"Sensaatiomainen lento Kuopiosta Suomenjoelle. 50 km matka 3.5 minuutissa omatekoisella reaktiokoneella" Silvo Sokka, vain 17-vuotias nero, oli tehnyt ilmailuhistoriaa, uskoi lauantaiaamun "Helsingin Sanomat" lokakuuta 1948. Sokka oli lentänyt Savon ilmatilassa omatekoisella rakettikoneella peräti 50 kilometrin matkan. Lehti kertoi, että Sokka oli rakentanut konettaan helmikuusta lähtien. Se oli seitsemän metriä pitkä, sikarinmuotoinen ja peräsintä lukuun ottamatta siiveton. Kone lensi omatekoisen polttoaineen voimin. Huima lentomatka oli tapahtunut kahta päivää aikaisemmin torstaina 7. lokakuuta iltapäivällä. Lähto oli mennyt hyvin, ja aluksi raketin nopeus oli Sokan mukaan ollut pieni. Sokka oli ollut yhteydessä maan pinnalla olevaan avustajaansa vain kerran, koska radio oli oikutellut. Sanomassaan hän ilmoitti siirtyvänsä vaakalentoon 7000 metrin korkeudessa. Sitten oli tapahtunut onnettomuus: poltoainesäiliö särkyi ja polttoainetta loiskui lentäjän silmille. Raketin ohjaus meni epäkuntoon, ja kone kääntyi ylösalaisin. Sokka sai raketin kuitenkin asetettua liitolentoon, kunnes Suonenjoen yllä kone taas käännähti nurin ja Sokka putosi 10-30 metrin korkeudesta järveen. Sitten Sokka oli uinut noin puolen kilometrin matkan rantaan ja hoiperrellut läheisen maamieskoulun luo. Sieltä hänet oli löytänyt maasta makaamasta koululle saapunut kanttori. Sokka oli pian tointunut päästyään lämmittelemään saunaan. Hänen isänsä oli hakenut pojan autolla kotiin. Helsinkiläiset ilmailuasiantuntijat epäilivät Sokan lentomatkaa jo ensimmäisessä uutisessa. Rakettikoneita ei noin vain rakennettaisi nyrkkipajassa. Jos Sokan kertomat tiedot matkasta pitivät paikkansa, kone olisi saavuttanut peräti 830 kilometrin tuntinopeuden. Lehdet kertoivat myos Sokan taustoja. Hän oli käynyt yhden luokan oppikoulua Kuopiossa, mutta eronnut, koska matematiikka oli hänelle ylivoimasta. Tallä hetkellä Sokka työskenteli Saastamoisen Faneritehtaalla Kuopiossa. Sokan isä toimi aseteknikkona armeijan palveluksessa, ja perheessä oli kuusi lasta. Sokkaa kuvattiin yksinviihtyvänä nuorena miehenä. Suomen Sosialidemokraatin jututtaman naapurin pikkutytön mukaan Sokka oli "omituinen", Helsingin Sanomat oli tavoittanut "korkean sotilashenkilön", joka oli sitä mieltä, että poika on nero ja yhteiskunnan pitäisi auttaa häntä eteenpäin. Uutisesta ei selviä, tunsiko kyseinen sotilashenkilö Sokkaa vai puhuiko hän yleisemmällä tasolla. Uutinen Silvo Sokan lennosta oli todellakin sensaatio. Hävityn sodan jälkeen Suomessa oli tilausta innostavalle nuorelle nerolle. "Suomen kansa voi joka tapauksessa näinä päivinä olla ylpea nuorisostaan, jota eivät pysty pitämään aisoissa edes lainkiujain paremmin kuin paljon suurempien sopimuspaperien suuremmat Pykälätkään silloin, kun se pyrkii toteuttamaan suuria unelmian' kirjoitti Arijoutsi pakinassaan. Tästä rauhansopimusta vähättelevästä asenteesta SKDL:n Vapaa Sana huomautti pari päivää myöhemmin jättäen tosin mainitsematta, että kyse oli pakinasta. Ei silti, sama into näkyy Suomen Nuorten Opintorahaston ilmoituksessa, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa samalla sivulla rakettilentouutisen kanssa: "Muistakaa SILVO SOKAN tapaisia nuoria, Heitä on meidän kaikkien autettava eteenpäin" Silvo Sokan lento ei kinnostanut ainoastaan Suomen lehdistöä, vaan toimittajia alkoi lahteä kohti Kuopiota ulkomailta asti. Tukholman lehdet laittoivat toimittajansa matkaan, ja lehdissä kerrottiin, että Lontoostakin olisi saapumassa journalisti yksityiskoneella. Sokka