Heippa hei! Heinsberg, 10.8.69

Kuuma kesä jatkuu, näin kaunista ja lämmintä ei kai ollut vuosiin. Ihanaa nousta aamuisin ylös, aina paistaa aurinko. Me olimme iloisia, että Jürgenin loma sattui kauniiseen aikaan, mutta nyt jatkuu samaa poutaa edelleen. Monena päivinä on varjoissa yli 30 astetta, lapset käyvät uimassa ja Reinhard lekottelee ulkona ilman vaatteita aamusta iltaan. Toisinaan tuon hänet sisään, kun ulkona on liian kuuma. Minulla riittää puuhaa ja niin tämä kirjoittelu jää kovin vähiin, vaikka ajatuksissa usein olenkin luonanne. Mitenkähän äidin astma suhtautuu tähän säähän? Jürgen kärsii nimenomaan kuumasta ja kuivasta. Toivottavasti sinun laitasi ei ole samoin. Kirjoittamista olisi paljonkin varsinkin matkasta, joka oli minulle koko elämys. Ainahan sitä jonnekin haluaa päästä, minua halutti päästä Pariisin. Jürgenillä oli säästössä aika paljon kesälomaa viime vuodesta, niinpä hän vietti 5 viikkoa yhtä päätä, kaksi on vielä jäljellä, mutta ne kai täytyy jättää ensi vuoteen. Ensimmäisen viikon hän oli anopin luona Hampurissa. Lapsilla oli vielä koulua, joten me olimme täällä, sitä paitsi anopilla oli veljensä Gotthard vaimoineen Amerikasta vieraisilla. Jürgen järjesteli vielä isänsä jälkeenjääneitä papereita ja toi sitten anopin tullessaan Heinsbergiin, jotta me pääsimme lapsitta matkalle. Aikaisin aamulla sää näytti kyllä sateiselta, lähdimme ajamaan Hollannin kautta Belgiaan. Gent oli ensimmäinen kohteemme ja ajoimme sinne suoraan Antwerpenin kautta pysähtymättä välillä minnekään. Hiukan sateli matkalla mutta perillä oli hyvä ilma, ja me kiersimme nähtävyydeltä toiselle, koukkailimme sinne tänne, sillä kartta oli epämääräinen, jag Gent aika mutkikas. Mutta eipä sillä väliä, sillä meillä oli aikaa ja Gent samoin kuin Bryggekin, joka oli seuraavan päivän kohde, ovat kaupunkeja, joissa porvaristo jo varhain keskiajalla nousi valtaan ja rikkauteen, ja käytti varansa kauniiden talojen rakentamiseen. Gent on tosin nykyäänkin tekstiiliteollisuuden keskus, ja kaupunki ei ole pelkästään historiallinen nähtävyys vaan vilkas paikka. Gentin suurin kalleus on Van Eyckin veljesten maalaamaan alttaritaulu Saint Bavo kirkon kappelissa. Minusta se oli koko matkan kaunein ja taidokkain teos, Mona Lisa Louvressa kalpenee sen rinnalla, minun mielestäni ihan tavalliseksi tauluksi. Gentin alttari on moniosainen, oikeastaan se on kaksi taulua päällekkäin, sillä kun alttarikaapin ovet ovat suljettuina on ovessa toinen taulu. Sen kuvaaminen on hyödytöntä, sillä vaikutelmaa ei koskaan voi antaa sellaisena edelleen kuin sen on itse nähnyt. Se oli yksinkertaisesti suurenmoinen ja mä matkustaisin mielelläni vielä sinne uudestaan. Brygge on lähellä Gentiä, mutta here mutkittelee kaikenlaisten pikkupaikkojen läpi ja matkailijoita Bryggeen on paljon. Se aivan vilisi turisteja ja kunnon Bryggeläisen pääelinkeino on nykyään matkailijoiden nylkeminen, joka ainut nähtävyys kevensi kukkaroa, itse ainutlaatuista katukuvaa lukuun ottamatta.
Se on ihmeelliseen hyvin säilynyt ja yhtenäinen keskiaikainen kaupunki, joka tätä nykyään todella myy vain itseään ja nyplättyjä pitsejä matkailijoille. Me kävelimme suurin piirtein koko päivän, kävimme museoissa, kirkoissa, ja kaikissa muissa Turistinähtävyyksissä, söimme katukahviloissa belgialaiseen tapaan oikein hyvin. Belgialaiset syövät neljä ruokalajia ateriakseen: keiton, eturuoan, varsinaisen ruoan ja jälkiruoat. Meiltä meni kahdestaan melkein 100 DM päivässä, varsinkin Pariisi oli kallis paikka, nythän ne sitten devalvoivatkin, hiukan liian myöhään meille. Bryggestä ajelimme Ranskaan puolelle ja pitkin kanaalin rannikkoa aina Boulogneen asti, jossa yövyimme. Jürgen kävi uimassa, mutta muuten siellä ei ollut mitään erikoista. Minä odotin jännittyneenä ensimmäistä ranskalaisen keittiön elämystä. Elämys olikin, mutta ihan erilainen kuin olin odottanut. Ensiksi ei ravintolaa tahtonut löytyä mistään. Pikkukapakoita oli kyllä vaikka millä mitalla, mutta ne tarjoilevat vain jJanoisille. Sitten me löysimme sellaisen meriravintolan, hinnat hyvät, mutta ruokaa! ensiksi saimme eteemme Lautasellisenpikku rapuja kuorineen päivineen. Minä yritin veitsellä ja haarukalla. Jürgen tarttui sormineen, molemmat saamalla tuloksella otuksia ei saanut ulos kuorestaan, ja sen ruokalajin saimme lähettää takaisin keittiöön. Sitten seurasi raaka pihvi, sitkeä kuin 30-vuotias lehmä. Jälkiruokaa ei ollut sen ihmeellisempi: jäätelöpakkaus suoran jääkaapista, senkun avaat paperin ja syöt. Kulinaarista nautintoa ei syntynyt. illalla kurnivat suoleemme uudestaaan, pitkään etsinnän jälkeen löysimme paremman paikan. Tilasimme pizzan italialaiseen tapaan ja tiputimme varovasti kastikketta sen pinnalle, hyvännäköinen, mutta suu paloi sen hirvittävän kastikkeen tulisesta voimasta. Sen suurempia eivät olleet kaikki seuraavatkaan ranskalaisen keittiön antimet, voi on kamalan makuista, parasta olivat leivonnaiset. Meistä näytti siltä, että raaka pihvi ja ranskalaiset perunat ovat sitä pääasiallisintä ruokaa. Pariisissa oli niin kuuma, että me elimme suurin piirtein juomilla, Coca-colaa ja olutta, vettä suoraan hanasta ja appelsiinimehua. Parin sadan metrin jälkeen oli taas jano. Ranskalaiset kahvikupit ovat valtavan suuria, keskinkertaisen makuista juoma, mutta parempaa kuin Belgiassa. Seuraavana päivänä ajelimme Amiens:iin nähdäksemme kuuluisan goottilaisen tuomiokirkkon ja picardie museoon. Yhtä ja toista muutakin nähtävää kaupungissa oli, sääkin parani oltuaan Boulogne:ssa pilvineen. Illalla kohtasi varsinainen yllätys: matkailukoti, jossa löysimme yösijan oli sirkuksen vieressä, katu oli kaikkineen kovaäänisen musiikin, pauheen, kovaäänisten ja autojen pauheen täyttämänä. Meteliä jatkui puoli yöhön asti ja unta ei saanut sittenkään, sillä joku soitti radiotaan niin kovaa naapurissa, että mun hermoni meinasivat pettää. Seuraava aamu oli sunnuntai. Me ajoimme jatkaa matkaa aamulla varhain, mutta se oli vähällä jäädä vain aikeeksi sillä ilmeni, että hotellin henkilökunta ei ollut olemassakaan, tai jos oli, niin se nukkui niin sitkeästi, ettei herännyt. Naapurien välityksellä saimme jotenkuten laskumme maksetuksi ja suunnistaa kohti Pariisia ... Tässä välissä täytyy minun vielä näin jälkikäteen ihmetellä ja ihailla miten hyvin Jürgen pärjäsi kouluranskallaan, niistä ajoista, kun on sentään kanssa aika kauan, kun hän sitä oppii. Ja ajo sujui ilman pienintäkään naarmua autossa. Eipä edes vaarallisia tilanteita sattunut, ja me oltiin sentään Pariisissa! Kerran me sentään hikoiltiin, kun ajoimme kahden juhlapäivän jälkeen yhteen esikaupunkiin ja kaduilla oli todellinen liikennekaaos.
Kukaan ei välittänyt enää liikennevaloista mitään ja vain varovaisen ajamisen jälkeen pääsimme sinne, minne ajoimmekin. Oikeastaan me tulimme ihan väärään aikaan Pariisin. Emme olleet tulleet ajatelleeksi, että 14 heinäkuuta on paitsi isän syntymäpäivä, myös Ranskan kansallispäivä, jolloin tietenkin museot ja laitokset ynnä muuta kaupat ovat kiinni. Sitä paitsi emme olleet tutkineet edes matkaopastamme niin tarkkaan, että olisimme saaneet hoksanneet, että tiistaisin ovat kaikki museot suljettuina, koska ne muuten ovat joka päivää auki. Oli siis vähällä, että emme päässeet nähtävyyksien lähellekään ja niin lyhensimme matkaa sen toisesta päästä ja päätimme jäädä vielä keskiviikoksi Pariisin. Uhrasimme Luxemburgin, jonka jo olen nähnyt. Käydäksemme Louvre:ssa, jonka Jürgen jo tunsi, jotta emme turhaan vaarantaisi paluumatkaa, ajelimme Pariisissa melkein vallan metrolla, jonka pysäkkejä on miltei kaikkialla. Systeemi on hyvin yksinkertainen ja sillä pääsee todella kaikkialle. Sunnuntai-iltapäivällä kuljeskelimme ensin vain ympäriinsä. Ensin kävimme Notre Dame kirkossa ja päädyimme sitten Louvre:seen, jossa oli todellinen kansainvaellus, sunnuntaisin on pääsy vapaa. Oli kuuma ja kaunista pariisilainen katukuva on hyvin kirjava, melkein joka askeleella tapaa eri kansallisuuksien edustajia varsinkin nekereitä on tavattoman paljon. Kansallispäivän johdosta kaikki julkiset rakennukset oli koristettu lipuin ja niitä oli tuhlailevan paljon, 3–5 lippua joka ikkunan edessä. Se oli näky, jota ei unohda ja tuntemattoman sotilaan haudalla riemukaaren alla todellinen jättiläis- trikolori. Me näimme osittain paraatin, joka tosin oli vähemmän vaikuttava, mutta silti mielenkiintoinen. Jürgenin ällistykseksi sotilaat lauloivat marssiessaan natsilauluja, no ehkä natsit olivat ensin oppineet ne ranskalaisilta. Kävelimme Champs Elyseen päästä päähän, marssimme sieltä Eiffelin tornin, joka onneksi oli auki. Ihailimme Pariisia ilmasta ja kävelimme sitten lopun päivää katsomassa kaupunkia, ensin Napoleonin haudalla. (suomalaista graniittia kuten esittelijä myös