, ja olleet muutenkin leppoisasti, paitsi, että viime lauantaina oli vieraita. Illalla meidät oli käsketty tähän uuden naapurin luo joka muutti jouluksi asumaan. Lapsetkin olivat mukana paitsi Reinhardia, joka pantiin nukkumaan. Anjakin valvoi kolmeen asti yöllä ja oli ihan virkku. Puoliyön maissa olimme ulkona raketien lentelimistä katsomassa.

Ja näimme miten naapurikylässä paloi oudon isosti, sinne sitten hälytettiin heti palokunta ja aika pian se saatiin sammumaan. Anja tiesi tänään, että jonkun navetta ja heinäsuoja oli palanut. Naapurimme, joka on vakuutusalalla, irvisteli, että taas 'sattuu' jonkun vanha rötiskö palamaan, näytteli, miten ne sitten tulevat vahinkoja ilmoittamaan näytelleen onnetona, mutta sisimmässään tyytyväisinä, sillä vakuutussummalla rakennetaan uusi ja parempi pytiskö. Ja ensiksi tehdä vielä pieni matka välimerelle. Tällähän kuulemma, ja olemmehan me sen johto kokeneetkin, palaa usein ja aina ne vanhimmat rakennukset. Kyllä ne osaavat olla kieroja nämä täkäläiset. Luen parhaillaa Hans Falladan kirja, en tiedä, onko se ilmestynyt suomeksi, mutta saksalaisessa nimessä on "pommeja ja porvareita' sen tapahtumat ovat tosia, ja näyttämö on ollut juuri Neumünsterissa, jonka nimi on tosin kirja muutettu Altholmiksi, kuten muutenkin on muutettu kaikki tapahtumaan Pommerissa, mutta tiedetään, että täällä ympäristössä se on 30-luvulla tapahtunut.

Mutti täyttää 70 vuotta. 11. tammikuuta. Hän pitää vastaanoton illan seudussa ja Jürgen ja minä menemme kahdestaan. Ne ei halunnut tällä kertaa lasten tulevan mukaan.Luin hänelle korttisi, ja hän pyysi kiittämään ja lähettää terveisiä. Juuri torstaina ennen joulua vasta saimme Anjan ja Mirjan huoneisiin vaatekaapit, joita olimme odotelleet muutosta asti. Olinkin jo vähällä hermostua niiden pahvilaatikoiden kanssa. Läheltä piti etteivät olisi tulleet edes jouluksi. Sitten tuli muuttofirma hakemaan perjantaina vielä ne laatikkonsa, jotka olivat kellaria täyttämässä. Lauantaina ja sunnuntaina Jürgen vielä päällysti kellarin lattiattekstiililaatoilla, niin että minun askarteluhuoneenikin on nyt hienon ja siistin näköinen. Siinähän sitä olikin joululahjaa kerrakseen. Jürgen yllätyi vielä uudella anorakkilla.

Meidän tyttöjen (minun mitoillani) piti saada sukset joululahjaksi, mutta ei ollut hiihtokenkiä eikä siteitä varastossa, ne piti tilata ensin ja tilaus ei tullut jouluksi. Eipähän ollut sitten muutakaan tällä hetkellä, on tosin hiukan kylmempää, hiukan 0 alapuolella niin ettei suksia tarvitaan liiemmälti.
Pääsitkö sinä ristiäisiin ja Lassen uutta kotia katsomaan. Uteliaana kuulemaan uusi perheuutisia,
hyviä vointeja,
Liisa

Äiti kulta! Willingrade 13.1.1974

Tuulikin viesti onnettomasta liukastumisesta saapui vasta toissapäivänä. Onpa täytynyt olla liukasta, että varovaisuudesta huolimatta kaatuu niin pahasti. Taitaa olla ensimmäinen luunmurtumasi ylipäätään, kaikkea sitä ihmisen täytyy kokeakin. Toivottavasti se paranee hyvin kohdalleen, ettei siitä ole kiusaa, onpa sitten vasen tai oikea, molempia käsiään sitä tarvitsee melkein ja kaikkeen. Tai täytyy ottaa hampaat avuksi, kuten Tuulikki kirjoitti. Lunta meille ei ole tullut enää ollenkaan, oikein on taas leutoa ja eteläistä tuulta, mahtaako koko talvea tullakaan. Uusivuosi meni naapureiden luona ja sen jälkeen on ollut rauhallista, paitsi nyt tätä viikonloppua, kun taas sattui monenlaista yhtä aikaa. Perjantaina olimme Muttin 70-vuotispäivillä, tapasimme vanhoja Hampurin aikaisia tuttavia, tarkoitan Muttin tuttavia ja ilta meni mukavasti. Lapset olivat yksinään kotona, sillä heitä ei oltu kutsuttu. Landbeck:in lapset olivat mukana ja taisivat ikävystyä tarpeekseen, ainakin Susu, minun kummityttö, poltteli ahkerasti tupakkaa ajankulukseen. Mutti on jokseenkin kauhuissaan, mutta minkäs teet kun vanhemmat sallivat. Eilen illalla meillä oli vain eräs suomalaisrouva kahvilla, joka on sihteerinä Jürgenin koulussa. Hän on ollut siellä vasta Joulukuun alusta ja Jürgen ehdotti, että kutsuisin hänet meille. Hän tuntuukin mukavalta tuttavuudelta, meille on samansuuntaisia harrastuksiakin, vaikka minä olenkin jo hiukan hapantunut ja homehtunut kotiäiti. Hänellä on hiukan vaikeuksia ainoan tyttärensä kanssa, joka on joutunut sielullisesti kai kärsimään edestakaisin heittelystä Suomalaisten ja Saksalaisten isovanhempien välillä. Ilmeisesti ei tämä seka-avioliittokana ole oikein kummankaan vanhempien puolelta toivottu ja hyväksytty ja oikeastaan lapsikin on avioliiton edeltämä tuote. Kun äitikin on töissä, ei jää oikein ketään, johon turvautuisi. Hassua kyllä rouva Kirchhoff on opiskellut pari vuotta sitten Turussa, ja asunut Hannele Tuomisen kanssa yhdessä. Tänään sitten "juhlittiin" Reinhardin syntymäpäivää. Mutti tuli käymään ja niin se päivää vaan hurahti äkkiä. Lahjoja ei kyllä näin joulun jälkeiselle juhlialle paljon kasaantunut, pari kirjaa, värikynää, ja pari uutta autoa, mutta Reinhard oli tyytyväinen, kun hänelle laulettiin ja heiteltiin ilmaan. Hän oli päivän sankari ja nauttii ilmeisesti olostaan. Anjan kiitos, tytöt ovat nyt löytäneet oikeita hevosia ja pääsevät ratsastamaan Julian tädin luona. Tänään he olivat ensimmäistä kertaa, Silja putosi heti hevosen selästä, mutta ei sentään loukannut itseään. Minä kyllä vähän pelkään tätä hevosurheilua, mutta kun itse eivät pelkää niin minkäs teet? He saavat oikein opastusta "jalossa" harrastuksessaan, onhan se sentään vaihtelua koulussa istumiselle. Talo on oikein sellainen vanhanaikainen talleineen, heinäsuovineen, pihalla kotkottavine kanoineen, hanhineen, jotka uivat sadevesilätäkössä, vuohineen kaikkineen. Reinhard löysi vanhan traktorin, jota hän "ajoi" sinä aikana, kun toiset ratsastivat. Kura kaikkialla, mutta ratsastusmestaritar itse teki jämptin vaikutuksen. - Tuulikki lupasi pian taas kirjoittaa ja kertoa puolestasi. Jürgen kyseli niitä valokuvia. Jos haluat ne pitää, niin tilaan sitten uusia. Ei tullut jouluna otettua uusiakaan. Minkälaista on sitten Lassen luona? Tuleeko vettä tarpeeksi? Kaikille sydämellisiä terveisiä ja sinulle, Äiti kulta kaikissa tämänhetkisissä kipsikäsissä hankaluuksissasi, toivon auttavaisia käsiä ympärille. Hyvää vointia,
Liisa

Kiitos Tuulikille kirjeistä ja postimerkeistä.