vastaili toimittajien kysymyksiin lehdistötilaisuudessa lauantai-iltana 9. lokakuuta. Han kertoili koneensa teknisistä yksityiskohdista sujuvasti, mutta vaikutti hermostuneelta eikä ottanut katsekontaktia toimittajiin. Selvisi, että rakettikoneen rakentamista oli rahoittanut salaperäinen saksalainen insinöori Ganzeuge, joka alkuvuodesta oli työskennellyt Saastamoisen konepajalla. Tämä oli innostunut Sokan näyttämistä rakettikoneen piirustuksista. Ennen rakettikonetta Sokka oli puuhaillut lähinnä lennokkien parissa. Rakettikone oli Sokan mukaan rakennettu eräässä heinäladossa Riistavedellä. Osia oli tilattu kymmenkunnasta tehtaasta. Runko oli teetetty Tampereella. Laitteen runko oli valmistettu teräsputkista ja kuori duralumiinista. Kone oli kolmiosainen: siinä oli kärki-, moottori- ja ohjaamo-osa. Painoa Sokan raketilla oli 2 000 kiloa ja se oli maksanut yli 300 000 markkaa. Sokka piirsi myös koneestaan hienon kuvan ja kertoi sen nimen olevan Silver Star. Lentopäivänä Sokka ja Ganzeuge olivat kuljettaneet raketin kolmen kilometrin matkan pöllirakennelmaa pitkin. Ganzeuge oli avustaja, johon Sokka kertoi olleensa lennon aikana yhteydessä. Toimittajat olisivat kovasti halunneet puhua myös insinöori Ganzeugen kanssa. Sokka kertoi yrittäneensä tavoittaa Ganzeugea puhelimitse lentoa seuranneena aamuna, mutta tämä oli kuulemma matkustanut eikä Sokka tiennyt minne. Toimittajat kysyivät Sokalta insinöörin puhelinnumeroa. "Jännevirta 404", kertoi Sokka. "Uusi Suomi" mukaan Jännevirralla ei ollut tuollaista puhelinnumeroa. Eikä tämä ollut ainoa outous, joka Sokan tarinasta paljastui. Savo-lehden postien joukosta löytyi "Insinöörin" allekirjoittama kirje, jossa valiteltiin nuoren keksijäneron kuolemaa omatekoisen rakettikoneensa ensilennolla. Insinööri kuvaa lentoa Sokan tavoin, mutta uskoo pojan kuolleen raketin hajotessa kovan nopeuden vuoksi tai räjähtäessä ilmassa. Kirjeen loppuosassa Insinööri purkaa murhettaan menetyksestä. "Kansakunta tulee suremaan nuorukaista, jolla on paremmat lahjat kuin miehillä, teknikoilla ja insinööreillä. Hänellä oli mitä suurimerkitysellisimpiä keksintöjä työn alla. Hän suunnitteli rakettimoottoreita, jotka kuitenkin täytyi jättää kesken, rakettitykin keksintö oli hänella paässään, mutta ei paperilla, samoin purjelentokoneiden rakettimoottorien, lentokonemoottoreiden (polttomoottori), potkuriturbiinin jne. Valtakunnan olematon lentokoneteollisuus menettää hänessä kyvyn, joka ei helposti korjaannu", Insinööri valitti. "Näkemiin, Pilven veikko", hän päätti murheellisena. Erikoista oli, että Sokka oli käynyt kysymässä "Savo" lehdessä, oliko tällaista kirjettä näkynyt, Hän olisi halunnut saada sen haltuunsa ennen kuin se julkaistaisiin. Sokan puheissa alkoi ilmetä myös muita outouksia. Poliisin kanssa hän oli käynyt ladossa, jossa rakettikone oli valmistettu. Se oli täynnä heiniä, Sokan mukaan heinät oli rakentamisen ajaksi kannettu ulos ja sitten taas takaisin. Poliisia tämä ei vakuuttanut. Samoin Sokan osoittamasta raketin lähtöpaikasta ei loytynyt jälkeäkään "öljytyistä lähtökiskoista", jotka mainittiin kahteenkin kertaan "Savo" lehden saamassa kirjeessä. Asiantuntijat ihmettelivät myös sitä, miten Sokka oli onnistunut saamaan rakettikoneensa "liitolentoon", jos siinä ei ollut siipiä lainkaan. Virkavalta alkoi olla sitä mieltä, että Sokan lentomatka oli mielikuvituksen tuotetta. Tämä oli Sokan kannalta ehkä hyväkin. Uusi Suomi julkaisi vaikuttavan listan, mitä kaikkia lakeja ja määräyksiä Sokka olisi lennollaan rikkonut. Nitä