Isällä oli kotona mikroskooppi, kuulemma ostettu sodan jälkeen käytettynä, ja hänellä oli myös opiskeluajoilta periytyneitä kasvien violettina värjäyttyneitä poikkileikkauksia. siis sellaisia, joita tehdään mikrotoomilla.
Hän joskus näytti miten katsotaan kovakuoriaisten ja hyttysten tunnistinsarvia mikroskoopin avulla. Myös niitä verisoluja verinäytteestä ja eläviä vesikirppuja.
Pikkupoikana tein ruuvista, muttereista ja vanhoista partaveitsen terästä ja kynttilän vahasta mikrotoomileikkauksia ja sain joitakin ohueita leikkauksia aikaiseksi, joita sitten aloin tutkia mikoskoopilla. Tosiaan ei ollut näitä porrastettuja etanoliliuoksia eikä mitään värjäyksiä, se olisi ollut aika vaivalloinen.
Sitten tuli 20 vuoden tauko tähän harrastukseen - työharjoittelut, armeija, opiskelu ja asuinpaikkojen tiheät vaihdot. Nyt kun on taas mikroskooppi herää aika ajoin kiinnostus ja innostus, tein itselleni ohueesta kangasta pienen suippomaisen haavin, johon päähän kiinnitin pienen purkin, niin että sain sillä haavilla kirppuja lammesta vesipurkkiin, ja näitä kirppuja katselin sitten mikroskoopin avulla. Lisäksi ostin valmiiksi tehtyjä näytteitä.
Keväällä muurahaiset heräsivät talviunesta. Aurinko paista ja he käyvät nyt terassilla.
Suunnistusharrastuksessa törmää joskus metsissä isohin muurahaiskekoihin. Ja kun vielä pyöräilin ympäri Suomea, olen voinut totea että joka ikinen paikka on muurahaisten ja hyttysten valloittama. Suomen suurin muurahaiskeko on noin 2.6 metriä korkea. Ostin Bert Hölldobler ja Edward Wilsonin kirjan Muurahaisista. Tästä kirjasta olen voinut esimerkiksi lukea, että kaikkien tämän maapallon muurhaisten yhteispaino on yhtä suuri kuin kaikkien ihmisten yhteispaino.
Kun vertaile kaikkien muurahaisten ja ihmisten yhteis-elopaino, tulee väistämättä myös mieleen, kuinka ihmisten yhteispaino suhtautuu esimerkiksi puitten ja kalojen yhteispainoon. Yllättävä kyllä on tosiasia, että suurin osuus biomassasta on Plankton, siis "samean veden" osuus biomassasta on suurin. Tarkempi selvitys koko biomassan jakaumassa on oheisessa kuvassa.
Minun geeneistä vain puolet ovat yhteisiä siskojeni kanssa. Mutta isoäidin muilla lapsenlapsilla, siis minun ja minun serkkujeni välissä on enää neljännesosa geeneistä samanlaista. Ihan erilainen tilanne on taas muurahaisilla, siinä yhteiskunnassa yhden muurahaisen ja hänen siskon välissä on kolme neljäsosaa samanlaisia geenejä. Ei muurhahaiset ovat siis ihan klooneja mutta melkein. Jos kuvittelisin, että esimerkiksi minun sisko putoaisi raivoavaan jokeen, olisin melko valmis hyppää sinne pelastamaan häntä, koska on niin läheinen ihminen. Vastaavasti serkkujen välissä on jo melko löysä suhde, enkä enää hyppäisi. Mutta jos muurahainen näkee siskonsa hädässä, hän olisi vielä 50% valmiimpi pelastaa siskonsa, koska siskonsa on sen verran läheisempi verisukulainen. Tämä johtaa siis Genetiikkaan.
Niin on ihmisten kanssa: Jos et halua sanoa lapselle "En ymmärrä", etsit aasinsiltaa tai oikaisua,
joka ei välttämättä vastaa tosiasioita. Täytyy sanoa, että 40 vuotta sitten, kun menimme kouluun,
opimme jo plasmideista, sitruunahapposyklistä, Isi puhui sitruunahappotuotannosta Jungbunzlauerissä
Escherichia colin avulla. Mutta hurjasti on mennyt tiede eteenpäin Isä oli kemisti, mutta sanoi minulle,
kemistin työmarkkinat ovat olemattomia, paljon on niitä kemistejä taksinkuskeina, opiskelee mieluummin
insinööriksi! mutta ehkä vähän siirtyi sitä kiinnostusta myös minuun. Ennen sotaa pyrittiin
paljastamaan fotosynteesin salaisuudet. Ja nykyään tiedät tarkalleen, miten kaikki aineenvaihdunta
toimii, niin kuin ilmenee tästä verkkosivusta. Jos lapsi kyselee, viitaa vaan tähän verkkosivuun
KEGG metabolic pathways.
puolipilvistä päivä