Äitikulta, Willingrade 26.1.74

harmaan sade pilvet peittävät tammikuisen taivaan, toiveet lumiseta talvesta on kai lopullisesti heitettävä menemään. Valoisammat aamut ja iltapäivät antavat aavistaa, että kevääseen päin ollaan taas menossa. Kätesi on kai kohta luova kipsinsä, eiköhän siinä ala luuttua vähitellen inhottava luutiamistä niin että olet varmaan helpottunut kun siitäkin vaivasta taas selviät.

Meidän perheessä pamahti perjantaina pommi sähkeen muodossa Jürgenille. Ilmoitettiin Lenzingistä, että hän oli valittu siihen virkaan, johon hän viime kesänä pyydettiin. Kun se asia oli niin kovin hitaasti kehittyvä laatua, uskoimme jo aikoja, että siihen oli valittu joku muu. toinen Olihan hän ennen joulua siellä toiseen kertaan käymässä, ja sen jälkeen me hirveästi tuumasimme, mitä tehdään, jos hänet sinne valittaisiin? Ihmeekseni Jürgen päätti ottaa toimeen vastaan, jos sitä hänelle tarjotaan. Me olemme oikeastaan kaikki sitä vastaan, sillä juurihan olemme olleet tänne kotiutumassa, ja juuri vasta tointuneet muuton aiheuttama vaivasta. Asiassa on kyllä vielä yksi 'mutta', nimittäin jos glanzstoff ei suostukaan päästämään Jürgeniä aikaisemmin karenssista.

Lenzingin herrat olivat kyllä sitä mieltä, ettei Glanzstoff tulee asettamaan este, mutta neuvotelleet he eivät olleet vielä. Jürgenille se on tietysti hänen elämänsä tilaisuus, jota ei niin vain voi jättää käyttämättä, vaikka se tuleekin merkitsemään hirveästi työtä. Pari ensimmäistä vuotta saa käyttää työhön valmistumiseen, sillä tämänhetkinen viranhaltijaa, jolla on ollut sydäninfarkti, hoitaa vielä jonkin aikaa tutkimuksen johtoa. Kuulemma tutustumiskauteen kuulu myös matkoja aina Amerikkaa myöten. Lapset ovat kauhuissaan siitä, että he joutuvat itävaltalaisen kouluun, ja sitä paitsi heidän täytyy aloittaa latinan opiskelu heti paikalla, koska Itävallassa on ensimmäisenä vieraana kielenä latinaa ja täällä Englanti ja Ranska.

Ja ajatellaan nyt jättää heti tämä ja rakkaaksi käynyt omaa koti. Ensimmäinen ja tärkein seuraus on, että sinun täytyy ehdottomasti tulla nyt keväällä käymään täällä sillä se on sinulle jo meille varmasti viimeinen tilaisuus. Itävaltaan on niin paljon pitää matka, että sinne et varmaan kuitenkaan koskaan lähde. Matkaa kaikkineen on meidän syntymäpäivälahjamme sinulle niin ettei siltä puolelta sinulla tulee olemaan siitä menoja. Tärkeintä on sitten saada Tuulikin loma sopivasti järjestymään. Hän lupasi tullaan seuraksesi ja nyt siitä tulee sitten ihan tosi. Parasta että sovitte nyt jo lähdöstä ja tilaatte matkalipun sillä keväämällä voi jo olla enemmän matkustajia. Arvaa menikö meiltä yöuni sen sähkeen jälkeen, tuntuu jotenkin käänteentekevältä ja poikkisahatulta, toisaalta oli mukavaa, että Jürgenille oli menestystä, mutta itse asiassa kukaan ei meistä haluaa lähtee täältä enää pois. Kai talo täytyy antaa vuokralle, ei sitä ainakaan myymään ruveta.

Oli ollut puhetta, että Lenzingillä on rakenteille meille uusi talo. Olemme ajatelleet, matkustaako perheen kanssa helmikuun puolivälissä sinne, jotta lapsetkin saavat jonkinlaisen konkreettisen kuvan, se helpottaa. Tällä hetkellä ovat Silja ja Anja sairaina kuumetta ja kurkkukipua, ja Reinhardilla kyllä on ollut yskää. Muttille me emme ole vielä kertoneet Lenzingistä, siitä tulee hänelle kova järkytys. Hän oli niin kovasti meidän Neumünsteriin muutomme kannalla. Täytynee sanoa Kirkolalle vielä uudestaan Suomen kuvalehdestä sillä koko tammikuun on tullut kaksi kappaletta, muuten ne verottavat sinua kuitenkin siitä vielä. Jürgen on jo meidän tilauksemme maksaneet nyt.

Luin silloin Perniönseudun Lehdestä Tähkävuoren kuolemasta ja ajattelin, että hän oli seuraava isän jälkeen meistä silloin koolla olleista. Sitähän ei silloin kukaan aavistanut. Päivi lähettii Samin kuvia. Onpa kuin onkin niin Reijon näköisiä ja kovasti tarkkaavaisena maailmaa ja valokuvaaja katsova poika, kyllä hänelle Sami nimeksi sopii.
Sydämellisin terveisin
Liisa

Äitikulta!
Kiitos kirjeestäsi. Edellinen oli hiukan surullinen tuntuinen ja kattotiilet saivat minutkin mietteliääksi. Kuinkahan kalliiksi se katon uusiminen tulisi, jos sen vaikka ensi kesänä porukalla tekisimme, kaikilla kun alkaa rakentamisesta olla omiakin kokemuksia, mutta muuten olen sitä mieltä, että varmaan olet sentään onnellisempi vielä oman katon alla kuin vieraissa ja vuokralla. Kyllä sen katto oikeastaan olisi pitänyt uusia jo, ja mahtaako olla niinkin että öljyn polttaminen syövyttää nämä tiilet helpommin kuin betonikattotiilet, jotka ovat kai painavampiakin tietenkään. Ei nyt enää voi muuttaa toisen laatuun, jota rakennelma ei ehkä edes kestäisi tietenkin. Sellaisessa talossa on aina jotakin joille mistäkin joka maksaa, mutta kun ajattelee, että kuukausittain täytyisi vuokraa maksaa, niin eiköhän sitä omassa vanhassa vielä paremmin pärjäilee. Toisaalta voisihan sen myyntihinnan käyttää tietysti myös osakehoneiston ostoon. Luulen vain, että uudesta täytyy maksaa niin komea hinta, ettei sitä vanhalla ehkä saakaan. En tiedä kun en ole kumpaankaan hinnoista tietoinen. Mitäpä siitä, vaikka se puutarhaa vähän villiintyisikin. Onhan sekin kaunis tavallaan. Anna se juttu siellä Tuulhatussa jollekin lähimaanviljelijälle vuokralle ja myy ainakin traktori pois. Etkä luule, että niin olisi paremmin.

Olipa sillä lukolla toisiaan komea hintaa. Eipä sitä arvaakaan, kun avaimen sisällä työntää, että oven avaamisellakin on hintansa. Sainpa sitten Tuulikin kirjeen Lapista jossa nyt alkaa selittää, ettei hänellä ole aikaa. Miten oli sitten aika mennä Lappiin vaan Tietenkin meillä on samantekevä tuletko ennemmin tai myöhemmin, jos laivat alkavat heinäkuussa kulkea eri reittiä, joka kestää kokemuksemme mukaan puolitoista päivää. Meillä on tämä laivavuorotaulukko ensi kesää varten ja sen mukaan "Finnhansa" lähtee aamulla klo 9.00 Helsingistä ja on seuraavana päivänä illalla klo 20.30 travemündessä. Siis vain yksi yö laivalla ja muut laivat Finnpartner Ilmatar ja Finlandia ovat kaikki illalla Helsingistä lähteviä, joten se sanonta: kolmantena päivänä perille on liian harhaanjohtava. "Finnpartner" lähtee Helsingistä klo 20 ja on sitten kolmantena päivänä klo 12 Travemündessä. Laivalla on siinä tapauksessa nukuttava 2 yötä.Talviaikataulu on voimassa toukokuun loppuun ja sen mukaan kaikki laivat tarvitsevat tosiaan pidemmän ajan matkaan, koska ne käyvät joku Ruotsin tai Tanskan kautta, eli siis paras laivayhteys on kesäkuun alusta Finnhansalla silloin Tuulikin ja Per-Erik voisivat tulla yhdessä kanssasi ja paluumatkan voisit tehdä Per-Erikin kanssa, jos Tuulikki ei niin kauaa voi (tai raaski) kuluttaa kesälomaansa. Ainoa uutta on: saako vielä matkalippuja. Se kysymys on äkkiä saatava selville ja päätettävä myös sen mukaan nopeasti. Tuulikin kirjeistä päätellen on kesäkuu muutenkin paras aika ja myös Leenalle, jos hän suostuisi lähtemään ainoa mahdollinen aikaa. Meidän matkaamme ei tule muutosta. Mehän lähdemme täältä Finnhansalla keskiviikkona 10 heinäkuuta ja olemme siten Helsingissä seuraavana päivänä eli 11. Heinäkuuta kello 20.30 ja saavumme vanhan tavan mukaan keskiyöllä Perniöön. Paluumatka alkaa perjantaina 9. elokuuta.