riitti koneen rakennuspiirustusten hyväksyttämisen laiminlyömisestä radioluvan puutteeseen. Lentäjäkin olisi tarvinnut koulutuksen, tutkinnon ja lentoluvan. Joistain pykälistä Sokka olisi alaikäisenä saanut ehkä armahduksen, mutta aikuinen insinöori Ganzeuge olisi ollut täysin vastuullinen. Ja mikä pahinta, reaktiokäyttöisten lentokoneiden rakentaminen oli Suomelta kielletty edellisenä vuonna allekirjoitetussa Pariisin rauhansopimuksessa. Usko Sokan tarinaan alkoi murentua heti viikonlopun jälkeen. Suomen Sosialidemokraatin Inka oli lauantaina 10.10. mukana keskustelemassa Sokan kanssa. "Ei tarvitse olla järin viisas vetääkseen Suomen kansaa ja muitakin nenästä, juttu oli otsikoitu Artikkelin sävy oli kauttaaltaan skeptinen. Helsingin Sanomat, joka isoista tiedotusvälineistä ehkä pahiten haksahti juttuun, yritti vielä maanantaina 11. lokakuuta pitää yllä uskoa jonkinlaiseen yllätyskäänteeseen. Lehden mukaan oli mahdollista, että Sokka oli vain jonkinlainen keulakuva ja rakettikoneen oikeat suunnittelijat astuisivat esiin tai sitten Sokka tunnustaisi jutun ankaksi. Näin tapahtuikin, samaan aikaan kun maanantaiaamun Helsingin Sanomat oli vielä tuoreena lukijoiden käsissä. Silvo Sokka tunnusti keksineensä koko jutun lentomatkastaan ja salaperäisestä insinöoristä. Koko tapahtuma oli äimistyttävä, käsistä riistäytynyt peitetarinan versio B. Silvo Sokka olisi halunnut konealalle töihin, mutta Kuopiossa mahdollisuudet siihen olivat niukat. Hän oli ajoittain työttömänä ja sai kotona moitteita tästä. Tilanteesta suivaantuneena Sokka kehitteli suunnitelman: hän lähtisi Ruotsiin tai Norjaan etsimään parempia työtilaisuuksia. Koska hän oli alaikäinen, hän tuli jostain syystä siihen tulokseen, että naapurimaahan livahtaminen onnistuisi paremmin, jos kaikki uskoisivat hänen kuolleen. Niinpä hän kirjoitti salaperäisen insinöorin nimissä kirjeen, jossa kerrottiin epäonnistuneesta ja traagisesti päättyneestä rakettilennosta. Han lähetti kirjeen "Savo" -lehteen ja lähti torstaina iltapäivänä polkemaan kohti Suonenjokea. Mukanaan hänellä oli reppu, eväitä ja lentolasit. Suonenjoelle päästyään Sokka huomasi suunnitelmassaan puutteita. Ilta hämärsi, eikä hänen pyörässään ollut lamppua. Matkan jatkaminen ei onnistuisi, ja jostain tarvittaisiin pian yösija. Sokka päätti vedota sääliin. Hän pudotti pyoränsä järven rantaveteen, kasteli itsensä ja käveli sitten läheisen maamieskoulun pihaan makaamaan. Sieltä hänet piankin löydettiin. Sokka teeskenteli tajutonta mutta hän oli tehnyt ratkaisevan virheen. Hän oli unohtanut taskuunsa henkilöllisyystodistuksen, jonka avulla hän sai liikkua isänsä tyopaikalla Kuopion kasarmialueella. Koska Sokka tunnistettiin, katoamissuunnitelma meni myttyyn. Hätäpäissään hän päätti tarttua kirjeessä mainittuun tarinaan rakettimatkasta. Tästä alkoivat Silvo Sokan piinalliset päivät. Hản pitäytyi uskomattomassa tarinassaan, jopa vannoi sen todeksi, vaikka se vuosi kuin seula. Julkisesti valehtelijaksi leimautuminen olisi ollut pahempaa. Sokka kertoi toivoneensa turhaan että kohu menisi pian ohi. Totuuden kertominen helpotti Sokan oloa. Tosin kovin hääppöinen se ei ollut. Kun häneltä kysyttin haastattelussa, millainen mieliala oli nyt, hän vastasi yksinkertaisesti: "Hävettää". Seuraavina päivinä lehdet harjoittivat pientä itsekritikkiä tapauksen ympärillä, tosin kyse oli pikemminkin keskinäisestä syyttelystä. Etenkin SKDL:n lehdistö ilkkui Helsingin Sanomia, joka oli haksahtanut juttuun täysillä. Haksahtamista toki helpotti se, että ensimmäisenä Sokan