Ongelma on: Vanha laho koivu, ihan mökin vieressä. Muutamia oksia kantavat vielä lehtiä, mutta suuri osaa oksista ovat jo ilman kuorta. Joka talvella on myrskyjä, joissa tippuu paksuja oksia. Oksat saattavat vaurioittaa kattoa. Kaato vaikea, koska
puu nojaa mökille päin. Paras olisi yksittäisten, erittäin lahojen oksien leikkaaminen. Nostolava on kallis ja jättää jälkiä nurmikossa.
Olen kuullut että on sellainen asia kuin köysisaha. Moottorisahan terään kiinnitetään molemmin puolin noin 15m pitkä kiipeily köysi. Toinen köysipää heitetään oksan yli. Moottorisahan terään kiinnitettään punti, joka pitää leikuupuolen alaspäin.
Hinataan moottorisahan terää ylös oksalle, niin että sahaa makaa oksan pintaa vasten. Sitten vedetään vuorotellen köyden päistä. Moottorisahan ketju alkaa vähitellen purraa. Tosiaan kun sahaus etenee, tulee käytännön ongelma vastaan: Vähitellen
sahan kulma tulee liian teräväksi ja sahaketju jumiutuu kiinni. Siksi pitää sahakulma olla mahdollisimman loiva ja siksi köysien päät pitää olla mahdollisimman kaukana toisistaan. Sitä varten pitää käyttää taljaa, siis pieni köysipyörää jossa
on kiinnitysmahdollisuus. Siten on mahdollista että sahaketju pysyy mahdollisimmansuorana ja samalla voi pitää molemmat köydenpäät yhtä aikaa kädessä ja rytmisesti vetää päistä, niin että köydessä säilyy jatkuva pieni kireys. Sillä tavalla
köysisaha pysyy mahdollisimman suorana eikä jumiudu. Kyllä hiki tulee, kun sahaa 15cm paksun oksan poikki. Ensimmäinen kokeilu tapahtuu hyvin matalan oksan kanssa, johon ulottuu vielä tikkaiden kanssa. Se onkin tärkeä että pääsee vielä sahaketjuun
käsillä, silloin kun ketju jumiutuu loveen.
Silloin kun oksa on tikkaiden ulottumattomissa, on ongelma saada heitetty köysi oksan yli. Ensin yritän itsetehdyn varsijousipyssyn kanssa, mutta nuolet tahtovat jäädä ylhäällä pusikoissa. Ensimmäiset yritykset kivien kanssa tuntuvat vaarallisia.
Kivet nimittäin välillä putoavat mökin katolle, joskus ne meinaa rikkoa ikkunan lasia. Naapurin mökkikin on turhan lähellä. Siis pitää käyttää hiekalla täytettyä pussi. Hiekkapussin ei saa olla liian painava, että pystyy vielä heittää, mutta
pitää olla riittävän painava, ettei jää johonkin oksaan kiinni. Muovipussia kierretään LVI teipillä, näin siitä tulee sileä eikä löysiä ryppijä, jotka tarttuvat helposti oksiin.
Ei kuitenkaan riittä että saan sen hiekkapussin heitettyä sen oksan yli. Pitäähän saada sen koko köydenkin saada oksan yli. Mutta se kiipeilyköysi, jonka pitää käyttää sahamiselle, on aivan liian painava. Puun alapuolella on paljon pensoja, johon
köysi heittovaiheessa tarttuu. Siksi pitää hiekkapussin lentorata olla hyvin jyrkkä ylöspäin, ja vauhti täytyy olla lujaa. Se köysi, joka on hiekkapussissa kiinni, pitää olla mahdollisimman kevyt.
Siksi rakennan lingon tai toisella nimellä ritsan. Lingon voimalähde on vihreä jumppanaru, noin 5mm x 15mm, myöhemmin myös liilan värinen noin 5mm x 20mm. Kuminarun päät kiinnitetään ritsan molempiin haarojen päihin. Ritsan haarukan rakennan metallikaaresta
ja pienestä putkenpätkästä. Molemmat metalliosat löysin romurautaliikkeesstä. Silloin kun lähdin romuliikkeeseen, minulla ei ollut selkeä kuvaa, mikälaisia osia halusin, mutta oli ainoastaan idea skizzailtuna ja annoin mielikuvituksen päättää,
mitä todellisuuden osat tulevat olemaan. Romuliikkeen myyjä auttoi osien etsinnässä. Jostain romuliikkeen nurkista löytyvät sitten kaksi palikkaa. Metallikaari on ilmeisesti ollut sähkötolpan muuntajan kiinnitysosa, ja putkenpätkä on ollut
aikaisemmassa elämässä ollut katuvalaistuksen tolpan osaa.