Tosin emme sitten varmaankaan voi ajatella kesämökin rakentamista sillä kuka lähtee Itävallasta kesämökille Suomeen? Rantapalsta nauttiminen jää sitten tämän kesän osalle ja muun perheen onneksi. Koska meillä oli jo ne matkaliput tilattu, päätti Jürgen, että hän alkaa vasta syyskuun alusta Lenzingissä. Koulun puolesta hän olisi tietysti voinut alkaa jo elokuun alusta. Miten on sitten, koska suunnitelmien alussa oli kesämökin alustava valmistelu, emme olleet ajatelleet muuta kuin Perniöön tuloon koko loman ajaksi. Osan ajasta ajoimme telttailla Särkisalossa ja olen jo kysynytkin Lasselta telttaa lainaksi siksi aikaa. Nyt kun suunnitelmat ovat muuttuneet tältä osalta, ja siksi toiseksi en ole vielä Lasselta mitään kuulunut, seuraa kysymys: Otatko sinä meidät koko kuukaudeksi vastuuksesi? Se on tietenkin mä järjestän tietysti meidän ruokaohjelmaa itse, ettei sinulle ole siitä vaivaa. Päivi on kutsunut Anja luokseen ja Anja on päättänyt mennä sinne lehmien luokse ja on kai hänestä hiukan vauvankin peräänkatsoojaksi.


Lenzing on sekä paikan että tehtaan nimi, sen löytää parhaiten kun vetää kartalla suoran viivan Salzburgista Linziin (Linz on tonavan varrella) suurinpiirtein keskivaiheilla on Vöcklabruck ja sen eteläpuolella suurehko järvi Attersee, jonka rannalla on Seewalchen. Ager joki jonka varrelle Lenzingkin on. Sillä on oma uimaranta Atterseen rannalla ja onhan siellä yleisiäkin uimapaikkoja. Näytti hyvin kirkasvetisiltä vielä. Salzburgista Linziin kulkevaa moottoritie kulkee aivan Seewalchenista ohitse, Itävalta taas on tiheästi harvaan asuttu maa, vuorten takia nimittäin asuttavaksi kelpaava osa maata on jokseenkin tiheästi asuttu. en tunne tarpeeksi paljon voidakseen sanoa miten olisi jos sitä Saksaan vertaisi, mutta varmaankin Saksa on tiheään asutumpi maa. Eihän Itävallalla ole kuin 6,9 miljoonaa asukasta, kun Länsi-Saksassa on 55 miljoonaa. Alueeltaan Itävalta on vain neljännes Suomea, mikäli meidän tietosanakirjaamme on luottamista. Sikäli se on Suomen tapainen, että pääkaupunki on ihan toisella laidalla.

Minusta musta kiiltävä hautakivi on arvokkaan näköinen malliltaan neliskanttinen tuon tapainen ehkä yläkanttiin pyöristetty. Voisi tietenkin myös ajatella Vehmaan punaista graniittia, jos joku sukulaisista on siellä vielä töissä. Isällä kai olisi siihen suuntaan persoonallinen suhde, tämä vain minun mielipiteeni, jota en aio sen enempää tyrkyttää. Kustannuksiin otan otamme tietenkin osaan. Ostimme jo sellaisen keinokuitupeitteen ja tyynyt, jotta meillä on antaa sinulle sopiva peitto. Kokeilemme tietenkin onko sillä Jürgenin astmaan mitään vaikutusta. Kyllähän täälläkin on kemiallisten aineiden kanssa tekemisissä, kun pitää niitä harjoituksia ja kokeili itse kaikenlaista siinä sivussa. Tällä hetkellä hän jo yhdistää luennonsa Lenzingissä esille tuleviin asioihin, joten lyöpäähän sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Reinhard on lukuhommissa jo aika pitkällä. Rupesin hänen kanssaan harjoittelemaan uudella systeemillä kirjain kirjaimelta lukemaan yhteen. Hänellä on haluaa omasta takaa. Se kouluun menee meno vain kestää kovin kauan hänen kohdallaan kun hän on talvella syntynyt. Jürgen ehdotti, että pantais jo tänä syksynä kouluun, mutta ilmoittautuminen oli jo viime viikolla ja minusta hän on sentään vielä kovin nuori. Viime viikon Reinhard oli aika sairaana, kun molemmat korvat särkivät keskikorvan tulehduksesta ja oli kova yskä. Onneksi lääkäri antoi kunnon lääkkeet ja nyt hän on jo taas terve.

oikein sydämelliset meiltä kaikilta.
Hyvää vointi, Ja kirkkaita kevät ilmoja ja
hiljainen tervehdys isän haudalle

Liisa

Äitikulta! Willingrade 6.4.74

Kiitos kirjeestäsi ja hyvää pääsiäistä. Minulle sitä tulee nyt sitten kaikkea, kun et tulekaan, olin niitä jo niin kovasti mielessäni iloinnut. Nyt on ollut koko viikko kaunista ja lämmin, ilmakin oli se minulle vaan niin sopinut ja jotenkin olisin sitä ihan erilailla valmistellutkin, kun olisi odottanut mieluisia vieraita. Niin että jos vain saisit matka haluja, niin olisi niin kovin tervetullut. Leivoset ovat jo kohta kuukauden liverelleet ja västäräkkikin keikuttelee ahkerasti pihalla ja istuu katolla, kyllä sillä täytyy olla pesäpuu aivan lähistöllä. Lämmin ilma on herättänyt kärpäset. niittä talvehti tuhansittain meidän vintillä, lattiaraotkin olivat täynnä ja vaikka niitä imuroin pölynimurillakin sieltä oli seuraavana päivänä yhtäläinen kieriskely lattialla. Hyh, hyh, kun se oli inhottavaa, mutta siihen ovat tietysti maanviljelijöiden lantakasat syynä.

Olen ollut ahkerasti koko viikon puutarhassa kylvänyt porkkanoita, pinaattia, tilliä ja persiljaa. Maa on pölykuiva ja kaipasi kipeästi sadetta. Myrskyä ja tuulta on riittänyt täälläkin. Nyt on onneksi ollut hiukan vähemmän tuulista, mutta ihan tyyntä täällä ei taida olla juuri koskaan, kai se johtuu meren läheisyydestä. Tuuli kuivattaa pinnan vielä tehokkaammin kuin aurinko perunoita. Olen myös vetänyt muutaman vaon. Pitää ostaa vielä lisää aikaisen perunan siementä. Omat perunamme ovat jo niin pitkälle idulla, että on iloinen kun niistä pääsee eroon. Olin viime viikolla torilla Neumünsterissa ja ostin kevätesikoita puutarhaan + pionin ja ritarikannuksen taimen. Orvokkien aika on parhaillaan ja kukkivat upeasti kasvihuoneista tuotuina, mutta en malta niitä osta kun ne kestävät vain alkukesän. Pääsiäisliljat kukkivat monien pihoilla, minun ovat varjon puolella jo alkanevat tällä viikolla pääsiäisen kunniaksi kukkia. Ruusut ovat talvehtineet kokolailla hyvi. Nyt vain jännittää, miten hedelmäpuut ja kuuset ja männyntaimet kestävät muuton tänne santaiselle maalle. Jos näin kuivaa jatkuu, niin kyllä kastelemista riittää.