lentomatkasta oli uutisoinut luotettavan STT:n Kuopion toimittaja. Helsingin Sanomat käytti Sokan tapauksesta uutisoidessaan ensimmäistä kertaa telefototekniikkaa, jossa uutiskuvat lähetettiin toimitukseen puhelinlinjoja pitkin. Tosin tämä pioneerityö unohtui sittemmin esimerkiksi lehtikuvan historiaa käsittelevästä kirjasta. Ihan kokonaan ohitse Sokan tapaus ei vielä ollut. Moskovan radio nimittäin älähti tapauksesta. Se referoi suomalaisen lehdistön uutisointia ja kertoi, että Sokan lento osoittautui ankaksi. Mutta silti radion siteeraama uutistoimisto TASS väitti, että Pariisin rauhansopimuksen vastaisia pimeitä puuhia saattaisi olla käynnissä Suomessa. Ilmeisesti Sokan kertomukset raketin osien tilaamisesta useista tehtaista ja joidenkin sotilashenkilöiden kommentit alkoivat elää Neuvostoliitossa omaa elämäänsä. Neuvostoliiton lähetystöstä pyydettiinkin Suomen viranomaisilta tarkempia tietoja tapauksen tutkimuksista, Sen pidemmälle asia ei kuitenkaan edennyt ainakaan julkisuudessa. Silvo Sokka ei saanut minkäänlaisia syytteitä tempauksestaan. Juttu oli kuitenkin perheelle niin iso häpeä, että se päätyi vaihtamaan sukunimensä. Silvo Sokan myohemmästä elämästä ei ole paljon tietoa. Hän kävi sahateollisuuskoulun, ei avioitunut koskaan, ja yhteydet perheeseenkin olivat niukat. Silvo Sokka kuoli 79-vuotiaana Uudessakaupungissa tammikuussa 2010. Uskomattomassa ankanlennossa surullisinta on nimenomaan Silvo Sokan kohtalo. Näin 2020-luvulta käsin tuntuu siltä, että Sokka oli syntynyt väärään aikaan ja paikkaan. Jos hän olisi saanut puuhastella ja jakaa lennokkaita visioita hengenheimolaisten kanssa ympäristonsä hyväksymänä, kuka tietää, kuinka korkealle hän olisi lopulta lentänyt.
Nuoret miehet ovat pukeutuneet verryttelyhousuihin ja sateenkaaren kuvalla varustettuihin T-paitoihin. He istuvat pitkänomaisella patjalla lootusasennossa ja kädet ristissä. Akkiä he alkavat pomppia kiivaasti jalat edelleen lootusasentoon taitettuina ja kädet yhdessä. Pomput vievät heitä reippaasti kohti patjan toista laitaa. Toiminta näyttää kivulloiselta jumppaliikkeeltä, mutta se on joogalentoa. Luonnonlain puolue on juuri pomppinut Suomen kansan tietoisuuteen Ylen pääuutislähetyksessä 25. syyskuuta 1994. Jo reilua kuukautta myöhemmin vaadittavat 5 000 kannattajakorttia olivat kasassa ja puolue saattoi rekisteröityä. Se aikoi osallistua seuraavana vuonna järjestettäviin eduskuntavaaleihin. Uusi Luonnonlain puolue saattoi olla Suomen puoluehistorian siihen asti omalaatuisin toimija. Monet puolueen tavoitteista eivät sinänsä kuulostaneet kovin erikoisilta.Se aikoi taistella vallitsevaa lamaa ja työttömyyttä vastaan siinä missä muutkin puolueet. Erikoisuus piilikin puolueen keinoissa: Luonnonlain puolue pyrki herättämään kansalaisten henkiset kyvyt. Luonnonlaki ei vitannut joogapomppuja vastustavaan painovoimalakiin, vaan "luonnon organisoivaan voimaan", joka piili jokaisessa elävässä olennossa. Yhteiskunnalliset ongelmat, kuten tyottömyys ja rikollisuus, johtuivat tämän "luonnonlain" rikkomisesta. Sanomalehtiuutiset eivät ehkä riittäneet selvittämään puolueen ajatusmaailman yksityiskohtia, mutta puolueella oli hyvin konkreettinen ehdotus. Valtion pitäisi palkata ja kouluttaa 7000 joogalentäjää, joiden mietiskelyn voimalla Suomea parannettaisiin roimasti. Joogalentämisen vaikutukset olisivat sekä yleisluontoisia kuten yhteiskunnallisen ilmapiirin parantuminen ja vaikeuksien voittamisen helpottuminen, että hyvinkin tarkkoja. Luonnonlain puolueen nuorisojärjestön johtaja Tero