Suksisiteet

Se on eteenpäin, vaikka nenälleen kaatuisi

sukset: hiihtovälineet, joita on käytetty ikimuistoisista ajoista Eurasian pohjoisosissa. Alkuperäisin muoto on lyhyt, leveä, ja tasapohjainen suksi, jossa on koverettu jalansija eli päläs ja tämän molemmilla sivuilla kohouma jalkahihnan eli mäystimen kiinnittämistä varten. Sukset olivat joko karvanahalla pohjattuja suojasään suksia tai nahattomia pakkaskelin suksia. Nahkaa suojasivat reunoista listat, jotka auttoivat suksia ohjattaessa; nykyään suksissa on pohjaura eli olas. Fenno-skandiassa käytettiin myös epäparisia suksia: Oikeassa jalassa oli lyhyt potkusuksi, , nimeltään "kalhu", vasemassa jalassa pitkä liukusuksi, nimeltään "lyly". Akujaan oli vain yksi sauva, jota käytettiin myös keihäänä. Nykyisin muotonsa sukset saivat 1800 luvun lopulla.

"Kiistaveikkojen Majan" tai toisella nimellä "Suonummen Maja" seinällä on kokoelma Suksisiteistä. Insinöörille on kummallinen taipumus olla kiinnostunut asioista, joista ei kukaan muu ole kiinnostunut. Olen myös taipuvainen vertailla eri teknisten ratkaisujen käyttökelpoisuutta. Suksisiteistä olen lukenut jossakin, että Maanpuolustuksen sotureilla oli pieni etu vihollisiin, sen tähden että niiden siteet sallivat sotilaalle heittäytyä maahan silmänräpäyksella kun kuulee laukaisun, kun taas vihollisten siteet eivät kuulemma sitä sallineet. Tarina vai totta.... en osaa sanoa. Nykyään valmistajat vaihtavat siteen tyyppi aina vaan tiheämpään, ehkä ei niinkään sen takia, että he olisivat keksineet jotain teknistä parannusta, mutta pakottaakseen käyttäjät ostamaan uusia suksia.

Itsetehdyt siteet

Mäystin 1800-1980

Halla 1932-1949

Erkki Tanttu: mennään hiljaa kuin ikiliikkuja. Huomaathan että perinteisen saapikkan kärki estää suksen lipsumista pois, eteenkin kiiveteessä ylös

Suksia on löydetty Suomalaisista soista yhteensä yli 60 kappaletta. Urheilusuksista yleisimmät Suomessa olivat kajaanilaiset noin vuoteen 1895, sitten seurasivat Haapaveden ja Ihanne mallit, 1920-luvulta alkaen leveämmät murtomaa- ja retkeilysukset. Suksipuuuna on käytetty yleensä koivua, Keski-Euroopassa hickory. Suomessa oli 1949 11 suksitehdasta, tuotanto noin 47000 paria suksia. Wikipedian mukaan Emil Lampinen perusti 1905 suksitehtaan Porvooseen. Siitä tuli myöhemmin tunnetuimpi merkki "Karhu". Suksituotanto siirrettiin 1970 luvulla Kiteelle. Minulla on nyt "Peltonen" sukset, mutta joskus näkyvät vielä Järvinen sukset. Nykyään ei näy enää paljon Suomalaisia suksia laduilla.

Lukko 1935-1950

Voitto 1936-1980. Teksti linkistä: "Hiihtoharrastukseni rajoittuu poikavuosiini, 1960-luvulle. Silloin minullakin oli Voitto-siteet suksissa. Niihin oli helppo kiinnittää hiihtokengät, mutta niissä oli yksi paha vika. Jos sattui läiskäyttämään suksia liian napakasti latuun, side aukesi. Aivan toivotonta oli hypätä omatekoisesta lumihyppyristä. Lähes joka kerta hienon suorituksen pilasi siteen aukeaminen alastulossa." Wikipedia kirjoittaa:" idealtaan samankaltainen kuin Rottefellan side,1936 Tuomas Vohlosen Voitto-side tuli kilpailemaan markkinoista lahtelaisen kenkätehtaan tehdessä siihen sopivaa Mono-kenkää"

Kisa-Karhu 1950-1980. Uskoisin, että "Kisa-Karhu" on "Karhu" suksien edeltäjä.

Tunturi Mono 1931-1947. Kenkätalo Monosen verkkosivulta: Kenkäkauppa jo neljännessä polvessa. Suomen kieleen hiihtojalkineen yleisnimike mono, perustajamme Jussi Monosen mukaan. Jussi Mononen perusti myymälän 1921 ja tehtaan 1926. Monosen kenkätehdas, Lahden Saapas- ja Lapikasteollisuus, järjesti marraskuussa 1932 nimikilpailun, jotta yhtiön valmistamille tuotteille saataisiiin yhteinen nimi. Kilpailun voitti riihimäkeläinen konttoristi Arkki Laine. Hän ehdotti nimeä ”Mono”, joka tarkoittaa yhtä, ainoaa. Palkintoraati piti nimeä onnistuneena, sillä se viittasi laadukkaaseen tavaraan: ”ainoa laatuan markkinoilla”. Mono oli toimiva lyhennys myös tehtaan perustajan ja johtajan sekä tunnetun kenkäkauppiaan Jussi Monosen nimestä. Tästä juontaa myös suomenkielen yleisnimike mono.

Rotan Loukku 1937-1980. Teksti linkistä: "Norjalainen Bror With kehitti Rottefelle (rotanloukku) suksisiteen vuonna 1927. Tässä siteessä ei ollut lainkaan kannan taakse ulottuvaa lenkkiä. Hiihtokengän pysymisen varmisti nastat, jotka painuivat hiihtokengän pohjassa oleviin reikiin. Siteet tulivat kuuluisiksi vuoden 1928 talvi-olympialaisissa saavutettujen voittojen ansiosta."

Mono 1933-1953

Canada 1939-1980

Modern