Naapureilla on omat kaivot ja he antavat minun käydä päiväkaupalla noudella vettä, mutta meidän veteemme tule yhteisestä kaivosta ja joudumme sitä maksamaan 65 penniä per kuutiometriä. Mieluummin silloin antaisi sateen tulla taivaalta. Lunta ei ollut, mutta kyllä talvi sentään oli aika kostea. En minä Reinhart jo kouluun yrittänytkään ilmoittaa, kun olin varma etteivät ne häntä ota kun hän on tammikuun puolella syntynyt. Opetin hänelle polkupyörällä ajoa ja sitten hän sai polkuautoon, jota hänen sydämensä niin kovasti halusi. Nythän onkin ollut koko viikon sen ansiosta ulkona ja saanut ruskotusta pintaansa. Tyttöjen pääsiäislomaa alkoi viikko sitten, ovat olleet paljon ulkona tehtyään naapurin tyttöjen kanssa niin paljon tuttavuutta, että saavat seuraa tarvitessaan. Sitäpaitsi he ovat käynyt ratsastamassa, josta näkyy tulevan perheen ainoa puheenaihe - vähitellen "Oda teki sitä ja Brochti tätä" kaikki hevosnaisten kielellä, jota meikäläinen ei ollenkaan hallitsee. Vaatteet vaihtuivat myös äkkiä kesäiseksi, kun lämmintä tuli. Polvisukat tietysti enää vain jalassa ja shortsit. Lämmitys on saanut jäädä onneksi vähemmälle. Tänään löysin valkovuokkoja, ne kukkivat jo oikein reilusti. Koivut alkavat pian olla hiirenkorvalla.

Kaksi viikkoa sitten olimme Hampurissa sitten Muttin luona. Olimme kansantieteellisessä museossa, missä oli kaikenlaisia esineitä Afrikasta Japaniin viimeksimainitussa osastossa oli myös japanilaisia tauluja, jotka säilytetään rullalla. Reinhard veti omat johtopäätöksensä ja sanoo "tuo on niiden vessapaperirullaa" Mutti on vähentänyt työpanostaan sairaalassa. En tiedä miksi (hän sai isot jälkiverot maksettavakseen ja päätteli, että ne johtuvat vain siitä pienestä lisäämisestä. Se nosti hänet veroluokka ylemmäs, niin se oli siitä syystä. Hän päätti lopettaa työt Güntherin murheeksi) (Nyt on jo sunnuntai-ilta, meillä oli juuri suomalainen vieras ja toinen suomalaisrouva, joka muuttaa tänne Willingradeen saatuaan taloonsa valmiiksi. Hän on kotoisin Vaasasta, mutta on suomalainen kieleltään, eikä tuntenut Per-Erikiä. Mies on Neumünsterilainen, vaimo on paljon suomalaisempinäköinen pitkä ja vaalea) Kyllähän on entisissä voimissaan pääsiäisenä. Hän tulee muutama päiväksi tänne käymään.

Jürgen antaa veden juuri valua ammeeseen, kyllä tuntuukin likaiselta, paljon ulkotyön jälkeen. Viime viikolla pääsimme naapurin saunaan. Kyllä oli ihanaa! Nyt pyörii mielessäni ajatus, joka syntyi päässä niin kuin luulin, että tämän suomalaisrouvan isä, insinööri ammatiltaan, tule toukokuussa omalla autollaan tänne. Hän tulee ilmeisesti laivalla Turusta Tukholmaan ja sieltä autollaan Ruotsin läpi. Siinähän jos vaikka pääsisit mukavasti tänne, vaikka kyllä se tietysti on paljon autossa istumista, kai siihen pari päivää menee. Täytyisi kysyä. Mitä sinä ajattelet? Maanantai-aamuna: Tänään on kerrassaan kesäinen ilma, suorastaan kuuma, ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tuli vaan mieleen kun puhuit huutokaupasta, että mahtaako sinulla olla jossakin varastossa vielä ylimääräistä perunaakuokkaa. Nyt kun istutin perunoita sain naapurilta lainaksi, mutta syksyllä voisi oikein omaa perunakuokka olla hyvään tarpeen. Ei ole enää seppiä sitä tekemässä, ja sillä hyvällä vanhalla mallilla ei ole tehdastuotteita täällä olemassa. Oikein kauniita pääsiäisen pyhiä sinulle ja terveiset kaikille. kotiin tulijoille

Liisa

PS Se Lenzing juttu on siinä vaiheessa, että Jürgen on esittänyt omat vaatimuksensa ja saa nähdä hyväksyvätkö he ne. Toisaalta täällä Neumünsterissä on samanlainen tehdas kuin Glanzstoff, ja ne olisivat siellä jossain kongressissa kuulleet, että Jürgen menisi Lenzingiin. He hörisivät korviaan, koska tarvitsivat juuri sellaista miestä kuin Jürgenin ja nyt hän on sitten vielä neuvottelemassa tästäkin, mikä olisi meille kaikille paljon mukavampaa, kun a) ei tarvitsisi muuttaa minnekään b) tekisi ihan samaa kuin Lenzingissä ja voisi käyttää kaikki kokemuksensa hyväkseen, eikä tarvitsisi oppia niin paljon uutta ja toisenlaista kuin Lenzingissä. Tosin se ei ole sitten yhtä korkealla kuin Lenzingissä, mutta ei sen alempana kuin Glanzstoffissakaan. Tehdas on pienempi, mutta laajennus suunnitelmia on olemassa. Valitettavasti he haluaisivat Jürgenin jo ennen kuin karenssiaika loppuu, ja se ei käy päinsä, ellei Glanzstoff anna eri lupaa. On tässä taas jännäämistä kerrakseen.

Äitikulta! Willingrade 21.44

sain Tuunlikin kirjeen iloisin uutisiineen tulostanne 19. Toukokuuta. En enää ollut uskaltanut toivoakaan, että siitä tulisi totta, mutta jos matkaliput kerran nyt on tilattu, niin asia on sillä edistynyt pitkään harppauksen eteenpäin. Viikon matka nyt tosin ei ole kovin pitkä, mutta ehkä on parempi, että ensin näemme miten sen viikon pärjäät ja sitten seuraavalla kerralla voi viipyä vaikka kauemminkin. Nimittäin kun nyt tulet matkustamaan tätä reittiä (ja sikäli kun me emme muutu Itävaltaan) niin kai sä tulet useamminkin.

Toivottavasti Jürgen lähettänee kuun lopussa sinulle sopimamme Suomen markka 700 kun hänen tilinsä tulee. Pääsiäinen meni oikein leppoisasti, Mutti toi tullessaan luettavakseni erään kirjan ja pelasi itse lasten kanssa pasianssia, niin että aika kului kaiken puolin. Naapurit ottivat meidän lapset mukaansa pääsiäismunia etsimään metsässä. Rouva kävi edellä piilottamassa niitä, mutta niin kävi että minun täytyi löytää viimeiset kätköt. Tänään on häikäisevän kaunis päivä ja näin ulkonakin ilman takkia ja lyhythihaisessa istuen on kuuma. Saimme naapureilta uusia kukkataimia puutarhaan, vähäisinkin vihreä ilahduttaa tässä toistaiseksi melko karussa ympäristössä. Rikkaruohot on tietysti viheriöineet kuivuudesta huolimatta, pinaatti ja salaattiin ovat taimella.

Vihanneksia ei ole kasteltu, mutta kalliille puun taimille on kuskattu joka toinen ilta ämpärillä vettä. Onneksi meitä on niin monta, muuten siihen menisi paljon aikaa. Sinulta tuomani taimet ovat sitä punakukkaista lukuunottamatta (Phlox) hyvällä kasvualueella, orvokissa on jo paljon nuppuja ja se toinen punakukkainen alkaa myös juuri kukkia, mutta pakkaset ovat osittain palellut oraita ja ruusunlehdet ovat sitä myös kärsineet. Heinsbergistä tuomani pensaiden alku on myös pirteän näköinen. Kyllä sitäkin täytyy kastella. Maan on pölykuiva, kahteen kuukauteen ei ole satanut enää ollenkaan.