mainitsi) hyvin vaikuttava. Valtava sarkophagi pyöreässä 'kirkossa'. Napoleonin haudan ympärillä on hänen kenraaliensä ja veljensä ynnä muut huomattavien sotilaiden hautoja. Vieressä on sotamuseo, joka myös oli auki. Jürgen tutkii innolla kaikki uniformut yksityiskohtia myöten, minä istuin sillä väliin tylsästi eteeni tuijottaen takanani kolmen tunnin marssi ja edessäni toiset samanmoiset, sotaasiat eivät jaksaneet kiinnostaa siinä vaiheessa. Tiistaina ajoimme Versailles:iin kuninkaan palatsiin, se on noin 11 km päässä Pariisista, suuren puiston ympäröimä ja niin loistelias kuin sen vain on voinut kuvitellakin olevan. Vallankumousten ja sotien jälkeen sitä on pantu kuntoon Rockefeller:eiden varoilla Tietenkään eivät läheskään kaikki huoneet ole museona, mutta joukon saleja näimme ja tulimme siihen juurin vakuuttuneiksi siitä, että Ranskan kuninkailta aikanaan puuttunut loistosta mitään. Puistosta oli vain osa kuuluisaa ranskalaista tyyliä pyramidiksi leikattuine pensaineen ja geometrisine kukkaistutuksineen, suurin osa oli 'luonnonpuistoa'. Sitä halkovine leveine käytävineen suihkukaivoineen ja patsaineen. Muuten tyypillistä, että kaikki vanhat puistot myös Pariisissa ovat aidattuja. Varsinaisella kansalla ei niihin ennen tietenkään ollut menemistä, eikä niitä ole sitten minkään poistettu. Meikäläinenkin havaitsi kuuluvansa tavalliseen kansaan saapuessaan illalla takaisin. Primitiivisen hotelliin siivoton ja epäviihtyisä paikka, mutta eipähän tuo ollut sitten niin järin kallis oli. Vessa oli 2 hiukan lattiasta kohoavia jalansijaa ja niiden välissä reikää. Kävin siellä vain kerran. Keskiviikko, viimeinen päivä, oli yhtä aurinkoinen ja kuuma kuin edellisetkin päivät. Louvressa sitä onneksi juuri huomannut mutta eräissä toisessa galleriassa oli kuuma kuin sauna. Taide-elämystä siinä riitti sitten todella. Satamäärin me vaelsimme aika uskollisesti taululta taululle. Toiset juoksivat esittelijän perässä ja näkivät suunnilleen 1/50 osaan kokoelmista. Mona Lisa:n ympärillä kansa seisoi ja ihmetteli.
Jos he olisivat uskaltaneet vilkaista sivulleen, niin he olisivat nähneet 5-6 muutakin Leonardo da Vincin maalausta muun muualta kuuluisan Luola madonna, mutta niin paljon kiinnostusta ei näkynyt olevan. Mona Lisa hymyili punansamettisiltä raamiltaan niin ylen vakuuttava se hymy ei edes ollut ja taulun värit menivät sen loistavan punaisen taustan takia ihan pilalle. Kyllä siellä oli valtavasti nähtävää, kaikki uudemmat taidesuunnat ovat eri rakennuksissa. Impressionistit Tuilerie puiston toisessa päässä ja modernin taide Orangerie galleriassa, jonne emme enää jaksaneet emmekä oikein ehtineet, vain impressionistit sulatimme yhdessä päivällisen kanssa iltapäivällä. En ole eläissäni nähnyt yhtä paljon kuuluisia tauluja yhdessä päivässä. Taiteen sivuvaikutuksena tunsin itseni hyvin litteäksi kaikkien perinteisten alastomien mallien jälkeen. Kolmessa ja puolessa päivässä näimme Pariisista melko paljon, lasten kanssa sinne ei kyllä ole menemistä. Jürgen huokasi helpotuksesta löydettyään oikean tien seuraavana aamuna ja tulimme Reims:iin, samppanjan ja goottilasien katedraaliin kaupunkiin, löysimme mukavan hotellin. Pariisin jälkeen se oli siisti ja viihtyisä oikeine vessoineen. Reims:issa kruunattiin aikaisemmin Ranskaan kuninkaat ja sen goottilaista katedraalia pidetään lajinsa tyylikkäimpänä luomuksena. Siihen tulokseen mekin tulimme nähtyämme nyt yhtä kyytiä Amiensin, Bonais’in, Abbeville, ja Pariisin Notre Dame ja sen goottilaiset kirkot. Kyllähän ne kaikkikin olivat vaikuttavia korkeineen lasimaalauksineen valtavine mittasuhteineen ja lukemattomine veistoksineen. Matkasuunnitelmamme oli siten laadittu, että näimme mahdollisimman montaa nimenomaan goottilaista kirkkoa, Reims:issä oli myös romaaninen kirkko. Henkilökohtaisesti pidän enemmän romaanista kirkoista. Ne ovat yksinkertaisempia ja Suomen kivikirkot ovat enemmän sitä tyyliä. Täällä meidän lähellämme varsinkin Hollannissa on useita romanialaisia kirkkoja. Eilen löysimme sattumalta vielä yhden pienen hyvin kauniin, joissa on maalattuja seiniä samantapaisesti kuin Perniössä. Näissä goottilaisissa kirkoissa ei ollut seinämaalauksia, vaan kuvakudoksia Goblinejä. Ihmettelen aina itseni sitä valtava vaivannäköä, joka niiden valmistamisessa on ollut. Valitettavasti monilta on värit jokseenkin haalistuneet vaikka materiaali vuosi sadoista huolimatta muuten on ensiluokkaisessa kunnossa. Kirkon jälkeen pistäydyimme oikeassa samppanjakellarissa. Maailman ensimmäinen ja paras samppanja on nimeltään veuve (leski) cliquot. Reims on Champagne maakunnan keskus ja siellä on hyvän joukon toistakymmentä eri kellaria, jotka tuottavat yksinomaan samppanja. Leski cliquot (Se on todella maan alla suurimmaksi osaksi) on roomalaisten kallioon hakkaamassa luolassa. Sitä on lesken toimesta kovasti suurennettu, jotta muutama miljoona pulloa mahtuu kerrallaan sen hyllyille. Pullo lepää kellarissa kuutisen vuotta ennen kauppaan tuloaan. Aina se ei tosin lepää vaan valmistusprosessiin kuuluu, että sitä välillä heilutetaan ja pullotetaan uudestaan. Lopuksi tarjottiin maistiaisiksi lasillisen tuosta helmeilevää juomaa itse kullekin ja Jürgen osti pullon tuliaisiksi äidilleen ja sedälleen. Onkel Gotthardt tuli nimittäin meille heti meidän palattuamme Heinsbergiin. Reimsissä ostimme myös artisokkeja maistellaksemme niitä yhdessä vieraan kanssa. Artisokat ovat herkkua, josta minä en sitten erikoisemmin välitä. Tämän koesyönnin perusteella niiden syöminen on lähinnä nuoleskelua, josta ei tule yhtään sen kylläisemmäksi. Makukaan ei ole tottumattoman herkkua, mutta kertoakseni vielä matkasta, sen loppu oli kotimatka, kulki Ardennes:in poikki, Maas joen rantoja pitkin ja lopuksi veen ylängön halki. Luonto oli vaihtelevaa, kaunista metsäistä. Ja Maasin rannat hyvin kauniita. Neljän ja puolen tunnin ja sitten olimmekin kotona, missä kaikki oli mitä parhaassa kunnossa, kiitos anopin huolenpidon. Seuraavana päivänä tulikin sitten Onkel Gotthardt pariksi päiväksi ja mulle tuli kiire panna tarjoilu pyörimään. Mutti jäi vielä viikoksi, sillä Hampurissa hän tunsi olonsa yksinäiseksi Aggien perheen ollessa lomalla Alpeilla. Minun piti ryhtyä säilöntäpuuhin, Viinimarjat olivat ylikypsiä Jürgenin ollessa Hampurissa ennen matkaamme. Olen tosin jo säilönyt joka päivää, mutta viinimarjasato oli tänä vuonna kaksinkertainen kuten vähän kaikkikin Lehnhartin puutarhan takia. Viinimarjojen edellä olivat mansikat ja vadelmat. Molempia tuli paljon ja makeita. Sää oli niin lämmin. Viinimarjojen jälkeen ovat nyt mustavatukat ja omenat edessä Lehnhart:in puutarhassa on eri satoisa valkea kuulas. Me syömme omenia kuin porsaat perunoita.
Jürgen sai vahvistuksen ensimmäiseksi kemistiksi heinäkuun alusta, mutta vasta nyt tulee puutarhuri. Ruoho ei onneksi kuivan sään ole juuri ollenkaan kasvanut niin ettei sitä ole tarvinnut leikatakaan. Kaksi päivää on nyt tosin satanut (Nyt on nimittäin viikko siitä, kun aloitin kirjeen), mutta nyt saa sitten joo sataakin. Puutarhuri tulee vain muutamaksi tunniksi kerran viikossa, näin syksyllä ei tosin ole paljon muuta kuin korjaamista ja sitä he eivät saa edes tehdä. Alakerrassa oli väkeä aamusta asuntoa katsomassa. Todennäköisesti saamme uusia naapureita. Minä kyllä koetin pelästyttää heitä meidän neljällä muksullamme, mutta jos se ei ole tehonnut niin kärsiköön sitten kolinan ja melun. Reinhard huusi kuin tilauksesta just ikkunan alla. Poika on ihan ruskea ja terveen näköinen. Hän olikin kauniina päivinä aamusta iltaan ulkona. 7 kuukautisena hän painoi 8925 gr. Kyllä hän nyt osaa hyvin kääntyä vatsalleen ja yrittää vetää itseään häkkikehään pinnoista ylös, mutta ei se vielä käy. Tukka on vaalea. Ja juuri poikamaisen lyhyt, kaikki sanovat vain, että hän on ihan pojan näköinen. Rouva Urlass toi hänelle lahjakortin ensimmäisiä kenkiä varten. Silja ja Mirja pääsivät ylös vinttiin asumaan he ovat siellä hyvin tyytyväisiä ja väittävät, ettei meillä ole siellä heille mitään sanomista. Kyllä se heitä itsenäisemmäksi kasvattaa, sillä he joutuvat sen itse siivoamaan ja sänkynsä kunnostamaan. Mutta yhtään ei muutto auttanut siihen, että he aamulla nukkuisivat kauemmin. Päinvastoin näin loma-aikaankin tulevat jo kuudelta aamulla alas. Anja on nyt vielä ennemmin yksin, hän leikkii yksikseen omia mielikuvitusleikkejä, laulaa ja nauraa eikä näytä siitä kärsivän. Lastentarha on hänelle todellinen pelastus. Tällä viikolla oli kaikilla kolmella taas sellainen oksennusta vatsa häiriö. Anjalle sain vaihtaa yhtenä yönä kahdet uudet lakanat. Silja ja Mirja osaavat olla paremmin sairaina. Tulihan tässä taas kirjeelle pituutta paljon terveisiä kaikille ja Tuulikille.
Kiitos kirjeistä, sydämellisin terveisin Liisa