Mäntylä lupasi haastattelussa, että rikollisuus vähenisi 30 prosenttia ja sairastavuus kolmessa vuodessa 50 prosenttia. Joogalentäjät tarvitsisivat oman hallin. Sen rakentaminen maksaisi 500 miljoonaa markkaa. Erikoisinta teoriassa oli se, että joogalennon vaikutukset eivat rajoituneet itse joogalentäjään, vaan säteilivät ympäristoon. Siis joogalentoa tehtiin mieluusti yhdessä. Tämän vuoksi joogalentäjät myös uskoivat, että heillä voisi olla yhteiskunnallinen tehtävä. Joogalennon stressiä vähentävä vaikutus ulottuisi koko yhteiskuntaan. Joogalentäjät uskoivat myös toimintansa tieteellisyyteen. Se vain perustui tieteeseen, jota ei ollut vielä kehitetty. Puolueen nettisivuilla joogalennon vaikutuksia esiteltiin mittauskäyrillä ja lähdeluettelossa oli neurotieteellisiä julkaisuja. Laji oli myös kehittyvä. Jo ensimmäisessä uutislähetyksen puolueen puheenjohtaja Timo Lahtinen totesi, että joogalentäjät pomppasivat nyt korkeammalle kuin olisivat pompanneet 3040 vuotta sitten. Tulevaisuudessa lentomatkat pitenisivät ja joogapompuista siirytäisiin aitoon levitaatioon. Kaikkiaan joogalentohanke maksaisi valtiolle 1,5 miljardia markkaa. Puolue lupasi hövelisti laittaa projektiin myös mahdollisen tulevan puoluetukensa. Mutta mitä ihmettä joogalento oikein oli? Luonnonlain puolue kertoi, että kyse oli eräänlaisesta mielen ja kehon yhteistoiminnasta. Joogalento oli spontaani ja yllättävä meditaation seuraus, johon liittyi autuuden ja vapauden tunne. Näin ihminen singahtaa ylospäin. Pomppu kuitenkin rikkoo vaadittavan mielentilan ja seuraa putoaminen taas maan pinnalle. Kokenut joogalentäjä pystyi silti lentämään korkeammalle ja pidemmälle. Kaikkein näyttävimpiä lentoja ei voinut suorittaa julkisissa näytännöissä, sillä niissä ol liikaa häirioitä. Joogalentäjät harjoittivat transsendenttista meditaatiota (TM), jonka oli kehittänyt intialainen Maharishi Mahesh Yogi (1918-2008) Maharishi tuli kuuluisaksi 1960 luvun lopulla, kun "The Beatles" yhtyeen jäsenet hurahtivat hänen oppeihinsa joksikin aikaa. Puolue ei todellakaan ollut vain suomalainen ilmiö. Se oli osa Luonnonlain kansainvälistä Luonnonlain puoluetta (NLP). Puolueen on kerrottu olleen aktiivinen kaikkiaan 74 maassa, mutta vaalimenestys ei ole missään ollut kummoinen. Esimerkiksi Britanniassa puolueen menestys jäi heikoksi, vaikka George Harrison järjesti sille tukikonsertin. Sekä Yhdysvaltain että Britannian luonnonlain puolueet perustettiin 1992, joten polittinen liike oli jo muutaman vuoden ikäinen Suomeen saapuessaan. Luonnonlain puolueen vastaanotto vuoden 1994 Suomessa oli aika lailla sellainen kuin voi odottaa. Puolueesta tehtiin mediassa pilkkaa estoitta. Pakinoitsijoille aihe oli tietysti herkullinen. "Kun tuhannet tiukkailmeiset suomalaiset joogalentäjät kaartaisivat tivisä muodostelmassa Sarajevon ylle väinämoislakit paässän ja kauhavalaiset vyössään, heittäisivät muutaman immelmanin ja kitäisivät lopuksi äänettominä kuin haamut kattojen tasalla yli kaupungin, niin sekä serbit että muslimit laskisivat aseensa ja ehkä myös alleen. Rauha palaisi piinattuun kaupunkiin'", kirjoitti Pertti Huopainen Etelä Suomen Sanomien toimituksen kolumnipalstalla. Vakavammin asiaan suhtauduttaessa kommentaattorit pelkäsivät esimerkiksi, että jokin "Aku Ankka puolue" pääsisi eduskunnassa joskus vaa'ankielen asemaan. Luonnonlain puoluetta pidettin oireena siitä, että ihmiset ovat vieraantuneet politiikasta. Aäni annettaisiin silloin mille tahansa värikkäälle hahmolle. Parhaimmillaan Luonnonlain puolue ja vastaavat