Perjantaina käynnistyi autotallirakennus. Perustaa valettiin ja osa kehikosta muurattiin. Meillä on naapurista muurari, joka tekee sen sivutöitä tänään viikonloppuisin ja iltaisin ja me toimimme hanslankereina. Tiiliä tuodessa kävi sellainen haaveri, että painava kuorma vajosi pehmeään puutarhamme ja kaverilla oli työ saada autonsa takaisin kovalle maalle. Siinä möyrääntyi Jürgenin kovalla työllä tekemä auton ura ja laatat hajosivat pirstaleiksi. Onneksi olen sanonut kuskille, niin hänen välttämättä tarvitse ajaa meidän tietämme pitkin vaan voisi kyllä käyttää naapurin asfaltoitua. Saanemme siis todennäköisesti rikkoontuneet kivet korvattua firman puolesta, mutta työ on tehtävä uudestaan.

Narsissit kukkivat kauniisti Merja syntymäpäivänä. Hänen lahjatoiveensa olivat suurinpiirtein hevosharrastukseen sanelemia. Pitkän suostuttelun jälkeen lupasimme heille (Siljalle ja Mirjalle) saappaat, mutta oikeiden ratsastushousujen sijaan saavat tyytyä hiihtohousuihin joihin minä ompelen ratsupaikat nahasta. Ovat nimittäin hirveän kalliita ja kun kaikki kertoo kolmella, niin ei siinä pienet riitä. Anja putosi tänään taas hevosen selästä, mutta ei ollut loukannut itseään. Huomenta koulu taas siirrytään normaalin työtahtiin ja aikaisiin aamuherätyksiin.

kauniita kevätpäiviä
sydämellisin terveisin
Liisa

Äitikulta!

Olen niin pahoillani, että ei matkasta siis kuitenkaan tule mitään, mutta ei sille sitten mitään voi, joten luovu yrittämästä. Hyvä, ettei se sinulle ole pettymys. Minulle se kyllä on. Toivottavasti Tuulikki saa rahansa takaisin perittyä ellei niin, korvaamme hänelle sen vahingon, jonka näin välillisesti aiheutin. Anna siis hänelle passikulusi vähennettyinä lähettämäni rahaa, ja jos sitten kävisi niin onnellisesti, että hän saisi matkalippujen hinnan takaisin, niin sinä käytät sen vaikka minun osuutena ne isän hautakiveen, taikka muihin menoiksi käytettäväksi.

Edestakaisin lähettäminenhän ei ainakaan kannata. Sinuna muuttaisin perintöä senverran rahoiksi kuin perintöveron tarvitaan, ja mahtaisiko sittenkin olla parasta myydä se Tuulhatun koulukin huutokaupalla, kunhan niin paljon saat, että velat maksuun, niin ei ole aina sitä korkojen maksamista. Olipa sentään onni, ettei se palo ollut ollenkaan rakennuksessa. Minä jo ehdin peläta sen tekemiä vahinkoja. Ehdin juuri panna kirjeeni postiin lauantaina kun sinun ja Tuulikin kirjeet tulivat yhtä aikaa. Tuli siis ikävä uutisia puolin ja toisin, kun molemmat ilmoittivat matkaan peruutuksesta. Voi itku! Ehkä mä pääsen sitten syksymmällä yksin tulemaan, kun Jürgen on Itävallassa, ehkä Mutti ottaa lapset. Täytyy ensin katsoa, miten meidänkin finanssit alkaa järjestyä.
Oli meidänkin lapsilla Äitienpäivä kakkua. Minun täytyi leipoa muuraria varten. Kyllä sen tytöt muuten olisivat itse leiponeet. Tuli aamukahvikin sänkyyn ja uusia patalappuja ja Reinhard lausui äitienpäivärunoa. Oli niin kaunis päivä. Käki kukkui ensimmäistä kertaa, ja ensimmäinen pääskynen lensi katon ylitse. Tällä viikolla täytyy ilmoittaa Anja keskikouluun. Pääsykuulustelua ei tarvi itse suorittaa, koska hän saa suosituksen kansakouluopettajalta joka tosin suositteli vain eräin edellytyksin, nimittäin, että Anja olisi hiukan ahkerampi, ja muuten hän piti Anja vielä hiukan nuorena tai siis lapsellisena ikäisekseen, kuten minä asian ilmaisisin. Itävallassa hän joutunee joka tapauksessa kertaamaan ensimmäisen luokan. Eipä tässä muuta tällä erää, hyvää vointia sinulle,

Melankolisin terveisin

Liisa
PS: Löytyykö meidän latinan kielioppi ja liber latinus, tarvitsisin välttämättä!

Äitikulta , Willingrade 7.7.74

monet kiitokset kirjeestäsi. Odotinkin sitä jo hartaasti, mutta sitten ymmärsin, että aivan samat asiat ne meitä pitävät kynistä erilleen. Hauska että olet jaksanut olla puutarhatöissä. Niitä riittää vaikka kuinka paljon meilläkin. Tuntuu uskomattomalta rikkaruohojen määrää, melkein kuin koko multaa olisi pelkkiä rikkaruohon siemeniä. Ja sitten on sellaisia, joilla on juurissa joka sentin päässä uusi kasvain ja niitä juuria on metrikaupalla olevanaan. Istun tässä ruokapöydän ääressä ja katson suoraan ulos, jossa puoli nurmikkoa on rehevän vihreä viime viikon runsaiden sateiden ansiosta, toisen puolin kylvin vasta viime viikolla, oli jo vähänlaisesti enää siementä jäljellä ja kun se on niin kallista, en malttanut ostaa enää lisääkään. Mutta nyt on varpusia ihan jatkuvasti noukkimassa niitäkin vähiä sieltä ylös. Yritin hätyyttää Anjan kissaa pitämään vahtia, mut ei se ymmärrä. Pääskyset ovat tehneet pesänsä leveän kattomme alle länsi päätyyn. Pääskysenpesä tuo kuulemma onnea taloon. Onnista puuttuikin tällä hetkellä ei niin että voisivat tuoda sitä oikein runsaasti.

Siitepölyjä on lennellyt niin että Jürgenin astma on ollut erittäin kiusallinen ja sen lisäksi hän sai ajoittain jo heinänuha, kuten Siljakin. Vieläpä Mirja jolla ei koskaan ole ollut mitään allergiaan viittaava valitti saavansa heinänuha. Pahin aikaa alkaa kai nyt sentään olla ohitse, ja sade on puhdistanut ilmaa. Silja sai tabletteja, jotka eivät kyllä vaikuttaneet yhtä hyvin kuin pistos, mutta tämä lääkäri täällä ei taas tuntenut sitä lääkettä kuin entinen Heinsbergissa. Meidän lasten Kesäloma alkoi 27. Päivä. Todistukset olivat entisenlaisia Matikka on heikoin aine edelleen, muissa aineissa ei olisi aihetta huoleen. Tämä on Mirjan kynä ja niin teräväkärkinen etten osaa sillä oikein kirjoittaa. Joku oli heittänyt Minun kynäni alas hyllyltä ja terä oli mennyt rikki. Se on jo niin vanha, ettei saanut enää varaosaa. Hiukan olemme herkuttelet mansikoilla, jotka olivat oikein hyviä laadultaan. Tänä vuonna määrältään vain valitettavan vähän. Ilmeisesti on ollut heikohko mansikkavuosi, sillä hinnat ovat torillakin olleet yli 2 DM puoli kiloa. Ei sellaisia voi ostaa. Yritän säilöä aprikoosimarmeladia enemmän sillä ne näkyivät olevan aika halpoja ja nam nam, aarikoosimarmeladi on hyvä, mutta säilymiseen tahtoo jäädä vähänlaisesti aika sillä Jürgenin lyhyt kesäloma alkaa ensi viikolla ja hän haluaa tunnetusti matkustella, jos vain sää sen sallii.

Tällä hetkellä ei erityisemmin tee mieli, kun pilvenlonkareet antavat vettä milloin sattuu. Kerran kävimme jo molemmille merillä, sekä itä- että pohja- mutta Pohjanmeressä ei ollut vettä. Oli pakovesi ja täällä Saksan rannikolla vesi on niin matalaa, että pakoveden aikana saisi juosta kilometrikaupalla polven korkuisesta vedessä eikö se vuoksenkaan aikana juuri sen kummemmalta taida tuntua. Ainakin me olimme aamupäivällä suurimman vuoteen aikana pitkällä rannasta meren pohjalla kävelemässä, ei se paljain jaloin ollut edes hauskaa terävien simpukan kuorien päällä. illalla viiden maissa vettä oli kyllä rantaan saakka, mutta kuten sanottua polvenkorkuisena. Ei siellä kukaan uinutkaan, rantatuolissa istuskeltiin tai käveltiin edestakaisin rannalla. Hollannissa ja Tanskassa voi uida milloin haluaa, paitsi jos on kovin tuulista. Itämerellä on rantaa aikaa kapea ja ilmistä kuin meren mutaa. Mutta vettä siellä oli liiaksikin, alkoi sataa loputtomasti ja olimme iloisia, kun pääsimme taas kotiin.