Hei Isä ja Äiti,

joulusta on kulunut tasan kuukausi, olemme siis harpanneet jo aika askeleen kohti PÄÄSIÄISTÄ. Me teimme eilen suunnitelmia ja niin päätettiin, että jo otettais sentään KAIKKI LAPSET mukaan mummin ja vaarin luona. Saadaanko tulla koko porukalla Jürgeniä lukuunottamatta? Lapsien pääsiäisloma alkaa lauantaina 21. maaliskuuta ja se on hyvää päivää Jürgen in tuoda meidät lentokentälle. Me lennettäisimme sitten Hampurin kautta, siellä on kolmen tunnin välilasku ja oltaisimme Helsingissä kello 17:20. Vaihtoehtona tietysti voisi myös pitää tuloa vastaa seuraavana päivänä eli sunnuntaina aivan kuten teille parhaiten sopii. Tarkoitan: hakea meidät lentokentältä, voisimme viipyä ainakin kaksi viikkoa. tytöillä on lomaa kolme viikkoa, mutta ei kai Jürgeniä voi jättää niin pitkäksi aikaa yksin, ja teille me voitais tulla liian suureksi rasitukseksi. paluu täytyy taas tehdä sillä 8:00 koneella seutulasta, mutta ehkä me voisimme olla lassen luona viimeisen yön. kävin tänään anomassa reinhard:ille passia, joten meidän puolesta asiaa kehittyy, sikäli kun te olette samaa mieltä. joten odotamme seuraavaa kirjettänne jännittyneesti. suomen kuvalehdestä, sen jatko tilauksesta monet sydämelliset kiitokset. kyllä minulta puuttuisi paljon ellei sitä tulisi. tässä tulee jouluisia kuvia meidän perheestä ja sanomalehti-leikkele viime lauantain karnevaaleista, jossa allekirjoittanut saavutti suurta menestystä kansallispukuisena. ihan totta, mä sain ison suklaarasian siellä kuulutettiin nimittäin eli kansakuntien osanottajia ja niittä oli peräti kymmenestä eri maasta. jouduttiin lausumaan muutamaa sanaa mikrofonien äidinkielellä ja kansaa läpsytti vaikkei ymmärtänytkään mitään. jälkeenpäin tuli herroja hakemaan tanssiin, olivat olleet suomessa ja tulivat kehumaan kuinka kaunista suomessa on. yksi tiesi jopa, että mun kansallispukuni oli pohjanmaalta. me olimme kahtena iltana peräkkäin karnevaaleissa. perjantaina Jürgen joutui jopa pitämään vitsikkään esitelmään keilailukerhossa, se oli puhetilaisuus ja meillä oli kamalan hauskaa.