politikan erikoisjoukot saattaisivat olla varoittava pohjakosketus, jonka jälkeen ainoa reitti olisi ylőspäin, kuten Etelä Suomen Sanomien pääkirjoituksessa toivottiin joulukuussa 1994. Perinteisten puolueiden suunnalla vastaanotto ei ollut sen ystävallisempää. "Humpuukia", luonnehti esimerkiksi kokoomuksen suunnittelupäällikkö Timo Kervinen. Vihreissä uutta puoluetta ei pidetty uhkana, vaikka varsinkin aikalaiset saattoivat ajatella Luonnonlain puolueen kalastelevan kannatusta samoista piireistä. Tutkija Sami Borg saattoi olla oikeilla jäljillä epäilessään, oliko segmentistä Luonnonlain puolueella lopulta mitään tekemistä politikan kanssa. "Puolueen päivänselvä tarkoitus on markkinoida omaa ideologiaansa, joka ei ensi sijassa ole mikään poliittinen Ideologia. Näkojään helpoin tapa saada julkisuutta on perustaa puolue, saa täysin ilmaista mainosta asialleen', Borg kuvasi Helsingin Sanomien haastattelussa. On mahdollista, että jossain kansainvalisen TM liikkeen uumenissa on hoksattu sama ja päätetty rohkaista puolueiden perustamiseen. Talouselämän puolella TM- liike toimikin jo: se oli perustanut lukuisia yrityksiä. Toisaalta Luonnonlain puolueen jäsenet olivat valmiita sijoittamaan puoluehankkeeseen sekä aikaa että rahaa ja olivat ilmeisen tosissaan. Puolueen aktiivijäsenten tuli lahjoittaa 0,7 prosenttia tuloistaan puolueen toimintaan. Itse puolue kertoi edustavansa uutta poliittista kulttuuria, vastavoimana suomalaisten vallanpitäjäpuolueiden vanhalle hallinnolle. Ihan helppoa puolueen toiminta ei ollut, sillä ehdokkaiden värvääminen ei sujunut aivan yhtä sujuvasti kuin kannattajakorttien keruu, Politiikan kokeneet tarkkailijat näkivät myös esteen, jonka puolue asetti itse omalle menestykselleen: Luonnonlain puolue ei solminut lainkaan vaaliliittoja koko olemassaolonsa aikana. Ovelasti suunnitellut vaalilitot ovat toisinaan nostaneet pienpuolueiden ehdokkaita valittujen joukkoon. Luonnonlain puolue löysi kevään 1995 eduskuntavaaleihin lopulta noin 60 ehdokasta, jotka jakautuivat kaikkin Manner-Suomen vaalipiireihin. Vain Ahvenanmaalla ehdokkaita ei ollut,
silli puolueelle valkeni liian myohään, että itsehallinnolliseen kuntan puolue toivoi saavansa 10-20 kansanedustajaa. Gallupit maakuntaan olisi pitänyt perustaa oma luonnonlain puolue. Ennusteet eivät kuitenkaan noin kuukausi ennen vaaleja näyttäneet hyvältä. Puoluetta äänestäisi 0.6 prosenttia äänioikeutetuista. Se ei paljon lohduttanut, että kannatus oli noussut 0.1 prosenttiyksikkoä joulukuusta. Tuoreessa puolueessa saattoi esiintyä paikallista aatteellista monimuotoisuutta, kun puolueen toiminta ei ollut viela ehtinyt vakiintua. Lahdessa maaliskuun alussa 1995 pidetyssä työttömien paneelissa Luonnonlain puolueen edustaja ehdotti työttömyyden poistoon hyvinvointivaltion purkamista, suomalaisten elintason laskemista ja siirtymistä vastuulliseen anarkiaan, jossa valtiokoneiston korvaisi kansalaistoiminta. Mitä kaikkea tämä sitten ikinä tarkoittaisikaan. Vaalien alla Luonnonlain puolue koetti esitellä myos joogalennon yhteiskunnallista tehoa eikä pelkästään sitä, mitä se on. Helsingin Sanomien mukaan puolue yritti haalia Suomeen Euroopasta 300 joogalentäjää. Heidän tarkoituksensa oli päättää käynnissä olleet palomiesten ja hoitajien lakot sekä estää uhkaava opettajien lakko. Kokeilun tuloksista tai onnistumisesta ylipäätään en loytänyt tietoa. Opettajien lakko kylläkin peruuntui, mutta palomiesten ja hoitajien lakko jatkui vaalien yli. On mahdollista, että muut voimat vaikuttivat tässä