Minkälainen juhla oli sitten Juhala ja Eerola? Kyllä heistä varmaan tuntui tärkeältä, kun kaikki tulivat mukaan. Mä olen jo etukäteen surullinen, ettei teistä kuitenkaan kukaan tulee Siljan ja Mirja konfirmaation. Jos sentään Aggie ja Günther tulisivat. He eivät ole vieläkään käyneet meillä. Yleensä he ovat lomallaan Baijerin alpeilla, jossa he ovat vuokranneet mökin. Siellä voi hiihtää talvella, mutta matka on aina hirveän pitkä Hampurista Münchenin uutta Winkelmoosalmille. Sarvivuokkosi kukki kauniisti jo koko kesän, ne kellot ovat vasta nupullaan, nemofiia on kesäkukistani ainoa joka jo kukkii. Asterin siemenistä on vain joku harva itänyt, orvokeista on nyt hitaasti kehittymässä jotakin. Mutta parveke on kaunis pelargonieineen. Ruusutkin kukkivat jo aika kauniisti, vain kolme kuoli neljästäkymmenestä talven aikana. Ritarinkannus on jo kukkinut loistavan taivaan sinisenä, mutta Kuningasliljoista ei taaskaan tullut mitään. Nyt täytyy myöskin istuttaa jo syksyllä. Minä panin ne maahan vasta keväällä, ja ne olivat pakkauksessa jo kasvaneet kiemuraisin, eivätkä sitten enää koskaan kunnolla ojenneet. Taitanee olla parasta, kun siirtyy ruskoliljojen kannattajaksi.Hhyötypuutarhan puolelta olemme korjanneet satoa jo runsaasti, sillä salaattia on ollut pöydässä joka päivä. Nyt alkavat olla keräsalaatit vuorossa. ja sitten tulevat herneet ja mikä-niiden-nimi-nyt-suomeksi-mahtaakaan-olla (Kohlrabi) vihannekset, hiukan lantunmakuiset, maan päällä kasvavat. Tilliin on tullut ihan valtavasti lehtikirvoja, ne ihan lakastuvat, mutta eihän niitä voi myryllä tappaa. Persiljakaan ei näytä oikein hyvältä. Perunoissa on kuoriaisia, ja lehdet kellastuvat jostakin syystä jo liian aikaisin. Pitäisi kai nekin käsitellä.

Rouva Schuett matkusti isänsä kanssa Vaasan pariksi kuukaudeksi. Minä lupasin ottaa heidän lapset ensi talveksi päivähoitoon, sillä hän ottaa paikan rakennuksen velkojen maksamiseksi. Mikael on Rinhardin ikäinen eikä hänestä kai ole suuremmalti enää hoitamista, mutta Anja on vastaa pikkuvauva, josta on kyllä syöttämistä ja vaipan vaihtoa ja vahtimistäkin, mutta kun ei sentään tarvitse pyykkiä pestä ja hoitoa päättyy neljän maissa iltapäivällä, niin uskon pärjääväni lapsen kanssa. Eikä sitten ole Jürgenia eikä talvella puutarhankaan hoitoa. Olen kyllä sanonut, etten tietenkään voi pitää heitä kuin meidän muuttoome asti. Meillä on nyt myöskin puhelin. numero on 043 28/739. Mutti kävi viime sunnuntaina meillä kahden matkansa välissä. Hän oli hiukan kotonakin välillä. Ensin hän oli Tante Greten kanssa Sauerlandissa hotellissa 2 viikkoa. Nyt hän asuu tuttavansa kesähuvilalla Amrumissa, joka on saari pohjanmeressä. Siellähän oli pappin kanssa aina kesäisin.

Silja rupesi taas hiukan soittamaan pianoa, kun ostin hänelle Straussin valssien nuotteja. "Tonava kaunoinen" on hänen ensimmäinen yrityksensä. Uuden kotimaan valloittamiseksi emme me Seewalchenissa kovin kaukana tonavasta tule olemaankaan. Mirja valloitti itselleen uuden tuttavuuden. Birgitte Brand on ainoa lapsi, jolla on sen mukaisesti tavaraa. Postimerkkien keräily tuntuu olevan tällä hetkellä yhteisin harrastus. Anjakin saa lähistölle uuden kaverin kun Simone muuttaa ensi viikolla naapuriin. Simone on kyllä vasta kuusivuotias ja Reinhard sopisi hänen kanssaan paremmin leikkimään ja kun Anja ei ole kotona kelpaa hän kyllä. Tähän tulee tosin yksipuolisesti vain meidän perheen kuulumisia , mutta oli kauhean kiva sinun kirjeestäsi lukea, mitä meille muille Virtasille kuuluu. Tuulikilta ja Päiviltä sain just kirjeet myös, mutta muutenhan ne kirjoittamiset jäävät vähiin. Lassella ja Onerva alla ovet kiireellisiä, sen ymmärtää. Ja Pekka ja Arja ovat myös molemmat aina töissään kiinni, Leenasta puhumattakaan.

Me taas istumme illallisen jälkeen latinan ääressä. Se venyttää illat pitkälle. Oikeastaan on siis vain sunnuntai jossainmäärin vapaa. Valmistelemme Jürgen muuttoa, täytyy hankkia uusia kamppeita ja entiset pannaan kuntoon. Kerran kuussa pääse kotona käymään, mutta kun matkaan menee junalla yhteensuuntaan 16 ja puoli tuntia niin kyllä se on rasittava. Auton hän aikoo jättää minun käyttööni. Edestakainen autolla ajo Itävaltaan asti olisi vielä rasittavampaa kuin junailu. Kyllä tulee hankalaa vuosi, onneksi on nyt sentään puhelinyhteys, vaikka puhuminen on kyllä niin kallista, ettei sitä paljon voi huvikseen tehdä. Hinnat sen kun nousevat kaikilla tahoilla.

Oletteko yhtään käyneet särkisalossa? Kyllä siellä minun puolestani saa mattoja pestä, elleivät naapurit panee hanttiin. Emme sinne kuitenkaan tänään kesänä uimaan pääsee, olipa vesi likaista tai puhdasta. Olen kirjoittanut sinne Salon maanmittaustoimistoon ja kysynyt, tehdäänkö se mittaus tänään kesänä. Mutta vastausta en ole saanut. Miten ihmisellä onkin niin huono tuuri että kun hänellä on kaunis rantapalsta, niin ei pääse sinne. Käykä nyt kerran rantakalalla. Tänään puhaltaa taas peräti vinkuva länsituuli, mutta satanut ei ole kuin kerran. Mahtaako taas tulla ilman muutos. Lämpimämpää kaivattaisiin. Päivi lähetti kuvaa Samin kanssa, ei ole poika ollenkaan Päivin näköinen, mutta katse on tarkka. Kyllä vauvat ovat herttaisia. Ensi sunnuntaina olisi isän syntymäpäivä. Ajatuksissa olen kanssasi kukkivan luumun luona.