Jürgenillä oli frakki, silkkipytty, nenälasit ja valtava rusetti leuan alla. minulla oli Jürgenin isoäidin ikivanhaa iltapuku ja iso kukallinen hattu. lauantai-iltana oli taas saksalais-englantilainen seuran Wassenbergissä, josta lehtileike. silja oli peräti innoissaan -nyt meillä on kuuluisa äiti- vaikka minua tuskin tuntee hämärästä kuvasta. me ollaankin oltu kovasti menossa ja kaksi viikkoa sitten oli itselleni vieraita. siina menee melkein koko vapaa-aikaa loppuviikosta vierailun valmisteluissa. mutta kyllä meillä olikin sitten oikein mukavaa iltaa ja vieraat lähtivät pois vasta kello puoli kolmelta aamulla. meillä on ollut nyt jo aika lämmintä, lapsetkaan eivät ole enää päässet "luistimilleen" vaikka Mirja ei olisi päässyt, vaikka olisi jäätäkin ollut kun hän taas katkaisi saman käteensä ja melkein samasta kohtaa kuin puolitoista vuotta sitten. tänään on sumu, Jürgen oli omalla autolla Wuppertalissa tänään ja mä vähän pelkäsin, että viipyy myöhään jos joutuu ajamaan hiljaa, mutta tulipahan ihan tavalliseen aikaan. minä ompelin tänään siljalle intiaanitytön puvun onpahan sekin sitten valmis ensi viikon ruljanssin. sunnuntaina käymme Ruoffilla Kölnissä siitä tulee reinhardin ensimmäinen pitkä automatka. kyllä häntä on kivaa tuoda näytteille, hän on suloinen kaveri. äidin ansiosta sain kai päiviltä toisenkin joulukirjan. ristijoen Airi kirjoitti lukeneensa jouluna myös sen Suosalmen kirjan, hän ei pitänyt siitä, mutta tämä mataleena yllättää vielä paljon ennemmin ajatuskyvyillään. minusta on kyllä kivaa lukea tämän tyylisiä kirjoja, tosin en usko suomalaisten ihan noin rekasahtaneen kuin mitä kirjoissa kerrotaan. nykyään on vain muotia kirjoittaa siten. täällä on parhaillaan alennusmyynnit ja mä olen ensimmäistä kertaa suunnitelmallisesti käyttänyt niitä hyväkseni, sillä kenkää ja vaatetavaraa saa aika paljon halvemmalla aivan kunnollista laatua. silja ja mirja saivat talvisaappaat, kaikki tytöt sukkahousuja, ja siljalle ostin talvitakkikankaan. itselleni ostin villapuseron ja uudet kengät. helmikuun 15 päivänä Silja soittaa nuorison musiikkikilpailuissa, muistakaa pitää peukalon pystyssä.hän harjoittelee 3 vartti tuntia päivittäin, mutta aina vaan tulee virheitä. Hänen opettajansa haluaa, että siljaa ja pari muuta oppilasta ottaa osaa kilpailuun, saa nähdä kuinka käy. Anja opettelee nyt kirjoitus kirjainten kirjoittamista, lukeminen alkaa sujua suhtkoht hyvin hän on hyvin huolissaan siitä, ettei osaa suomea ja tavailee silloin tällöin aapissaan ja kyselee sanojaan. silja ja mirja saavat tällä viikolla välitodistukset, molempien laskenta on ollut hiukan heikompaa kuin ennen, mahtavatko enää olla luokkansa parhaita. mirjalla on lisäksi nyt neljän viikon väliaika, jolloin hän ei ole voinut kirjoittaa laskutehtävät. hän on suorittanut kirjoituskoneella, mutta kokeisiin hän ei siis voinut ottaa osaa, valitettavasti.

sydämellisin terveisin,
Liisa

Äiti kulta!

sydämellisin syntymäpäivä terveisin minusta muistaa sinua koko Liisan poppoo. Suukkoja mummille oikealta ja vasemmalta. Muutaman viikon päästä oikein luonnossa. Minua alkaa matka jännittää vaikkei siinä paljon jännittämistä olekaan. Tulemme sunnuntaina 23. kolmatta siitä syystä, että Silja osallistuttuaan underissa viime sunnuntaina pianonsoitto kilpailuun joutuu (opettajansa toivomuksesta) viialan osallistumaan jatkokilpailuun joka pidetään 21.3. kertaa lizzza Eihän hän mitään mestaruutta toivottelee. Luulen että hänen opettajalleen on tärkeää tähän saada hiukan mainitaa tästä itselleen. Silja, ei sikäli kun hänet tunnen, tule sen takia viettämään minuuttiakaan kauempaa pianon ääressä. Hänelle on tärkeämpää liukua mäkeä kun lunta tuli meillekin viimein. aivan XXXXXXXliksi asti minä koska sen ensiksi matot lumihangella ja iloitsen nyt puhtaan tuoksusta ja näystä. Reinhard oppii 8.helmikuuta kävelemään. Siihen saakka se oli vain arkaa astustelua, nyt hän jo menee minne mieli, mutta hassu poikaa. Pelkään antaa tai ehkä hän pelkää sitä siksi, että putosi kaksi kertaa mahalleen reestä. Toivottavasti Suomessa on lunta vielä maaliskuun lopulla, että minäkin pääsisin suksilla ja Silja ja Mirja. Hiihtolomia täällä ei valitettavasti ole. Me olimme sunnuntaina metsässä kävelemässä. Täällä sitä vasta oli jäniksen jälkiä. kyllä täytyy olla hirveästi jäniksiä, maa oli tallattu pitkin ja poikin.Jürgen näki kauriin, mutta se juoksi niin äkkiä ohi, etten minä ehtinyt nähdä. Tossut sopivat Jürgenille ja minulle. Anjan tossut sopisivat koon puolesta, mutta eivät mene jalkaan, kun niiden päälliset ovat reunasta ahtaat. enzai meiltä myös tossut, joten annan asian tossujen levätä Reinhardia varten. Ei meillä mitään uutta vauva odotetaan. Minä ajattelin Onervan lasta kun kirjoitin. Suvun lisääntymisestä XXXXXXXX ja lapin tossujen seuraavasta pitäjästä kyllä minulla on sellaista käyttökelpoista vauvan tavaraa vielä onerva lähettää paitoja, housuja, kaneli vaippoja, villatakkeja, tossuja ynnä muuta. En minä niitä enää taida itselleni säilytellä. Kaipa tästä on jo niin paljon XXXXXXXX, että ei enää lisää lapsia tulee ja jos sitten niin hassusti kumminkin kävisi, niin saahan niitä taas kerran uusiakin. Minun joulutähteni ovat saaneet oikein komeita kukkia kaikissa kolme punaista latvaa. Pidin niissä alumiinipaperi synttäreitä pitkään aikaa silloin väri kehittyy hyvin.
Ja nyt kerran vielä sydämellisin syntymäpäivää terveisin
lämmin suukko liisalta.

Äiti ja Isä kulta!

ikävä kirjoittaa ja peruuttaa tulomme. Reinhard kaatoi eilen bonnissa ollessamme kuuman kahvin päällensä ja sai oikeaan käsivarteensa ranteesta kyynärpäähän niin pahoja palovammoja, että en voi nyt matkustaa hänen kanssaan. matkaa on siis lykättävä tällä hetkellä. en vielä voi sanoa kuinka kauas. jos kaikki sujuu hyvin tulemme ehkä vielä pääsiäisen jälkeen, mutta muuten vasta kesällä. jos menee kesään, niin tulemme isän syntymäpäiväksi. Tante Grete oli kutsunut meidät luokseen koskaan mutti on parhaillaan bonnissa. minä peruutin kyllä menomme lauantaina, koska reinhardilla oli hiukan kuumetta, yskää ja nuha. sunnuntaiaamuna hän kuitenkin oli niin pirteä, että päätimme kuitenkin lähteä, olihan noloa olla menemättä, kun toiset olivat varustaneet vieraiden varalta ja Jürgen ei ilman minua tahtonut lähteä. lähtö halujen alkuun se onnettomuus sitten tapahtui. kenenkään huomaamatta reinhard ehti kaata kahvipannun matalalta tarjoilupöydältä. kun palovamma näytti pahalta ajoimme hänen kanssaan heti sairaalaan, jossa hän sai ensiavun ja sitten kiireesti kotiin ja täältä uudestaan sairaalaan. oikeastaan hänen olisi pitänyt sairaalahoitoon, mutta kun ei yhtään paikka ollut vapaana, niin hän on kotihoidossa. käsi on sidottuna sänkyn reunaan, jotta veri pääsee pois sormista. En tiedä miten kauan tätä vaihetta kestää, jos hän paranee normaalisti menee siihen noin kolme viikkoa. toivokaamme, että niin käy. on niin surullista kirjoittaa tällaista kirjettä. tiedän, että te odotitte meitä yhtä kovasti kuin mekin odotimme ensi sunnuntain tuloa, mutta vaikka se nyt peruuntuu niin me joka tapauksessa tulemme ennemmin tai myöhemmin. matkaliput oli jo hankittuna, menen tänään vielä matkatoimistoon järjestämään sen puolen ja lähetän teille sähkeen.

rakkain sydämellisin terveisin liisa ja Jürgen
PS ilmoittakaa lassellekin peruutuksesta.