Poraan reijän kaaren ja putken läpii ja laitan teräsnaulan sen reijän läpi niin että molemman pysyvät lujasti yhdessä. Lisäksi laitan puukiilan. Siis on syntynyt haarukkaa, jonka voi kiinnittää kolmiojalkan muotoiseen itserakennetuun ampuma-alustaan.
Rakennan pienen heittolusikan, johon laitetaan sitä hiekkapussia. Se lusikka koostuu pienestä muovirasiasta, joka on liimattu alapuolella puulankkuun. Alapuolella on lisäksi kahva, jolla pystyy kiristää jumppanarua ammutaaksen sen hiekkapussin
oksan yli. Se on tavallinen huonekalukahva. Puulankku, muovirasia ja kahvan läpi mene pulttiä, jotka pitävät ne kaikki lujasti yhdessä Jumppanaru kulkee puulankun alapuolella. Alussa yritän pelkästään LVI teipillä kiinnittää sen muovipurkin
jumppanaruun, mutta ratkaisu on liian heppoinen ja kestää vain muutamia laukauksia.
Tämän ritsan ensimmäisen mallin rakennan talvella ja kokeilen Hyvinkään metsissä, koska en ole suinkaan varma, onko idea ollenkaan käyttökelpoinen. Hyvinkäällä on lähinnä Mäntymetsä, ja hiekkapussi lentää hienolla kaarella. puiden kruunujen yli.
Se antaa minulle toivoa, että koko idea voisi olla toimiva. Myöhemmin Särkisalossa on paljon pensoja, jotka ovat lentokaaren tiellä, ja se vaikeuttaa sitten ampumista.
Mökillä rakennan vielä kolmijalan ensimmäisen mallin. Katkaisen noin 4m pitkiä nuoria puita, joiden halkaisia on noin 5cm. Alussa kiinnitän puut köysillä toisiinsa. Myöhemmin huomaan, että tämä köysikiinnitys ratkaisu on liian vetelää. Kolmijalka
antaa periksi kun kiristän jumppanarua ja tähtäileminen tulee vaikeaksi.
Heittopussissa pitää siis olla siima kiinni, se on vähän samanlainen idea kun kalastaja joka heittää virvelillä kalastuskoukkua merelle. Siis minä vaan korvaan kalastuskoukun hiekalla täytetyllä pussilla enkä heitä sitä vaakasuorana mereen mutta
pystysuoraan puuhun. Minunhan pitää ensin saada kevyttä siima noin 5m korkeudessa olevan oksan yli, sen avulla voi sitten hinata vähän paksumpaa valkoista narua oksan yli ja vasta lopuksi hinata sen valkoisen narun avulla sen varsinaisen kiipeilyköyden
oksan yli. Mökillä on käytössä runsaasti vanhoja virveleitä. Useammat ovat rikki. Mutta yksi on kuitenkin vielä toimiva. Se virvelin laitetaan ritsan viereen, ehkä noin puoli metriä ritsan takana juuri niin että siima voi vapaasti kelata irti,
siinä vaiheessa kun kiristetään heittokuppia.
Silloin kuin hiekkapussi on heittolusikan sisällä pitää kiinnittää siiman pään hiekkapussiin pienellä kalastuksen pikakoukulla. Sitten pitää koko omaa ruummin painon avulla kiristää kuminarua lujasti vetämällä heittokupin kahvasta. Sitten kun
kuminaru on kireämillään, pitää tähtäillä ylöspäin oksaan suuntaan. Samalla pitää myös valvoa, että kalastussiima on mahdollisimman löysää. Sitten kun tähtäilty kunnolla, päästetään heittolusikka lentämään ylös. Hiekkapussi lähtee lentämään
kovalla vahdilla ylöspäin puuhun. Siinähän se viuhtoo ylös ja katkaisee lentäessä samalla pikkuoksia. Se lentää usein paljon korkeammin kuin se oksa, johon olisin tähtäillyt. Onneksi hiekkapussi on riittävän painava, ja vain harvoin se tarttuu
johonkin oksaan. Silloin kun se tarttui oksaan, oli kuitenkin aina ollut mahdollista saada alas, kun varovasti nykäisee kalastussiimasta. Usein kuitenkin menee mönkään. Välillä heittolusikka törmää ritsan haaraan kovalla iskulla, ja kuppi
pomppii jyminällä takaisin naamaani. Siinä iskussa lusikan muovikuppi sai monta kertaa halkeamia. Välillä se lusikka rikkoontuu, ja minä joudun korjaamaan ja uudelleen liimaamaan kahvaan kiinni. Kerran myös kuminaru katkea. Melko pieni osaa
laukaisuyrityksistä onnistuu, ehkä vain joka kymmenes. Mutta sehän riittää minulle. Hiekkapussi menee oksan yli, jonka korkeus on noin 5m, vaikka heittopussi on lentänyt paljon korkeammalle, ehkä 10m m päähän. Jos on kova tuuli, joudun luovuttamaan,
koska kalastus-siima mene tuulessa minne sattuu, ja se helpostu takertuu oksiin. Sitten pitää lähteä etsimään, mihin se hiekkapussi on tippunut. Onneksi hiekkapussi on keltainen, niin että se löytyy helposti metsän pohjalta.