Sydämellisin Terveisin,
Liisa

Äitikulta! Willingrade 26. Elokuuta 74

aikamoinen ukonilma nousee parhaillaan Willingraden taivaalle. Kyllä on ollutkin kuuma ja kaunista aina siitä asti kun koulu alkoi. Hiukan myöhäinen kesä. Jürgen on hikoillut töissä ja kuulemma myös uskotunnut oltuaan viikonloppuna Seewalchenissa uimassa. Odotamme häntä tänä viikonloppuna kotiin? Tiedäthän sinä ne odotustunnelmat, ensin odottaa kirjettä ja sitten viimeisenä viikkona ei tahdo aikaa ollenkaan ottaa loppuakseen. Muuten se kyllä tahtoo aika loppua kesken. Jrgenillä on oma asunto Timelkamin nimisessä paikassa, josta hän käy bussilla töissä lenzingissä. Nousee aamulla kuudelta ylös, keittää kahvit, ja menee seitsemäksi töihin. Päivällisen hän syö firmassa. Annokset ovat kuulemma pieniä jotenkuten pysyy hengissä, kun syö voileipää kotona. Hän on saanut osakseen ystävällisen joskin hyvinkin kriittisen ja uteliaan vastaanoton. Itävaltalaiset ovat kuten jo eteläsaksalaisetkin välittömiä. Uutta miestä tietenkin katsotaan ja tutkitaan tarkkaan ja uteliaisuus on suuri. Miksi hän juuri sinne on mennyt? Että syynä on melkein yksinomaan Dr. Studt on tietysti oikea selitys, mutta johtaisi tiettyihin olettamuksiin riippuvaisuussuhteesta, joten Jürgen on selitellyt kaikkea mahdollista alkaen Grazin yliopistossa viettämästään ajasta ja Tante Greten Linzissä olosta aina Muttin Muencheniläiseen syntyperää alkaen. Glanzstoff ei ainakaan tähän mennessä ole yrittänyt asetta estettä hänen siellä ololleen, vaikka ovatkin tietoisia uudesta askeleesta. Kyllä itävaltalainen elämänmeno on toisenlaista kuin saksalainen. Täällä kaikkiin otetaan vakavammin, tarkoitetaan sitä mitä sanotaan. Itävaltalaiset ottavat elämän kevyemmin ja ovat sitten tavallaan miellyttävämpiä kanssaihmisiä, avoimia ja ystävällisiä,mutta kaikkea ei pidä ottaa ihan todesta kuten Jürgen sanoo. Hän kaipaa ripeää toimeliaisuutta, tehdään heti eikä vastaa viidentenätoista. Minä tietenkin tunnen itävaltalaiset tästä syystä heti sukulaissieluksi. Monet asiat ihan yksinkertaisesti vain lykkääntyvät eikä sille voi mitään .Sitä taloakaan ei ole vielä ruvettu rakentamaan, johon meidän pitäisi ensi vuonna muuttaa. Paikallinen luonnonsuojelu ei ole vielä antanut lupaa, vaikka ei se nyt paljon mitään luontoa enää edes ole, johon se aiotaan rakentaa, kolmelta puolella teiden ympäröimänä pieni kotopahanen. Me viihdymme niin hyvin täällä Willingradessa, että melkein tätä voin ruvetaan vertaamaan Perniöön. Kun panee tarpeeksi paljon puita ja pensaita kukkia ja vihanneksia ja ruohoa kasvamaan, niin juurtuu itsekin. Pari tuttavaa, joilla ei ole miehen työn kanssa mitään tekemistä, ovat paljon rentouttavampaa seuraa. Ainoa mitä minä ihan tosissani pelkään, on seuraa elämää saman firman ihmisten kanssa. Tietenkin voi tavata kivoja ihmisiä sympaattisiakin, mutta koskaan ei uskalla olla ihan omaa itsensä ja ihan pakonomaisesti vetää virallisen hymyn kasvoilleen, kun on niiden kanssa tekemisissä. Timelkam 24.9.
Niinkään tämä kuukausi on mennyt, ettei edes kirje ole tullut valmiiksi Jürgenillä pitää kirjoittaa kolme kirjettä viikossa, siihen se iltainen aikaa melkein meneekin. Yhtenä iltana viikossa kylpyyn ja sitten on joku iltaa vapaa valmistaa seuraavaa latinan tuntia. Nyt olen kuitenkin tämän viikon täällä Jürgenin luona. Hän kaipasi kovasti minun tuloani ja Mutti pääsi nyt lasten luokse kun Onkel Gotthardin viikon kestänyt vierailu oli ohi. Hän oli yhdessä Tante Edithin kanssa Willingradessa käymässä. Niin oli entisensä kuntoinen, ettei millään 76 vuotiaaksi uskoisin. He olivat ensin olleet Sveitsissä ja palasivat viime perjantaina takaisin Amerikkaan. Dollarin romahdus tuntuu kovasti tuomisessa ja Mutti sanoi muutenkin avokätisen veljensä olleen paljon säästäväisemmän kuin ennen. Sain Pekalta ja Arjalta kortin Budapestistä, se vasta Oli yllätys. mitenkö he sinne ovat menneet, seuramatkaanko? Minäkin jännitin matkaani, kun tein sen yksin junalla ja öisen aikan. Jännitävin aika matkasta olin kuitenkin bussilla Willingradesta Neumuensteriin, kun aikaa ei ollut paljoa junan lähtöön. Se oli perjantai-ilta ja kaduilla oli normaalia enemmän liikennettä, bussi ryömii liikennevalolta toiselle, mutta ehtii kun ehtiikin viisi minuuttia ennen junan lähtöä asemalle. Edestakainen matka maksoi 260 DM joten halpaa ei tämäkään matkustaminen ole. Jürgen saa matkansa firman puolelta maksettuna ja ensimmäisessä luokassa joten hänen kannattaa käydä kotona eikä päinvastoin. Minulle täällä olo on sellaista lomaa, jollaista ei ole pitkiin aikoihin ollutkaan. Toin kyllä kattilan ja paistinpannun, joten olen laittanut ruokaa ja siivoskellut nämä Jürgenin nurkkia. Sunnuntaina satoi tietenkin, mutta olimme silti ulkona kävelemässä tuollaisen 10 kilometrin lenkin vuoren rinnettä ylös ja alas ja nyt ovat kaikki paikat jäykkinä epätavallisesta liikunnasta. Täällä on ollut kaunista ja lämmintä aina siihen asti kunnes minä tulin. Nyt on melkein yhtä viileä kuin Willingradessa, jossa myös olin alkanut lämmittää iltaisin. Jürgenilla on huoneessaan öljy kamiina, mutta öljy tulee vasta huomenna, eilen pantiin lämminvesilaite kuntoon. Oikein kätevää oma lukaali tämä on, huone on tilav,. Samoin keittiö. Tosin ikkunat ovat pohjoiseen päin, keittiöön tulee iltapäiväaurinko, huoneeseen ei koskaan. Maanantaina oli kaunis ilma ja olin yksin kävelemässä. Tällä on suuria vanhoja päärynäpuita, paljon omenoita ja luumuja. Rinteillä ja laaksoissa on hyvin paljoncnurmikoita, ruohoa niitetään eläinten rehuksi, mutta lehmiä ei juuri näe laitumella, niitä syötetään navetassa koko kesän. Willingradessa ovat lehmät ulkona. Näimme täälläkin kyllä karjaa ulkona, mutta ne eivät ilmeisesti olleet maito- vaan lihaalehmiä. Utareita niillä ei ole juuri ollenkaan. tokko niitä lypsetäänkään? Eilen näkyivät vuoretkin selvästi, niitä on pitkä jono eteläisellä horisontilla, muuten on vain melko jyrkkiä kukkuloita. paljon metsää, havu- ja lehtipuita. Timelkam on tyypiltään samantapainen kuin Obernburg tai Oberbruch. Lenzingin tehtaan piippu määrää elämän tahdin. Täällä on paljon uudempaan kerrostaloja työväkeä varten. Kaupat ovat pieniä, mutta kaikenlaista on tarjolla. Vöcklabruck on lähin suurempi keskus , jossa todennäköisesti voi edullisemmin käydä ostoksilla. Timelkamin ohitse johtava rautatie on vilkkaasti liikennöity rautatie, yhteys Wienistä Saksaan päin käy tätä rataa. Ensi lauantaina tehdään yhteinen retki Tonavan varrelle Dürnburgiin. Koska minäkin saan ottaa osaa, tulen sitten tuntemaan joitakin Jürgenin kollegoista. Itävallan huomattavimmat rakennusnähtävyydet ovat barokkia. Oletettavasti tulemme näkemään joitakin upeita kirkkoja, Niissä on loistoa, valtaa ja mahtia joiden avulla katolinen alistetaan väestöä Jumalan tai kirkon valtaan eikä mitään siitä hiljaisesta ja hartaasta tunnelmasta, jota me Suomessa kirkossa kaipaamme. SyyskuunWillingradessa on ollut tietenkin sadonkorjuun aikaa. Otin jo kaikki perunat ylös. Ne eivät olleet suuruudella pilattuja, mutta ensi alkuun on sitten omaa perunaa. Punajuurta ja porkkanaa tuli runsaasti. Lantuissa oli nyt niin hirveästi kaalimatoja että poimin niitä melkein litrakaupalla. Ne rupesivat ryömimään seinää pitkin katolle munimaan ja koteloitumaan. Se oli oikein inhottavaa, mutta kun ne menivät kaaliinkin ja söisivät kaiken putipuhtaaksi. .... (jatkuu)