Heippa hei!

tässähän ne sitten viimein tulevat kiitokset, meidän kaikkien puolesta. siellä olista ja hyvänä pidosta. minulle oli niin sydäntälämmittävä kokemus, kun kaikki sisaret ja veljet ja te minun kultaiset vanhempani otitte meidät vastaan kuin emme olisi pois olleetkaan. ei kohdeltu kuin sellaista jo puolittain vierasta. niinpä minusta tuntui olo ihan kotoiselta. kai olin hiukan pelännyt, että tekin olisitte neljässä vuodessa kovasti vanhentuneet ja hiukan muuttuneet, mutta eipä ollut käynyt niin ja siitä minulla on keventynyt olo. Kivaa on minusta sitä paitsi, että lapset olivat, kuten aina ennenkin, niin kerassaan ihastuneita suomeen ja sen oloihin. Sikäli heillä olikin nyt aivan erityisen onni mukanaan, että oli vielä niin paljon lunta ja pääsivät hiihtämää, omasta mielestään heistä tulikin jo oikeita mestari hiihtäjiä. ja minulta unohdettu ne hohtavat hanget ja kirkas taivas moneen vuoteen. tämä on ikuinen sohjo ilma täällä - se vasta saa ihmisen möröksi mieleltään, nämä naapurit täällä vaikeroivat etteivät ole puoleenvuoteen aurinkoa nähneetkään. silloin tullessamme paistoi tosin aurinko, mutta maanantaista asti onkin sitten riittänyt jo harmaata ja viileää. sade on silti saanut koivut hiirenkorvalla ja kevätkukat kukkimaan. valkomaljakko jo nuokkuu alakuloisin päin. narsissit sentään näyttävät kaikesta huolimatta iloisen herttaiselta. me söimme eilen raparperikeittoa omista raparpereista eivätkä tytöt enää ole hellittäneet lyhythihasistaan eivätkä polvisukistaan, mutta viimaa ei niinkään houkuttelee vetämään kevyempiä vetimiä päälle. lämmitettävä on edelleen, muuten tulisi vilu. tytöillä oli koulussa heti kokeet, mutta onneksi menivät hyvin, vaikkei oltu harjoiteltukaan. reinhard sai heti maanantaina isorokkorokotukseen, joka on noussut päälle. Jürgen oli tietenkin onnellinen saadessaan meidät terveinä onnellisesti perille. tänään hän lähti kolmeksi päiväksi Wuppertaliin jonkinlaiselle päiville, täältä lähti kolme miestä, joten minulle jäi autoa. minun on siis aikaa järjestää yhdet kahvikutsut, jotta saan uudet kuppini näytteille. ei niistä tulli mitään kysellyt, joten säästyi ainakin maksut ja sitäpaitsi paljon muutenkin, mutta kyllä helsingissä olisi tarvinnut olla kaksi päivää aikaa, hyvä että olin perniöstä ostanut tytöille jo ne kankaat. siljan hame alkaa olla lähiaikoina valmis ja toiset kaksi tappelevat, kummalle ommellaan seuraavaksi. reinhard ei tappele hän on tyytyväinen kun on paljon tavaraa kehiteltävänä ympäriinsä. kyllähän täällä sentään taas nukkua edes kuuteen asti. sunnuntai-aamuna puin hänet kuudelta leikkikehään ja menin uudestaan nukkumaan. siellä hän leikkii tyytyväisenä kahdeksaan, jolloin minä nousin ja minut nähtyään hänelle muistui heti nälkää mieleen. jos olisi ollut vaari niin hän olisi saanut puuronsa kai aikaisemmin. osoittautui että siljan kyvyt pianon ääressä ovat ihan maatiaista luokkaa, kuten olen ajatellutkin. voittajaksi selviytyvät sellaiset musiikinopettajain lapset tai sellaiset huippukyvyt, jotka ovat opiskelleet jo musiikkikorkeakoulussa. tappio ei häntää sureta lainkaan, onneksi hänellä ei ole liiaksi kunnianhimo. kyllä kai äiti on nyt jo kotona. nurmi sanoi, että salosta tulee kyllä joku näyttämään sitä pesukoneella pesua jos vain haluat ja jos pelkäät uutta aparaatia. minun pyykilläni oli tänään taas huono tuuri, ensin ripustin sen vinttiin sitten tuli hiukaan kaunista, vein sen ulos, tuli sade ja kastui taas pyykit vinttiin kuivaamaan Riittähän sitä touhua tässä,

sydämellisin terveisin meiltä kaikilta!
Liisa

Hei äiti ja isä! Heinsberg 2.8.70

syyspuoli kesää, valuva aamukaste, sumua ja sitten kostean kuuma. Sunnuntaina melkein kuin muutkin päivät paitsi, että Jürgen menee töihin vasta puoli kymmeneltä. Reinhard päästi kahdet kakat housuun mutta sitten tulikin pieni rauhallinen hetki istu keinuun ja kirjoittaa. Äidin kirjeestä ja isän omakätisestä sydämelliset kiitokset. Hyvää menestystä suunnitteluille, joko mansikkataimet ovat maassa? Me istutimme tällä viikolla uudet taimet, edelliset, nekin Senga Sengana alkoivat olla pieniä kooltaan kolmen vuoden jälkeen. Toivottavasti äiti on alkanut käyttää uutta pesukonetta, vaikka minä hyvin ymmärrän alkukriittillisyyden. Silloin kun me jouduimme vaihtamaan pulsaattorimme rumpukoneeseen tiesimme kyllä hyvin mitä menetimme ja mitä saimme. Menetys merkitsi hiukan enemmän vettä ja pesupulveria, suurempaa sähkölaskua ja hiukan pitempää pesuaika. Mutta pluspuolelle täytyy laskea oman työvoiman säästö ja miellyttävä käsittelyä. Ei tarvitse pukeutua pyykille, ei olla kosteassa höyryssä ja sen voi tehdä aivan sivutöinä. Ainoa mikä vieläkin joskus harmittaa on, että ei aina löydy kirjavaa tarpeeksi pyykkiaine koko koneen täytteeksi. Minun mielestä äidin sairaus on syy, joka antaa anteeksi nuo lisäkustannukset ja ehkä se pelastaa joskus sairaalareissusta joka muuten tulisi pyykkipäivän seurauksena. Eikö niistä roskista voisi suurta osaa kompostoida, paperit ainakin mätänee. Tähän se rauhallinen hetki tällä kertaa päättyi. Kello on 12 lapset tulivat kirkosta, Reinhard vaatii ruokaa ja muillekin on päivällinen keitettävä. On tosi kuumaa, mutta uimaan ei päästä kun Jürgen on sunnuntaivuorossa. Viikon ja päivän päästä alkaa loma. Ja nyt on kahvi juotu, mutta rauha oli ohimenevää sillä Reinhardt kiipesi selkääni. Vaikka häntä ei juuri ole autoilla hellitelty on auto hänelle kaiken mieluisin leikkikalu. Suuta pärskyttäen niitä ajetaan. Kyllä hän katselee kuvakirjojakin mielellään ja tunteet niissä ammuun ja hau haun ja auton. Ensin hän luuli lintujakin hau-hauksi, näytti minulle sähkölangalla istuvaa pääskystä ja sanoi hau hau, mutta oppii sitten nimittämään sitä Piip piip.
Kun vielä kärpänen ja käki lasketaan mukaan on siitä eläintiedettä puolitoistavuotiaalle. Kissa ei ole ollut lähistöllä, että hän olisi oppinut sen tuntemaan, eikä nyt ole ollut lampaitakaan. Reinhard on oppinut juomaan mukista ja syö voileipää kädestä. Hampaita on jo 12 ja kulmahammas alhaalla teke tuloa. kun olemme uimassa tulee reinhard hyvin veteen ja nauraa ja nauttii kun häntää polskuttelee, mutta ei hän itse käsillään roiskuta vaikka hän kylpyameessa kyllä sitä tekee. Rannalla hän kierii onnessaan hietikolla, ilmeinen nautinto olla ilman plastik housuja. Annan hänen kotonakin kuumalla juosta aina napauteina. Käy siinä sitten välillä niin kun toissapäivä en oli lääkekaappilta napannut kaksi pulloa. Toisessa oli bensiiniä, toisessa yskänlääkettä. Ja lattialla oli iso lammikko. Minä käskin tyttöjen varmuuden vuoksi haistamaan, jos se vaikka oli bensiiniä niin se on tulenarkaa. Tytöt haistelivat, ettei se bensiinille, mutta jos se olisi yskänlääkettä, jolloin minä omalla nenälläni. Totesin että pissiähän se vain ole. Ei meillä muuta kuulukaan kuin tätä arkipäivää. Minä olen säilönyt ja saan vieläkin naapurista kirsikoita ja viinimarjoja ehkä karviaisiakin Puutarhaa alkaa kukkia. hajuherneet, leijonanluudat, kosmoskukat, heinukukat, kehäkukat sun muut. Ensimmäinen tomaatti on punainen! Sipulit korjattu. ne olivat pieniä tänä vuonna, monet melkein saman kokoisia kuin keväällä istuttaessaan. Kaalin kerät alkavat paisua ja porkkanat ovat isoja, mutta purjot vielä ylen laihoja. Omenapuut pudottelee puolikypsiä tuotteitaan. reinhard ja Anja huolehtivat niiden syömisestä. Muuten Reinhard oppi ihan itsekseen kiittämään. Hän on hyvin kohtelias ja unohtaa harvojen sanoa 'tiito', kun hänelle antaa jotakin. Antaessaan muille hän myös sanoo kiitos.
Sain Arjalta kirjeen ja kuulin sitten sekä juhlista että hautajaisista, helpotuksekseni myös, että osallistuimme tietämättämme seppeleeseen. Mua vaivasi huonoa omaatuntoa sen johdosta sillä aioin ja aioin kirjoittaa siitä isälle ja sittenkin se jäi. Fleuropin kautta on viitsinyt lähettää, kun en ollut varma milloin hautajaiset pidettäisiin. Leenan takia saamattomuuteeni mua kyllä vaivasi kovasti vaikka Jürgen sanoi että kirjoitithan jo kirjeen. Arja sanoi etteivät pojat olleet erikoisemmin järkyttyneitä Kyllä se heihin varmaan silti varjonsa löi, vaikka suhde isään olikin epänormaali. Itse asiassa heidän elämänsä muuttuu nyt normaalisemmaksi, mikäli Leena työltään joutaa olemaan vielä tarpeeksi kotonakin. Pojat tietysti tarvitsevat äitiään ja hänen luomaansa kodin tuntua, vaikka ovatkin tietysti tottuneet olemaan ilman häntäkin, mutta silloin oli edes Kaarlo kotona. Ehkä Leena nyt pikemminkin alkaa pyrkiä etelämpään Suomeen ja lähemmäksi teitä siellä kotona - Minä odotan sitten taas sieltäpäin yksityiskohtaista kirjettä äidiltä, sillä kukaan muu ei kerro asioita niin tarkkaan eli keneltä tuli kultakello ja keneltä kristallimaljakko? Tuleeko Lassen tyttärestä äidin kaima? Arja kirjoitti, että 'sohvia' kastetaan keskiviikkona. Varmaan olette silloin Vihdissä. Eikö Päivi sitten teehän paluupyöräretkiä, jos hän kerran menee Ruotsiin lomallaan. Tytöt ja minä olimme pettyneitä, kun isän matkasta ei tänne vielä tullut mitään, mutta ensi kesänä minä en kyllä päästää teitä pihdeistä. Matkaa Helsingistä travemundeen on ihanaa ja sieltä me tullaan vaikka hakemaan teidät.Olisi niin kiva nähdä Leenakin pitkästä aikaa. Ette kyllä uskoa kuinka Silja ja Mirja harmittelevat etteivät ole syntyneet Suomalaiseksi. jotensakin kovasti mielellään he olisivat Suomessa missään talvella on lunta ja kesällä järviä ja oikeita keinuja ja sauna! Onhan se mannaa minun sielulleni kun kuulen heidän suusta ihan odottamatta uusia lausahduksia. Sunnuntai on ohi, paras lopettaa tähän osoitteemme Hollannissa on aikana 15.8.-5.9. GALLANTSOOG, SANDEPARK GROOTE KEETEN NR 101 HOLLAND