enemmän. Pienpuolueiden osa vaaleissa oli raskas. Luonnonlain puolue ei päässyt Ylen suureen vaalitenttiin, sillä sinne kelpuutettiin vain kaksi eduskunnan ulkopuolista puoluetta, ilmeisesti muita paremman gallup-menestyksensä ansiosta. Luonnonlain puolueen aktiiveja kenties lukuun ottamatta kaikille oli selvää, miten puolueelle tulee käymään vaaleissa. Penkin allehan ne menivät. Puolue sai 0,25 prosentia äänistä eikä yhtään kansanedustaja. Kaikkiaan ääniä puolueen ehdokkaille annettin 6819. Puolueen ääniharava oli Helsingin vaalipiirissä ehdolla ollut varapuheenjohtaja Tuulikki Saaristo 475 äänellä. Lukuisista yuoden 1994 vaaleihin osallistuneista pienpuolueista, vain Nuorsuomalaiset olivat jonkinlainen menestys kahdella kansanedustajallaan. Ekologinen puolue vihreät sai vaaleissa vain noin tuhat ääntä enemmän kuin Luonnonlain puolue, mutta silti siltä meni läpi ehdokas Pertti "Veltto" Virtanen Pirkanmaan vaalipiiristä. Siitä sopi kiittää myös vaaliliittoa. Luonnonlain puolue poltti suurimman uutuusarvonsa vuoden 1995 eduskuntavaaleissa. Se osallistui kuitenkin vielä vuoden 1996 yhdistettyihin EU- ja kuntavaaleihin sekä eduskuntavaaleihin 1999. Puolueen sanoman painopiste muuttui hiukan ensimmäisten vaalien jälkeen. Se alkoi kampanjoida etenkin geenimuunneltua ruokaa vastaan. Puolue tuotti Suomeen ainakin kaksi geenimuuntelua vastustavaa tutkijaa, joiden vierailuista uutisoitiin lehdissä. Jos tarkoitus oli samalla levittää tietoa Luonnonlain puolueesta, se ei onnistunut kovin hyvin. Jutut keskittyivät geenimuunteluun, ja puolue saatettiin mainita vain ohimennen. Terveys nousi muutenkin puolueen ohjelmassa. Se ajoi muun muassa vedalaiseen perinteeseen nojaavaa valtakunnallista terveyskasvatusta ja erityisiä vedalaisia terveyskeskuksia. Vedalainen vittaa Intian vanhaan filosofiseen ja uskonnolliseen kirjallisuuteen ja siihen perustuvaan muinaisuskontoon, joka on nykyisen hindulaisuuden perustana. Joogalentokin pysyi tavoitelistalla, mutta kauempana kärjestä. Puolue alkoi puhua "stressinpesukoneista", joita käytettäisiin kriisien lieventämiseen Stressinpesukoneet olisivat joogalentäjäryhmiä, joita koulutettaisiin työttömistä, Euroopan luonnonlain puolueet tarjosivatkin joogalentäjien apua sotilaalle olisi annettu mietiskelykoulutusta. Jugoslavian kriisin ratkaisemiseen vuonna 1999 10000 Nato-Puolueen vaalimenestys jatkui kehnona. Yksikaän pienpuolue ei saanut ehdokkaitaan läpi Suomen ensimmäisissa EU- vaaleissa 1996. Kuten EU- vaaleissa myöhemminkin, koko maa oli samaa vaalipiiriä. Luonnonlain puolue oli asettanut täyden 16 ehdokkaan listan. Puolue sai kaikkiaan 3327 ääntä, joka vastasi 0,15 prosentin kannatusta. Koko vaalien jumboksi jäi Luonnonlain puolueen Erkki Nieminen, joka keräsi valtakunnasta 57 aänta. Samaan aikaan EU-vaalien kanssa järjestettyihin kuntavaaleihin Luonnonlain puolue osallistui 12 kunnassa mutta ei saanut yhtäan ehdokasta läpi. Kaikkiaan puolueen ehdokkaat saivat 1217 äntä. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Luonnonlain puolueella oli näytön paikka. Jos puolue jää kaksissa peräkkäisissä vaaleissa ilman kansanedustajaa, se poistetaan puoluerekisteristä. Puolueen vaali ohjelmassa ei enää puhuttu joogalennosta, mutta ensimmäisenä kohtana listassa oli "Vakaa ja kestävä rauha stressinpesukoneen avulla", joka viittasi puolueen tuttuihin menetelmiin. Rohkeasti luvattiin myös sairauksien ja rikollisuuden puolittumista. Luonnonlain puolueella oli vuoden 1999 eduskuntavaaleissa parempi asetelma, sillä se oli onnistunut nostamaan