Äitikulta,

kuukausiko siitä jo lienee, kun kirjeemme menivät vastakkain. miten lienee nyt sitten vointisi kun se silloin oli huononlainen? oletko ollut sairaalassa tällä välin? ja mitä nyt taas muuta kuuluu? Eerola taitaa olla syntymäpäivä parin päivän päästä, onnittelevat terveiset puolestani. ja samillakin on kai kohta ensimmäinen vuotispäivänsä. Vai että on uusi vauva odoteilla, sehän on hauskaa. Samilla varsinkin, vaikkei hän sitä vielä tiedä. mutta päivillä on varmasti kädet täynnä työtä kahden kanssa. kivaahan on sellaisten lasten tulla, joita odotetaan ja joille on tilaa ja heillähän sitä on. minäkin olen ensin näiden lasten kanssa puuhassa nyt kun jyrgen huolehtii itsestään. viimeksi jyrgen kotona ollessa, jouduimme raadiksi sillä totesimme Anjan näpisteleen vähän yhdeltä kuin toiselta pikku summia, joilla hän osteli karamelleja ja muita mielitekojensa aiheita. Täytyi hänen kanssaan olla oikein kovilla, vaikka tietysti meissäkin on vikaa sikäli, että olemme yrittäneet pitää lapset loitolla namuista. Koulussa taas on tyyppejä, jotka joka välitunti napostavat ja juovat limsaa. ja anja on aina ollut kovasti makean perään, sitäpaitsi hänellä on heikoin luomus meidän lapsista. Kyllä häntä tietysti ymmärtää ja siitä syystä hän saakin kotoa nyt enemmän mukaansa kouluun. Ilmeisesti hän on myös taas uudessa kehitysvaiheessa, sillä mieliala on vaihtelevaa, tuiskahtelevaa, herkästi loukkaantunut ja hillitön. Siljan kehitys on mennyt kokoajan rauhallisemmin.

Mirja taas on vieläkin selvästi epätasapainoinen, mikä ei silti ilmenee kuin ajoittaisena huonotuulisuutena. siljan suureksi kateuden aiheeksi mirjan tanssituntikavaljeeri löysi tiensä aina Willingradeen asti, mutta mirja ei ollut erityisen ihastunut, taisikin jo karkoittaa tämän toistaiseksi. mirjalle hevonen on parempi ystävä kuin poikakaveri. eipä mitään poikaa vastaa vastaan sanomista, mutta kyllä minustakin on turhaa aloittaa seurustelua näin nuorena. siljalla on luokassa nyt hyvä tyttökaveri, yhtä innostunut historiasta kuin siljakin, hän toi ystävättärensä meillekin ja äidin samantien, molemmat mukavia, juttelimme pitkään aikaa ja sitten olin vielä heilläkin kaluilla. silja kehittelee edelleen käsityötaitojaan, ompeli itselleen hameen, hän kun on niin muotitietoinen ja piti välttämättä saada pitkä hame, sellainen polviin ulottuva kellohame. nyt hän ompeli itselleen yöpaidan ja puseron samalla kaavalla ja seuraavakin hän ompele pitkät housut. kankaan olen jo ostanut. Pitkään hameeseen täytyy tietysti saada myös pitkä takki ja minä sain jo valmiiksi tyttären tyytyväisyydeksi. parhaillaan ompelen mirjalle pitkään hametta tanssikurssien päättäjäisiin. Olen joskus Heinsbergissa ostanut palan mustaa samettia, jäännös palan, mutta se ei riittänyt ihan koko pitkäksi, niin että täytyy ostaa puoli metriä lisää ja peittää saumakohtaa punos nauhalla. pääasia että mirja on tyytyväinen. siljalle kelpaa minun pitkää hameeni, joten yhden tekeminen riittää tälle erää. Saa nähdä miten kauan Silja ja minä tulemme yhdellä hameella toimeen. Niin minun puolestani voit kyllä myydä ne kangaspuut, en minä varmaan enää koskaan ehdi kutomaan, vaikkei haluaa tietysti puuttuisikaan ja tytötkin varman mielellään sellaista tekisivät, mutta me ollaan yksinkertaisesti liian kaukana ja jossain päin täytyy rajoittaa itseään, kun kutominen ei nykyään enää kuulu sillä tavalla elämän välttämättömyyksiin niin kuin ennen. Silja ja Mirja auttaavat nyt ihan vapaaehtoisesti kääntämään maata.

Yrittivät täyttää kasaansa sillä viisi kun istutin 10 uutta pensasta autotalliin tienvarteen. kyllä puutarhassa vieläkin olisi tekemistä, mutta sataa aika paljon ja sitten on taas kylmää, mutta kyllä mä täällä viikolla menen taas ulos, kun tärkeimmät ompelemiset on ohi. tosin tulee nyt uusia hommia, sillä olemme päättäneet ostaa syväjäädytys pakastearkun (ei tahdo tulla oikea sanaa ihan heti mieleen). tätä päätöstä edellytti kaksikin hyvää uutista nimittäin, että saimme tiedon, ettei meidän tarvitsee maksaa muuttokustannuksista takaisin joka olisi ollut 6000 DM menoerää. Ja toiseksi, saimme verojakin takaisin odottamattoman summan. sikäli ollaan siis oltu hurraa-tunnelmissa. ensi töiksi täytyy sitten pakataa porkkanat sinne pakastearkun, jota tosin ei ole vielä edes ostettu. toisaalta minun ei tarvinnut ottaa niitä vieraita lapsia hoitooni ainakaan vielä, sillä rouva Schuett ei ollut saanut sitä paikkaa, josta hän puhui. työpaikkoja on ollut vähemmän tarjolla ja talouselämä juoksee hitaammalla vauhdilla. Rouva Schuett sanoi muuten, että suomessa olivat hinnat kovasti nousseet ja nousussa. miten sinä tulet toimeen, äiti kultaa rahallisesti? meidän ei siis enää tarvitse pelätä suuria menoja, joten meiltäkin riittää taas apua jos tarvitaan. joko isän hautakivi on paikallaan? muuten, sain salon maanmittaustoimistoltakin lopulta vastauksen kirjeeseeni.
Ilmoittivat että erotus tulee vasta ensi kesänä toimitettavaksi, mutta minun pitäisi valtuuttaa joku suomessa asuvaa henkilö, johon he tarvittaessa voisivat ottaa yhteyttä, ajattelin kysyä ottaisiko lassen sen huolleekseen. tuskin siitä paljon hommaa tulee olemaan, pitäisi vaan tietää onko heillä jo kaikki tarvittavat paperit käytössään vai tarvitaanko vielä jotakin? Jürgen tule tällä viikolla kotonaan käymään. perjantaina on katolinen pyhä, joten hän saa yhden päivän lisää matkaan. onneksi anoppi oli hänen luonaan viikonpäivät, kylmä oli kuulemma ollut, mutta viileä tämä syksy kai ollut vähän jokapuolella. hissu, meidän kissa syöpöttelee hiirillä, se on lihonut oikein näköisästi. ja eipä tässä sitten oikein sen kummempia enää kuuluukaan. miten siinä keihäs jutussa on käynyt? eipä sitten ollut ainoa alallaan, englannissa kuulemma myös sellainen matkatoimisto meni nurin. taas tämä sunnuntai on mennyt ohi. aamulla olin lasten kanssa kirkossa. reinhard pitää urkujen soitosta ja vain saarna taisi häntä hiukan pitkästyttää.
Sanopa nyt kaikille terveisiä, kun tapaat tai kirjoitat. ei meillä muuttoa tulee vielä pitkiin aikoihin, sano Jürgen. mitään ei ole vielä aloitettu rakentamaan. oikein hyvää vointia sinulle äiti kulta. kyllä minä niin mielelläni taas tulisin käymään. suunnittelemme taas ensi kesää.
sydämellisin terveisin liisa
PS erkki lahti perniön nimismies?