sydämellisin Terveisin Liisa

Äiti ja Isä kulta,

milloin lieneekään tullut viimeksi kirjoitettua, heinäkuussa kai. lomalaiskuus antoi energiaa vain korttien kirjoittelulle. nyt se ihanuus on siis lopussa. ja kaikki ovat töissään, sääkin huononi heti palattuamme tuli myrsky ja kylmää, mutta nyt on onneksi taas kaunista ja niin lämmintä, että istun taas puutarhatuolissa omenapuiden alla kirjoittamassa. mutta kiertäkäämme kelloa takaperin. meitä tietysti jännitti minkälaiseen paikkaan joutuisimme mutta suureksi tyytyväisyydeksi lomamökki oli kaikinpuolin siistin mukavaa ja tyydyttävä mökkikylä lienee perustettu joitakin vuosia sitten sillä pensaat ja nurmikot kukkaistutukset ja muu oli jo miehenkorkuista ja erotti mökkejä hiukan yksilöllisempään rauhaan. rantaan oli matkaa 10 minuuttia kävellen, me käytimme tavallisesti autoa puolen matkaa sillä reinhard oli muuten kannettavaa oli meillä kärrytkin mukana, mutta ne olisivat vajonneet hienoin paksuun santaan. ensimmäinen viikko meni kohtalaisen sään vallitessa, pari kertaa satoi tiputteli hiukan siitä huolimatta olimme joka päivä rannalla, ellei muuten niin kävelemässä. pohjanmeren aallokko on elämys sinänsä. mitä suuremmat aallot sen kovempi pauhu. ranta on kauttaaltaan hieno valkoista hiekkaa. leveän ranta kaistaleen takana kohoavat hiekka vallit dyynit, joita hollantilaiset vaalivat hellästi kukkaistutuksiin kysymyksessä on heille suojaa merta vastaan. kun seisoimme dyyneillä meistä tuntui, että maan horisontti oli alempana kuin meren Gallantsoog on hyvin pieni kylä yhdyskunta Groote Keeten missä me olimme vielä pienempi. vain muutamia maalaistaloja, pari kauppaa ja pari-kolme ravintola. kesävieraita oli silti suhteellisen paljon. suurin osa saksalaisia, jotka näin rauhalliseen tapaan ovat paljon tehokkaammin "miehittäneet" hollannin kuin konsonanan hitlerin joukot. muuten hollantilaiset suhtautuvat saksalaisiin ystävällisesti minkälaista happamuutta ei havainnut missään suhteessa, kuten tanskassa pari vuotta sitten. hollantilaiset ovat myös erittäin lapsirakkaita lapsia puhuteltiin ja heihin oltiin kiinnostuneita reinhardia joku nimitti "lekkerding" jotka on parasta kai kääntää "suloiseksi olennoksi", vaikka lekker on oikeastaan "herkullinen" hollannissa ei yksinkertaisesti voi olla merkillepanematta yleistä siisteyttä ja järjestystä. kaikkien ikkunoista näkee sisään, sillä ikkunat ovat isoja ja matalalla ja verkot peittävät korkeintaan puolet ikkunan yläosasta. heillä on paljon pikkukamaa, antiikkiesineitä ja kukkia. asunnoissa on todella kodikkaan näköistä merkillistä on että ihmistyyppeissä ei koskaan tapaa raakaa ja röyhkeää ,työläiset ovat yhtään hillityn ja sivistyneen näköisiä kuin minkä tahansa muun maan sivistyneistö ja heidän työvaatteitansa on aina vastapestyn näköisiä.
Schaagenissa kävimme toripäivänä, siellä pidetään turisteja varten kesäisin kansallispukuja päälle ja lisäähoukuttimena ajellaan vanhanaikaisilla hevospeleillä, lapset tanssivat puukenkätanssi ja torilla ja pelimannit kulkevat ympäriinsä haitaria soitteleen ja tietysti kolikkoja keräen. anja katosi väenvilinässä ja löytyi vasta poliisin huostosta. me ehdimme jo hermoilla. toisena lomaviikkoja oli kuuma ja pilvettömän kaunista. päivät kuluivat aamusta iltapäivään rannalla ja lasten touhutessa hiekassa. anja ei voittanut vesikauhu hän huusi hysteerisenä ja jäykkänä kauhusta "Silja pelasta minut" kun Jyrgen yritti opettaa hänelle uinti liikkeitä. vaikka meri oli melkein tyyni ja reinhard meni naureskellen aina kaulaansa myöten veteen Anja sekään ei rohkaissut. reinhard oli lopulta ihan villinä veteen suorastaan uhkarohkeaa. Rannalla hän kieriskeli lämpimässä hiekassa vaipattomuus housuttomuudesta sitä oli oikein nautinto katsoakin välillä hän nukkui hiekalla, kun emme malttaneet lähteä kotiin ennen kahta kolmea iltapäivällä väliin oli niin, että pelasimme sulkapalloa pihanurmikolla me naapurissa asui molemmin puolin saksalaisia. ei kestänyt kauan, kun lapset tutustuivat sen jälkeen ei reinhardia paljon multa löytänytkään sillä pojalla oli leikkiautoja mukana ja reinhardissa heräsi äkkinäinen intohimo autoiluun. eivät siinä enää leikkiautotkan aina riittäneet hänen piti päästää ajajan paikalle aina Jurgenin jälkeen ja naapuritkin nostivat hänen autoonsa, kun hän aina oli sormeilemassa auton kädensijaa. viimeinen viikko oli sitten taas hiukan viileämpi, mutta ei satanut. me teimme iltapäivisin pieniä matkoja ympäristöön. kaupungit omaleimaisia pikku taloineen kanavakatu ineen Zaandamissa kävimme katsomassa hökkeliä joissa tsaari pietari oli asunut laivan rakennusta opiskellessaan. nikolai II oli rakennuttanut mökin ympärille tiilitalon, jotta se paremmin kestäisi ajan rasitukset. mutta anja kärsi hätää ja häneltä kastuivat housu tsaarin pihalla, joten meidän täytyi kiiruhtaa sieltä pois. mahtoikohan se opas tajuta mistä se lammikko paikalle oli ilmestynyt. Leidenissa menimme museoon, mutta reinhard halusi katsoa vain ulos ikkunasta autoja ja laivoja niin ettei sekään reissu ollut täysin onnistunut. lokakuun 4, niin se aikaa menee kun omistautuu perheelleen ja töilleen ja huvittelee kirjeiden kirjoittelulla vain sunnuntaina.