ehdokasmääräänsä yli sadan. Valitettavasti tulosiltana puolue sai taas pettyä. Koko maassa Luonnonlain puolue sai vain 3903 ääntä, miltei puolet vähemmän kuin neljä vuotta aiemmin Kannatusprosentti oli mitätön 0,15 % Tähän loppui Luonnonlain puolueen tie rekisteröitynä puolueena. Se poistettin puoluerekisteristä yhdessä erinäisten muiden Paremmin menestynyt Nuorsuomalaiset pyysi itse poistamistaan 1990 luvun puoluepyrähdysten kanssa, Samaan aikaan aloittanut ja puoluerekisteristä, sillä puolue oli päättänyt lopettaa toimintansa. Luonnonlain puolue ei tehnyt näin jyrkkää päätostä. Puolue osallistui vielä vuoden 2000 kuntavaaleihin omalla yhteislistollaan neljässä suuressa kaupungissa, mutta sai vain 360 ääntä. Luonnonlain puolueen entinen lehdistösihteeri Asko Ali-Marttila pääsi kuitenkin omalla valitsijayhdistyksellä Lopen kunnanvaltuustoon. Hänen vaaliteemojaan oli tietoisuuskeskeisyys, joten voidaan ehkä sanoa, että hänessä puolue lopulta sai valitun edustajansa. Ali-Marttilan valintaa koskeva tiedote on viimeinen Luonnonlain puolueen lehdistötiedote. Puolueen nettisivuja on päivitetty vimeksi maaliskuussa 2001. Puolueen toiminnan kerrotaan olevan pysähdyksissä ja aktiivien jatkavan tavoitteiden ajamista muilla foorumeilla. Luonnonlain puolue oli jännällä tavalla 1990- luvun ilmio. Sitä olisi ollut vaikea kuvitella Kekkosen ajan Suomeen. Kylmän sodan jalkeinen lama- Suomi oli kuitenkin värikkäämpi paikka. Perinteisten puolueiden edustama järjestys oli kärsinyt vakavia iskuja. Pienillä puolueilla oli henkistä tilausta, joskaan ei sitten lopulta kummoistakaan menestystä. 1990- luvulla rekisteröitiinkin 12 puoluetta, mikä tekee vuosikymmenestä vilkkaimman tällä saralla, ainakin puoluerekisterin vuonna 1969 tapahtuneen perustamisen jälkeen. Monet 1990 luvun puolueista jäivät toki lyhytikäisiksi. Jonkin kokoista joukkoa suomalaisia Luonnonlain puolueen ei-materialistinen näkemys kiehtoi. Aika oli sellaiselle jossain määrin otollinen. Elettiin 1980 luvun lopun suuren kulutusjuhlan jälkeistä krapulaa, Maa oli lamassa ja kaikilla kurjaa. Ei ollut täysin poissuljettua, etteikö jonkinlainen mietiskelyyn perustuva oman mielen hallinta olisi voinut helpottaa ankaran ajan raskautta. Ainakin saattoi tuntua, että Luonnonlain puolue tarttui asiaan, joka kenties oli jäänyt perinteisiltä puolueilta huomiotta Luonnonlain puolueen joogalento ei ole unohtunut. Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio kaipaili vuoden 2019 eduskuntavaalien alla valoa ja iloa, joita politikkaan miestä 1990 luvun värikkään toimijat, kuten Luononlain puolue Veltto Virtanen. Luonnonlain puolue on kylla saanut 2000 luvalla eraänlaisen aatteellisen jatkajan. Vuonna 2021 puoluerekisteriin merkittin Kristallipuolue. Vaikka puolue korostaa henkisia arvoja: Luonnonlain puolueen hippihenkinen positiivisuus. Kristallipuolue vastustaa rokotteita eikä usko koronapandemian olevan todellinen. Pilvissä lentämisen sijasta Kristallipuolue on pudonnut kaninkoloon. Annetaanpa viimeinen sana Luonnonlain puolueen aktiveile Turun Sanomien haastattelussa yuonna 2015 puolueen entinen varapuheenjohtaja Tuulikki Saaristo muisteli puolueta nain: Puolueen tavoitteet ovat mielestäni edelleen kannatettavia. Ohjelmassa pyrittiin korostamaan ihmisen jatkuvan ja tietoisen psyykkis- henkisen kehityksen tarvetta ja sitä, miten politikassa tarvitaan nykyistä selvästi vahvempi eettinen perusta. Joogalento on yksi hätkähdyttävä esimerkki menetelmistä, joilla tähan tavoitteeseen voidaan pyrkiä.
kevyttä räntäsadetta