Heti kun siimaan kiinnitetty heittopussi on löytynyt, pitää siihen kiinnittää jotain kirkkaanväristä puntti, kumpaankin päähän. Silloin löydän ne siiman päät. Sitten kiinnitetään ylhäältä puusta roikkuvan siimaan pientä valkoista narua, jokaa
on noin 30m pitkä. Se narun halkaisija on noin 0.3mm, ja naru on onneksi sileäpintainen teflon oloinen, ettei se helposti tarttuu oksiin ja puunkuoreen. Sekin on hyvää, että se on valkoinen, koska silloin se on helppo löytää. Siimalla hinataan
sitten sitä valkoista narua sen 7m korkeudessa olevan oksan yli.
Valkoisen narun avulla pystyy sitten vetää sen kiipeilyköyden ylös. Siinä käytän sen solmun joka kutsutaan kalastussolmusta. Sitten päästään tilanteeseen, jossa yksi kiipeilyköysi roikkuu 5m oksan yli. Tähän on mennyt 2 päivää. Käytännössä jätin
tilanteen siihen ja palasin kaupunkiin, koska vaikein osa tästä operaatiosta on suroittettu. Ja seuraavalla viikolla taas uudella innolla.
Siis roikkuvan kiipeilyköyden toiseen päähän kiinnitetään moottorisahan terää. Se on kohtuullisen helppo, koska siihen laitoin pienen sakkelin ja minun täytyy vaan avata sakkelin ruuvia. Ja moottorisahan ketjun toiseen päähän vielä sen toisen
kiipeilyköyden, sekin sakkelin avulla. Kiinnitys pitää olla kunnollinen, koska jos se jumiutuu puun oksaan, ei ole enää mahdollisuuksia korjata tilannetta.
Juu, tulee mieleen, kerran se jumiutui niin lujasti kiinni sahatessa, että minun piti vielä venevinssillä kiskoa irti. Venevinssillä sain kuitenkin riittävän kovaa vetoa aikaiseksi, mutta pelästyin jo, että sahaketju olisi jäännyt oksalle kiinni.
Sitten kun sahaketju makaa oksan päällä, pitää nyt vielä vetää toisen kiipeilyköyden taljan läpi, niin että sahauskulma on mahdollisimman loiva. Siksi onkin hyvää, jos kiipeilyköydet olisivat mahdollisimman pitkiä. Talja tulisi kiinnittää johonkin
vieraan puun runkoon kiinni. Sitten punoo sen kiipeilyköyden sen taljon läpi, ja ottaa molemmat köydenpäät kiinni. Vähitellen kiristää köydet, niin että moottorisahaketju makaa sahattavan oksan päällä, loivalla kulmalla. Joskus kiipeilyköydet
ottavat oksiin kiinni, sittten pitää köydet heittää löysästi niin että ne hyppivät sellaiseen asentoon, missä ne ovat suorana. Eikun ottta köyden päistä kiinni ja vetää vuorotellen, niin että sahaketju puree vähitellen kevyesti oksan läpi.
Ei liika kannattaa käyttää voimia, muuten ketju jumiutuu helposti. Sitä syvempi sahaura on päässyt, sitä kevyempi, pitää sahata. Loppuvaiheessa se kuitenkin helpottaa, koska oksan omaa paino alkaa avata sahauraa ihan itsestään. Jossain vaiheessa
se oksa sitten rysähtää alas, silloin täytyy tietysti katsoa ettei oksaa osuu itseensä. Ja samalla tietysti moottorisahan ketju tipuu alas. Operaatio valmis!
Myöhemmin saan tilattua metsurin, joka pistää koko vanhaa koivua nuriin. Sitä varten heitän molemmat kiipeilyköydet oksan yli. Metsuri hinaa niiden avulla oman vetotaljan teräsköyttä sen puun oksan yli. Sitten vetotaljalla hän pystyy vetää koivun
pois mökiltä, vaikka koivu nojaakin vähän mökin suuntaa, niin että se tippuu pois mökiltä. Koivun runkon halkaisia on noin 50cm, ja puu on hirveän painava, joten jalkavinssi tuskin yksin olisi riittänyt työntämään koivun pois mökiltä.
Tässä toinen vihainen lintu, hullu metso. Tapasin sieniretkellä, ja osuin hänen reviirille. Hieno elämys nähdä villieläimiä.
puolipilvistä päivä