Onkel gotthard amerikasta oli yhden viikonlopun meillä lomamatkallaan euroopassa. lokakuun alkuun asti on ollut ihanan kaunista ja lämmintä kuukauden vaihde toi taas kuitenkin sään muutoksen mukanaan ja nyt sataa ja lämmitys luo kodikkuutta. lämmityksestä puheen olleen mua heti harmittaa kun kuulin naapureilta, että hiilet ovat halventuneet kesän jälkeen. tähän asti kesätoimitukset ovat aina olleet halvempia nyt päinvastoin niin maailmaa päälaelleen me hankimme kellariin täyteen heinäkuussa. lasten koulut alkoivat heti hollannista palattuamme. anja ensluokkalainen on innokas oppilas mikäli näin jatkuu, niin ei häntäkään niin kovasti tarvitsee seuraa. silja sai englannin ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi ja kouluunsa on hänkin näin aluksi uutuuden viehättävänä tyytyväinen. ensimmäisestä laskennan kokeista tuli heti kuutonen kärkeen niin että vaikeudetkin tulevat kuten ennustimme. sitten alkoi myös kaikille kolmelle musiikin opiskelua s.o. täällä on musiikkikoulu, jossa siljan pianonopettaja on opettajana ja hänen kehoituksesta tulisi siljasta yksityisoppilaan sijasta pianon opiskelija. mirja opiskelee huilunsoittoa ja Anja saa varhaismusiikinopetusta, mikä on hauskinta kaikista. niillä on pienet punaiseksi maalatut ksylofonit, jotka on konstruoitu nimenomaan pieniä varten. niissä on myös pianon koskettimet ja nuottien oppiminen on nykyään kuin hauska leikki. anjan koulu alkaa aamuisin vasta kymmeneltä, joten emme vielä ole joutuneet vaikeuksiin lettien ja aamukiireiden kanssa. lauantaisin hän kyllä menee kahdeksaksi ja silloin Mirja kampaa sisarensa hiukset. kesäloman aikana se oli vuorotellen kummankin ison sisaren tehtävä. sen naisellinen turhamaisuus on heissä ollut pienestä pitäen ja hiusten kamppailu on sitten heistä melko hauskaa velvollisuus. siljan ja mirjan tukat ulottuvat muodin mukaisesti olkapäille ja häiritsevät heitä tietenkin, joten me välin vedetään poninhännälle ja välin korvatupsuille. hevosinnostus on kaikkia kolmea yhdistävää tekijää. hollannissa näki paljon hevosia ja varsinkin poneja liikuttavalla innolla kotiin tultua suitsivat ja päitsivät roskaämpäreitä, syöttivät ja juottivat näitä mielikuvituksellisia hevosia ja ratsastivat niiden selässä yhden toverin leikissä ratsastuksenopettaja ja jaellessa käskyjä. ei siis auttanut muun kuin viedä heidät oikealle poniratsastukselle jurgen ja minä pelkäsimme meidän puolestaan kunes kukin vuorollaan kiipesivät satulaan ja ponin omistajan opastuksella saivat ensimmäisen ratsastus viisiminuuttinsa. se oli aika vallaton poni joka välillä yritti mennä maate ja tytöt vain nauroivat vaikka luulin heidän kalpenevan kauhuista niin minä ainakin olisin tehnyt, mutta heistä se oli ihanaa ja kun päästäisiin taas pian uudestaan. sitäpaitsi silja ja mirja ovat käyneet lypsämässä lehmiä tuossa niityllä, jossa niitä on laitumella joka ilta ne ovat katsomassa kun niitä lypsetään ensin koneella ja jälkilypsy käsin. olivat ne sitten mutta heidänkin yrittää rauhallisimmillä lehmillä ja oli sieltä saatua maitoa tulemaankin.
minun hommiani on ollut säilöminen ja ikkunoiden ja verhojen pesu. sitten olivat naapurien rouvat kylässä kahvilla, he kun muistivat minua syntymäpäivälahjallaan ja yhden viikon erikoistyö oli se siljan talvitakin sijasta toivoman "Poncho" viitan ompelu. siljalla muutenkaan ole enää talvivaatteita paljon talvivaatteista paljon tietoa, uusia on ommeltava ja mielelläni minä taas ompelisin pitkään paussin jälkeen. viime lauantaina otimme osaan omenoista puusta, mutta suurin osa on vielä korjaamatta. eilen satoi ja olin kampaajalla permanentissä, sillä illalla olimme englantilais-saksalaisen kerhoon syystansseilla, joista tulimme vastaa aamutuimaan kello neljään kotiin. melkein kaikilla daameilla (ei allekirjoittaneella kuitenkaan) oli pitkät iltapuvut, jotenkin näyttää maxi muoti kummittelevan mielissään sillä ei siellä ennen juuri kellään ollut iltapukua. täytyy siis meikäläisenkin ensi kerraksi hankkia itselleen mokoma vaateenkaapin täyte, eihän sille paljon käyttöä silti löyty. reinhardt on kehittynyt roimasti painoa on 15kg ja pituutta on kasvanut niin paljon, että hän ulottuu ovenkahvoihin ja saa ne auki. turvassa ei ole häneltä enää paljon mitään ja sitäpaitsi hän on kovasti vaaralle alttiina osattuaan avata portin kadulle. sieltä hänet on väliin pelastanut naapurin rouva. väliin olen itse hoksannut, että joku on taas jättänyt portin lukitsematta. autot vetävät tietysti puoleensa ja toivokaamme vain, ettei pojalle satu mitään nyt kun on paljon sadetta ja märkää ei häntä enää voikaan päästä tuntikausiksi yksin ulos.
poika puhuu suomea ja saksaa ja ymmärtää kokojoukon molempia hän sanoo monia sanoja perässä jokseenkin oikein "saksek" on sakset ajaa autoa ajaa "auto fahren" tämän tärkeän ilmaisu on hänelle molemmilla kielillä selviö. traktorin ja auton hän erottaa äänestä jos ei satu näkemään sitä traktoria hän nimittää "takto" juustosta hän pitää kovasti. toimme hollannista itsellemme tuliaisina edam-juustoa siellä käydessämme ikivanhaa ja kovaa, mutta herkut kerran illallispöydässä Jürgen päätti opettaa reinhardille, että juusto on saksaksi "Käse" Jürgen näytti juuston ja sanoi "Käse" me kaikki muut huusimme kuorossa "juusto" "juusto" reinhard katsoi ihmetellen ja ratkaisi sitten asiaan omalla tavallaan: "nam nam" hän sanoi, jolloin oli meidän vuoromme ihmetellään pojan diplomaattisia taipumuksia. kun hän vilkuttaa hyvästiksi hän sanoo molemmilla kielellä peräkkäin "hei hei" tsyys. Tyttöjen leikkiessä roskaämpäri-hevosille jäi Reinhardin peukaloa kannen rakoon, siitä lähtee kynsiä ja se on ollut aika arka. palovamman arvet ovat vielä näkyvissä, vaikka ehkä hiukan heikommin kuin keväällä. lääkäriin laskua emme hoidosta ole vieläkään saaneet. eilen illalla hän putosi pää edellä sängystä, jonka reunalla juuri makoili pojalla sitä näkyy riittävän kaikenlaisia onnettomuuksia, mutta kun ei ota edes opikseen, tänä aamuna hän seisoi taas sänkynsä laidalla. ensiviikolla tulee televisiosta lapualaismorsian suomeksi. mä yritän taivuttaa Jürgen ostamaan siihen mennessä television. jokos siitä teille on ollut kuvia? mutta muuten olen sitä mieltä, että ensi kesänä on meillä tultava isän ja leenan voimalla ja tällä kerralla siitä on tultava tosi.
Mutti tulee muutamaksi päiväksi lokakuun lopulla viime viikolla. sain melkein jäniksen pihalla kiinni olisin sen ilman muuta pyydystänyt paljain käsin. se nukkui niin sikeää untaa ettei ollut moksiskaan kuin kopistelin hereille. vasta kun aloin hakata pensaita piilopaikka vieressä ja melkein löin sitä kuonoon se heräsi ja otti jalat alleen minä noiduin tyhmyyttäni hiukan liian myöhään kaalinkeristä parhaat se oli popsinut hollannissa ollessamme vatsaansa.

No hei sitten, terveisiä kaikille
Liisa ja kaikki muut

äitikulta,
kuukausiko siitä jo lienee, kun kirjeemme menivät vastakkain. miten lienee nyt sitten vointisi kun se silloin oli huononlainen? oletko ollut sairaalassa tällä välin? ja mitä nyt taas muuta kuuluu? eerola taitaa olla syntymäpäivä parin päivän päästä, onnittelevat terveiset puolestani. ja samilla kin on kai kohta ensimmäinen vuotispäivänsä. vai että on uusi vauva odoteilla, sehän on hauskaa. samilla varsinkin, vaikkei hän sitä vielä tiedä. mutta päivillä on varmasti kädet täynnä työtä kahden kanssa. kivaahan on sellaisten lasten tulla, joita odotetaan ja joille on tilaa ja heillähän sitä on. minäkin olen ensin näiden lasten kanssa puuhassa nyt kun jyrgen huolehtii itsestään. viimeksi jyrgen kotona ollessa, jouduimme raadiksi sillä totesimme Anjan näpisteleen vähän yhdeltä kuin toiselta pikku summia, joilla hän osteli karamelleja ja muita mielitekojensa aiheita. täytyi hänen kanssaan olla oikein kovilla, vaikka tietysti meissäkin on vikaa sikäli, että olemme yrittäneet pitää lapset loitolla namuista. koulussa taas on tyyppejä, jotka joka välitunti napostavat ja juovat limsaa. ja anja on aina ollut kovasti makean perään, sitäpaitsi hänellä on heikoin luomus meidän lapsista. kyllä häntä tietysti ymmärtää ja siitä syystä hän saakin kotoa nyt enemmän mukaansa kouluun. ilmeisesti hän on myös taas uudessa kehitysvaiheessa, sillä mieliala on vaihtelevaa, tuiskahtelevaa, herkästi loukkaantunut ja hillitön. siljan kehitys on mennyt kokoajan rauhallisemmin. mirja taas on vieläkin selvästi epätasapainoinen, mikä ei silti ilmenee kuin ajoittaisena huonotuulisuutena. siljan suureksi kateuden aiheeksi mirjan tanssituntikavaljeeri löysi tiensä aina Willingradeen asti, mutta mirja ei ollut erityisen ihastunut, taisikin jo karkoittaa tämän toistaiseksi. mirjalle hevonen on parempi ystävä kuin poikakaveri. eipä mitään poikaa vastaa vastaan sanomista, mutta kyllä minustakin on turhaa aloittaa seurustelua näin nuorena. siljalla on luokassa nyt hyvä tyttökaveri, yhtä innostunut historiasta kuin siljakin, hän toi ystävättärensä meillekin ja äidin samantien, molemmat mukavia, juttelimme pitkään aikaa ja sitten olin vielä heilläkin kaluilla. silja kehittelee edelleen käsityötaitojaan, ompeli itselleen hameen, hän kun on niin muotitietoinen ja piti välttämättä saada pitkä hame, sellainen polviin ulottuva kellohame. nyt hän ompeli itselleen yöpaidan ja puseron samalla kaavalla ja seuraavakin hän ompele pitkät housut. kankaan olen jo ostanut. Pitkään hameeseen täytyy tietysti saada myös pitkä takki ja minä sain jo valmiiksi tyttären tyytyväisyydeksi. parhaillaan ompelen mirjalle pitkään hametta tanssikurssien päättäjäisiin. olen joskus Heinsbergissa ostanut palan mustaa samettia, jäännös palan, mutta se ei riittänyt ihan koko pitkäksi, niin että täytyy ostaa puoli metriä lisää ja peittää saumakohtaa punos nauhalla. pääasia että mirja on tyytyväinen. siljalle kelpaa minun pitkää hameeni, joten yhden tekeminen riittää tälle erää. saa nähdä miten kauan silja ja minä tulemme yhdellä hameella toimeen. niin minun puolestani voit kyllä myydä ne kangaspuut, en minä varmaan enää koskaan ehdi kutomaan, vaikkei haluaa tietysti puuttuisikaan ja tytötkin varman mielellään sellaista tekisivät, mutta me ollaan yksinkertaisesti liian kaukana ja jossain päin täytyy rajoittaa itseään, kun kutominen ei nykyään enää kuulu sillä tavalla elämän välttämättömyyksiin niin kuin ennen. silja ja mirja auttaavat nyt ihan vapaaehtoisesti kääntämään maata. yrittivät täyttää kasaansa sillä viisi kun istutin 10 uutta pensasta autotalliin tienvarteen. kyllä puutarhassa vieläkin olisi tekemistä, mutta sataa aika paljon ja sitten on taas kylmää, mutta kyllä mä täällä viikolla menen taas ulos, kun tärkeimmät ompelemiset on ohi. tosin tulee nyt uusia hommia, sillä olemme päättäneet ostaa syväjäädytys pakastearkun (ei tahdo tulla oikea sanaa ihan heti mieleen). tätä päätöstä edellytti kaksikin hyvää uutista nimittäin, että saimme tiedon, ettei meidän tarvitsee maksaa muuttokustannuksista takaisin joka olisi ollut 6000 DM menoerää. Ja toiseksi, saimme verojakin takaisin odottamattoman summan. sikäli ollaan siis oltu hurraa-tunnelmissa. ensi töiksi täytyy sitten pakataa porkkanat sinne pakastearkun, jota tosin ei ole vielä edes ostettu. toisaalta minun ei tarvinnut ottaa niitä vieraita lapsia hoitooni ainakaan vielä, sillä rouva Schuett ei ollut saanut sitä paikkaa, josta hän puhui. työpaikkoja on ollut vähemmän tarjolla ja talouselämä juoksee hitaammalla vauhdilla. Rouva Schuett sanoi muuten, että suomessa olivat hinnat kovasti nousseet ja nousussa. miten sinä tulet toimeen, äiti kultaa rahallisesti? meidän ei siis enää tarvitse pelätä suuria menoja, joten meiltäkin riittää taas apua jos tarvitaan. joko isän hautakivi on paikallaan? muuten, sain salon maanmittaustoimistoltakin lopulta vastauksen kirjeeseeni. ilmoittivat että erotus tulee vasta ensi kesänä toimitettavaksi, mutta minun pitäisi valtuuttaa joku suomessa asuvaa henkilö, johon he tarvittaessa voisivat ottaa yhteyttä, ajattelin kysyä ottaisiko lassen sen huolleekseen. tuskin siitä paljon hommaa tulee olemaan, pitäisi vaan tietää onko heillä jo kaikki tarvittavat paperit käytössään vai tarvitaanko vielä jotakin? jurgen tule tällä viikolla kotonaan käymään. perjantaina on katolinen pyhä, joten hän saa yhden päivän lisää matkaan. onneksi anoppi oli hänen luonaan viikonpäivät, kylmä oli kuulemma ollut, mutta viileä tämä syksy kai ollut vähän jokapuolella. hissu, meidän kissa syöpöttelee hiirillä, se on lihonut oikein näköisästi. ja eipä tässä sitten oikein sen kummempia enää kuuluukaan. miten siinä keihäs jutussa on käynyt? eipä sitten ollut ainoa alallaan, englannissa kuulemma myös sellainen matkatoimisto meni nurin. taas tämä sunnuntai on mennyt ohi. aamulla olin lasten kanssa kirkossa. reinhard pitää urkujen soitosta ja vain saarna taisi häntä hiukan pitkästyttää. sanopa nyt kaikille terveisiä, kun tapaat tai kirjoitat. ei meillä muuttoa tulee vielä pitkiin aikoihin, sano jurgen. mitään ei ole vielä aloitettu rakentamaan. oikein hyvää vointia sinulle äiti kulta. kyllä minä niin mielelläni taas tulisin käymään. suunnittelemme taas ensi kesää.
sydämellisin terveisin liisa
PS erkki lahti perniön nimismies